Viimeiset kuvat tällä kertaa

Nyt se alkaa olla loma finaalissa. Iltayöstä hankkiudutaan taksilla kentälle ja lento lähtee 02.15. Aamulla pitäisi olla Vantaan asfaltilla 7.40. Ainakaan vielä ei ole tullut tietoa myöhästymisestä.

Viimeiset päivät on käytetty erinäisiin hankintoihin ja muihin puuhasteluihin. Ylimmässä kuvassa on henkisen kotoutumiseni takia tuikitärkeää tuomista. Pesuaineita, voiteita, elintarvikkeita, kahvia ja semmoista. Hevosillekin on Polo mint -renkuloita, harvinaista herkkua.

Mitään järjellistä en nyt enää tässä vaiheessa lomaa keksi, laittelen muutaman kuvan tuohon alle ja jonkun rivin selventämään. Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä, olo on rento ja levännyt. Nahka on ruskea ja iho kiittää auringosta ja suolaisesta meri-ilmastosta.

Monena iltana kun ollaan viety roskapussia basuraan, on nuuhkittu ilmaa aivan haltioituneena, jostain tulee ihana tuoksu mutta ei näy kuin vihreää. Perikunnan Nuorempi älysi kuitenkin mistä tuoksu tulee ja nappasi minulle oksan. Pikainen nettitiedustelu toi asiaan selvyyden, yön tuoksuja on Tuoksunuijakukka, cestrum nocturnum eli Dama de noche. Hyvällä tuurilla lähtee pistokkaasta ja semmoinen tuolla odottaa pakkaamista.

Aamun kahvi, jäisenä. Tänä aamuna tepastelin helmat heiluen rantaan ja pysähdyin aamukahville. Olen jo niin espanjalaistunut, että juon mielelläni kahvini con hielo, jäillä. Tilaan siis aivan tavallisen maitokahvin ja sen kaveriksi lasillisen jäitä. Liruttelen kahvit jäiden päälle ja hetken päästä kylmä ja piristävä juoma on valmis. Kätevää ja hyvää.

Juuri kun pääsin alas rantakadulle, nousi utu. Ranta oli lähes tyhjä ja kalastajat ahersivat aivan rannan tuntumassa pikkuveneineen. Miehet viskoivat jotain katiskan näköisiä rysiä mereen ja uittivat niitä siellä tovin, sitten nostivat ja ajoivat uudelleen laskupaikalle. Repeatilla muutaman tunnin. Kun kävin meressä kastautumassa, pikkukaloja piileksi veneen ja rantaviivan välissä.

En ole koskaan täällä kokenut niin rauhallista ranta-aamua kuin tänään. Äärimmäisen rentouttavaa.

Heti kun nousi tuuli, utupilvet hälvenivät ja rantaan valui auringonpalvojia. Hiljainen hetkeni oli ohi. 

Lojuin rannalla vielä useamman tunnin, hyvä kirja naulitsi paikoilleen. Vasta kolmen maissa lähdin taapertamaan ylämäkeen kotia kohti.

'

Kotimatkalla nappasin muutaman kuvan Lyijykukasta, siihen en ole aiemmin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Vasta tänä vuonna jotenkin ymmärsin näkemäni ja ihastuin tuohon lempeän siniseen kasviin. Täällä on niin paljon räikeämpiä ja näkyvämpiä kasveja ja Lyijykukka jää vähän niiden varjoon. Se ei edes tuoksu.

Bongasin vielä yhden ihanan valkean hennon köynnöskasvin, se tuoksuu mielestäni. Mutta ne yksilöt jotka olen löytänyt, ovat niin korkeiden muurien päällä, ettei tämmöinen pätkä niitä yllä nuuskimaan saati oksia taittamaan. Pitää kevään reissulla perehtyä kasvistoon paremmin.

Pakkaamisen suhteen voidaan ottaa rennosti. Meillä oli ensin ihan normaali, perinteinen 'mitämahtuumihinkinlaukkuun' -pakkauspaniikki. Sitten pysähdyin ja otin luvun laukuista, niitä oli neljä. Minähän olin buukannut meille paluulennolle viisi matkalaukkua. Joten hiphei ja hurraa, meillä on vielä 20 kg tilaa tavaroille. Se oli iloinen yllätys. Pitää vain käydä ensin ostamassa yksi lisälaukku. Mahtuu kinkut ja juustot kyytiin.

Finnairin sivuilta selvisi kuitenkin uusi yllätys. Tai no, ärsyttävä ainakin. Meillä oli tullessa ruumassa 3 matkalaukkua. Matkavaraustiedoissani oli selkeästi näkyvillä, että olin maksanut KUUDESTA laukusta, eli siinä oli jo 3 x 20 € liikaa. Paluulennolle minulta on veloitettu KAHDEKSAN laukkua eli siinäkin on 3 x 20 € liikaa. Muistan kyllä kun manasin lisämatkatavaroita ostaessani systeemin pätkimistä ja se latautui moneen kertaan. Valitettavasti se on jokaisella latauksella  veloittanut luottokorttiani, prkl ! 

Ärsyttävä puhelu Finnairin neuvontaan varmisti asian, kortilta lähtenyt 120 € aivan turhaan. Minun pitää tehdä asiakaspalveluun reklamaatio ja vasta sen käsiteltyään voivat mahdollisesti hyvittää korttiani. 

Finnair vetää varmasti aina kotiin päin.

Mutta nyt ei sitä harmitella. Tässä on vielä ilta aikaa ja nälkäkin alkaisi kohta olla.

Passiflorankin bongasin alanaapurin muurilta.

Hasta pronto!