Helleaalto?

Eihän tuolla aaltoja isommin näkynyt mutta hellettä piisaa. Kipaistiin kylän kuululle Härkäkukkulalle kun kohdalle satuttiin.

Kyseessä on siis se iso musta Osbourne -viinatehtaan härkä josta on vähitellen kehittynyt symboli monelle Andalucian kaupungille. Niitä kylttejä oli alunperin ollut vähän kaikkialla,  mutta aika ja tuulet ovat tehneet tehtävänsä ja monet ovat jo kaatuneet/kaadettu.

Meille Toro on toiminut maamerkkinä kaikki nämä vuodet ja kiva oli osua suotuisalle paikalle josta sinne oli ketterä kipaista. En nyt viitsi tunnustaa, että ollaan puolisalaa kytistetty polun alkupaikkaa koko ajan ja vähän tyhmältä tuntui osua sinne vahingossa.

Okei, maisemat hienot ja meri aina yhtä ihana.
Nuo kuvassa norkoilevat heput eivät kuuluneet seurueeseemme, tuttuja olivat kuitenkin ja saivat siksi armon jäädä kuviin. Keskimmäisen talon edessä on vakiorantamme, Tropical Playa. Nykyisin se on Martin Beach. Silti puhutaan aina Juanin playasta koska entinen rantaisäntä Juan on herrasmies viimeisen päälle.

Huomenna aamulla otan riuskan mäkilähdön alamäkeen ja kirmaan rannalle viimeisen kerran tälle kesälle. Kotikylän rantaan en vie edes Leffeä, siellä on aivan liian kylmä ja aivan liian paljon sääskiä.

Aika on kulunut aivan käsittämätöntä vauhtia. Tuntuu kuin oltaisi tultu eilen, toisaalta tuntuu, että olisi asuttu täällä ikuisuus.

Mitään ihmeemmän hohdokasta ei ole värkkäilty. Ainoa hohtava aikaansaannokseni ovat Anticalilla ja etikalla pestyt pinnat, maisemaikkunat joista näkee taas läpi, pestyt tekstiilit (jopa osa matoista) ja kertaalleen ruopattu piha ja puutarha. Ruusut pitää vielä leikata huolella, elokuussa haukkovat helteessä happea ja toivottavasti ponnistavat uuteen nousuun syyskuun puolella.

Ansioteokseni voin laskea onnistuneen käynnin lentokentällä. Ensimmäisellä yrityksellä osuttiin oikeaan ränniin ja päädyttiin lyhytaikaiseen parkkiin. Saatiin Nemppakuoma kyytiin ja päästiin kertapolkaisulla pois kentän kiemuroista aina Marbellaan saakka. Ainoa ongelma meille tuli kun ei älytty miten ihmiset pääsevät parkkialueelta vastaanottoaulaan. Pari turhaa ketunlenkkiä piti harppoa kunnes löydettiin sinne minne pitikin. Jatkossa osataan kyllä.

Ajokilometrejä on kertynyt mukavasti ja osaan jo suunnistaa aika hyvin. Tiedän jo mistä ympyrästä pitää poistua päästäkseen paikkaan A tai paikkaan T. Pikkuisen pakkaa yrittävät sekoittaa maanantaina alkaneet paikalliset tietyöt, onneksi ne eivät pääse täyteen vauhtiin meidän täällä oloaikanamme.

Hämmästyksekseni liikenne täällä ei olekaan niin armotonta peliä kuin luulin, mielessä ovat muistot Rooman ja Napolin liikenteestä, siellä on viidakko ja viidakon lait. Täällä on erittäin ok näpäyttää hätävilkut päälle ja tuumata tovi. Tietysti pitää älytä ennakoida, katsoa taakse ja vasemmalle ja vähän joka puolelle, silti pitää uskaltaa painaa myös kaasua.

Yhtenä päivänä painettiin kaasua ja lähdettiin sisämaahan päin, Viveros Guzmanin puutarhalle. Oli kyllä wörtti (worth, vale la pena). Kaikki huikeat esillepanot, kasvit, puut, koristeet, ruukut, kaluseet, tarvikkeet, puut... oijoi.

Hintataso on täällä tietysti ihan omaa luokkaansa, ovathan palmut, bougainvilleat, oliivipuut, oleanterit ja hibiscukset omalla vyöhykkeellään, eivät tuontitavaraa. Pysyin lujana, kunnes retkahdin Lyijykukan edessä. Ponteva taimi 3,95. Se oli pakko ostaa. Reilu metri pensastunutta kiinanruusua maksoi 16 € ja pelargoniat euron. Tuo ihana lyijykukka, Plumbago on kotimaassa harvoin saatavilla eikä se siellä ruukussa sinnittele kummoiseksi huitukaksi. Täällä se röyhyää ja ryöppyää muurien yli lähes yhtä vahvana kuin Bougainvillea.

Maailman söpöimmät linnunpöntöt 

Viherseinä

Tämä minulle, por favor.

Iso-J ja Perikunnan Nuorempi saivat suunnilleen tukasta raahata minut pois ja leuka maailman epäreiluudesta väpättäen istuin autoon. Olisi niin ihana tehdä tänne pihaa tai vaihtoehtoisesti saada tämä tarjonta menestymään Suomessa. Kaikkea ei kuitenkaan saa ja ihana onkin tietää, että mahdollisuuksia on maailma täynnä.

Täällä on kuivaa ja kuumaa eikä sitä jatkuvan sateen kotikesässä aina tajua.

Guzmannilta suunnistettiin melko lähelle, Mondan kylään. Siellä kohteena oli Mondan linnoitus. Se on kuulema tuttu niille, jotka katsoivat viime kaudella Vain elämää -musiikkiohjelmaa, minä en. Mutta linna on hieno! Ajettiin sinne lähes pystysuoraa nousua mutta sitkeästi jaksoi volkkari tikistää perille saakka.

Ihan pokkana marssittiin sisään hotellina ja juhlatilana toimivaan linnoitukseen. Hissi vei meidät ylös asti ihailemaan maisemia ja fiilistelemään eleganttia tunnelmaa. Pikkuisen teki mieli jäädä sinne istumaan iltapäivätapaksille, kenties jopa yöksi. Onpahan varma lähikohde tiedossa jos pienen irtioton tahtoo. Ja kyllä tahtoo!

Sunnuntaina jouduttiin kamppailemaan taas rantaruuhkissa, turisteja vyöryy sisämaasta järjetöntä tahtia eikä ilman varauksia ole asiaa rantaan. Parkkipaikkaa sieltä ei saa seuraavaan kuukauteen.

Vasta kolmannelta rannalta löytyi kaksi petiä ja niissä köllöteltiin Perikunnan Vanhemman kanssa ahkeran työpäivän verran.

Tänään ajettiin iltapäivällä Marbellaan ja napattiin Nemppakuoma kyytiin. Tepasteltiin tovi Puerto Banuksen kivalla keskusaukiolla käsityöläistoria ihastellen. Muutama kiva tuliainen löytyi, Äitikulta saa marokkolaiset nahkatohvelit. Olen omiani täällä tuulettanut parvekkeella, haisevat oikein autenttisesti navetalle. Kahdessa viikossa tuulettuvat siihen kuntoon, että voi sisätiloissa säilyttää. Mutta ovat kyllä maailman ihanimmat jalassa. Minulla on yhdet kotona Torpalla, tänne taidan jättää nämä uudet. Tai sitten vien nämäkin ahneuksissani kotiin.

Hyväksi lopuksi ihmeteltiin luksusmerkkien lastenvaatemallistoja, mm. Chloella on aivan ihania syystakkeja pienille, Armanista ja Hugo Bossista puhumattakaan. Hintalappuja ei niillä ständeillä toinna käännellä, etenkin jos kärsii verenpainevaivoista. Mutta ihania ne ovat.

Yhdelle tulevaisuuden tähdelle ostin kuitenkin ökyhienon tutin ja tuttiketjun. Ihan vaan koska ne olivat niin hienot. Ja sukupuolineutraalit.

Nyt minä köllähdän vielä yhden pokkarin kanssa petiin ja valmistaudun rantapäivään. Minulle on luvassa aivan varma helleaalto enkä pane pahakseni Välimeren vilvoittavia märempiä aaltojakaan.

Hasta pronto!