Loppuviikon käänteistä

Yhtenä päivänä otettiin kohteeksi naapurikaupunki Benalmadenan Parque de Paloma, kaikki puhuvat joko Palomaparkista tai lintupuistosta. No ihan sama. Kyseinen alue on kohtuullisen iso, aidattu alue jossa on vapaana kymmeniä/satoja kanoja. Muut linnut tietysti lisäksi. Kunnioitettavan kokoisessa lammikossa uiskenteli kuikkaa ja uiveloa joutsenista sorsiin ja muihin hämäriin hyyppiin. Mukana toki kilppareitakin.

Ainoat aidatut eläimet olivat Malagan vuohet ja aasit.

Pupujakin siellä oli mutta ei ehditty bongaamaan niiden reviiriä. Loppui kunto ja aika. Mielelläni tuolla toisenkin kerran visiteeraan enkä ihmettele yhtään, että monenmoista hölkkääjää viipotti ylä- ja alamäkeen.

Tykkäsin kovasti, kanat saivat elää ihanaa vapaan kanan elämää, papukaijat mekastivat puissa mutta kuitenkin ilmapiiri oli hurjan rauhallinen. Merkillepantavaa oli siisteys. Kukaan ei viskonut roskiaan maahan, ainoat roskat olivat satunnaiset patonginmurut joita nokkiinsa napsivat sorsat ja pulut sulaassa sovussa kanojen kanssa. Ainoa lintuja jahdannut, huonosti käyttätynyt lapsi oli suomalainen.

Päättelin opastauluista, että puistossa esiteltiin erityisesti andalusialaista linnustoa ja eläimistöä, kasveja unohtamatta. Opastaulut ja kyltit kertoivat nimet latinaksi/espanjaksi/englanniksi.

Tällä käynnillä en löytänyt kanalintujen rodun nimeä, mutta villi veikkaus on, että kyseessä on andalausialainen maatiaiskana. Enimmäkseen nähtiin kukkoja, kanat ja tiput lymysivät tiuhassa puksipuupensaikossa.

Tämä on kuulema suosittu piknik -kohde eikä ihme. Paikka oli osittain kunnostuksessa, monet ravintolat ja palvelut olivat kiinni ja vessaa sai todella etsiä.

Perjantaina ajelin Perikunnan kanssa uudemman kerran Marbellaan. Homma alkoi sujua jo rutiinilla, seuraava ajokohde olisi varmaankin Malagan laitakaupunki, etenkin lentokentän liepeillä on monta kiinnostavaa kohdetta joihin minäkin osun autolla varsin tuskatta.

Vähän kuumotti kikkailla autoa ulos parkkiruudusta kun lähin mahdollinen törmäyskohde oli jättiläismäisen Bentleyn nokka. En törmännyt, en edes hipaissut. Mutta Marbellassa kaikki on pikkuisen hienompaa.

Perjantai-iltana jätettiin Perikunnan vanhin potemaan lievää ilmastionnista johtuvaa flunssaa kotiin, nuorempi jäi seuraneidiksi. Me lähdettiin moikkaamaan Iso-J:n sukulaispojan perhettä. He tekivät lyhyen, toukokuulta elokuulle kestävän irtioton kotimaasta ja tulivat tänne. Käytiin yhdessä syömässä  mukavaksi osoittautuneessa brittipaikassa, angushärkäburgeria on todella lyhytnäköistä katsoa nokkaansa pitkin. Se on nimittäin aivan mahdottoman hyvää. Palvelu mutkattoman mukavaa ja kaikki ovat kaikille darling. Iso-J sai lempinimen young man. Absolutely fabulous1

Paikan emäntä Pam on oikeasti ja aidosti sydämellinen ihminen ja britit suopeita suomalaisille, formulakuskit ja tennistä mätkivä Kontinen ovat kova sana sielläkin. Meillä oli mukana kymmenkuinen pikkuneiti Minttu joka hurmasi melkein hampaattomalla hymyllään brittieläkeläiset mennen tullen.

Lauantai-iltana tavattiin toinen tuttava/ystäväpariskunta oman kaupungin satamassa. Samalla löydettiin ns. varman saannin parkkipaikka.

Mukavan illallisen jälkeen oli kiva tulla kotiin ja nyt tässä on vaan notkuttu. Ei puutu edes lauantaisaunaa, riittää kun avaa ovet.

Jännästi sitä tottuu tähän lämpöön. Siinä missä viikkoturistit viilettävät shortseissaan, minä hiihtelen farkuissa ja kaupoissa karttelen kylmätuotekäytäviä koska sinne oikeasti paleltuu.

Huomenna olisi kuitenkin meininki lähteä rantaan, laajennetaan rantareviiriä pohjoisemmaksi. Parin kilometrin päässä Torreblancan ja Carvajalin (karvahali) kieppeillä on mukavan näköisiä rantoja ja chiringuitoja (rantaravintoloita) ilman isoja hotellikomplekseja. Siellä on lähinnä paikallisasutusta ja apartomentoksia jossa asuu enimmäkseen sisämaan helteitä paenneita espanjalaisia. Poissa ovat porsaanpunaiset britit ja skandit.

Illalla saadaan grillausvieraita ja kenties ehdin tapaamaan entistä duunikaveriakin, hän on perheineen täällä sukelluslomalla. Olisi kiva saada vinkkejä kirkkaista snorklausvesistä. Paineilmalaitteita tuskin enää selkääni nostan.

Täällä kaikki kivasti ja hyvin. Loma jatkuu ja sillä mennään. Loppuun vielä muutama räksä.