Terveisiä taas !

Ilman villasukkia tarkenee

Niin siinä nyt kuitenkin pääsi käymään, että viimeinen viikko on käynnissä. Hieman pelonsekaisin tuntein ja hampaat myötätunnosta kalisten olen tutkinut pitkän aikajakson sääennusteita kotimaahan. Ankealta on näyttänyt ja kuulema tuntunut. Kaverit laittavat kuvia kesän villasukkamuodista ja ylistävät kerrospukeutumista myös kesäkelillä. Voi että.

Tänään poimin kuitenkin uutisvirrasta ilahduttavan tiedon, lämmintä ilmamassaa on luvassa Suomeen ensi viikolla ja hyvällä tuurilla siitä eteenpäinkin. Kyllä se vaan passaa meille. Ja uskoakseni monelle muullekin.

Katsotaan sitten ensi viikolla mikä se tilanne on ja säällehän ei kukaan voi mitään, etenkin jos ei pääse matkustamaan myötäisemmän sään perässä.

Rannalle pääsi torstaina ihan jonottamatta, viime sunnuntainahan meille kävi vakiorannalla niinkin surkeasti, että varapetien varapeditkin olivat varattuina. Oltiin liian myöhään iltapäivällä liikenteessä ja Santa Carmenin pyhien takia siellä olivat kaikki. Siis kaikki. Muillakin hammock -rannoilla oli ylikansoitusta joten jätettiin väliin. Eilen oli kiva, sopivan tuulinen ja lämmin päivä kölliskellä patjalla ja vajuttaa luku-urakkakasaa matalammaksi.

Tein muuten hupaisan löydön vesiostoksilla, rannallakaan ei tarvitse tinkiä tyylistä jos mielii viinitilkkasta. Tuommoinn kuvassa näkyvä pikkuinen muovipikari oli ihan pakko ostaa. Viinikin oli kelvollista ja reilun desin annos pysyi kylmänä juuri sen ajan kun pitikin. Hinta 2,50 € ei tosin houkuta isompaa kattausta rakentelemaan.

Esihistoriallinen vaahtera?

Rannalla tulee aina nälkä joten kun Iso-J haki meidät, piti etsiä ruokapaikka. Muistin kerrankin ravintolasuosituksista jotain ja niinpä parkkeerasimme ahterit Pizza Maestron penkkeihin. Se, että meille tuotiin suomenkieliset ruokalistat ei haitannut sillä tämän paikan pizzoja on kehuttu vuolaasti.

Sijainti on melko ankea, Los Bolichesin aseman portaikon takana, ihan ehtaan lähiökuppilatyyliin. Mutta tuolit olivat miellyttävät istua (ei niitä hemmetin hikisiä muovihökötyksiä) ja pöytä tukeva. Ravintola näytti sisältäkin siistiltä ja viihtyisältä, ei mikään 'suomiräkälä' joita täälläkin valitettavasti on.

Alkupalaeväät lupasivat hyvää ja pöytään kopsahtaneet pizzalautaset poistivat loputkin epäilyt. Hyvää, rapeaa, maukasta ja laadukasta. Ihan kaikkea ei jaksanut syödä, doggybag toimii aina.

Eli kun joskus etsit mukavaa ja mutkatonta ruokapaikkaa tämän rantakylän kulmilta, muista Pizza Maestro. Minkä se mahdollisesti maisemissa häviää, se ruuassa moninkertaisesti hyvittyy. Tarjolla oli kattava valikoima pastaa, fajitasta, alkupaloja ja salaatteja ja oikein kohtuulliseen hintaan.

Toinen kehuttu paikka on La Primavera, pizzat kuulema 11/10 ja bonuksena dressmannmies tarjoilijana. Joutuu ehkä testaamaan.

Ruokaillessa ihmettelin vieressä kasvanutta puuta. Äkkiä kun lehtiä vilkaisi, näytti ihan vaahteralta. Mutta runko oli kyllä jykevä. Kuva ei tietenkään tee oikeutta rungon paksuudelle mutta reilu metri se tyvestä oli. Hassu kasvutapa muutenkin

Ostoslistalle lisätty Välimeren kasviatlas.

Ihana Malaga 

Varjoisat kujat 

Ostoskassi: NYX

Käsväsky eli roikko: El Potro

Yhtenä päivänä piipahdettiin Malagassa. Ensin Plaza Mayorin ostoskeskuksessa vaihtamassa PK:n vanhimman kenkäostos istuvampaan malliin ja sitten vanhaan kunnon Malagaan. Siellä on aina yhtä kiva käydä. Ja aina yhtä kuuma. Vanha kaupunki ei petä ja aina löytyy kivoja kujia ja ruokapaikkoja jossa tankata jotain pientä. Nytkin PK:n nuorempi herkutteli paellalautasella (5,50 €) ja me muut vähintään yhtä hyvin ja kohtuuhinnalla. Bonuksena hilpeä tarjoilijasetä, ketterä kuin kärppä mutta huonomuistinen. Nauroi jo itsekin kun kerta toisensa jälkeen unohti tilaamani juoman.

Kun reissataan useampi viikko ja kuitataan lähes päivittäin neljän hengen ruokailut ulkoruokinnassa, paikan hintatasolla on merkitystä. Laadustakaan ei tarvitse tinkiä, maisemasta ehkä joskus. Ja kieltämättä vieläkin olen henkisesti haavoilla yhdestä liki satasen lounaslaskusta, ruoka ei todellakaan ollut niin fancya kuin tuohon hintaan olisi toivonut.

Nuo kaksi Malaga -sarjan alinta kuvaa kaipaavat vielä selitystä. PK:n vanhin tarvitsi tarvikepakin ja semmoinen löytyikin kosmetiikkaliikkeen valikoimasta. Myyjätytöt miettivät pitkään miten saisivat pakin pakattua ja kas, ratkaisuksi esittivät mustaa jätesäkkiä. Nyt on sekin homma suoritettu mihin ei olisi uskottu ihan heti joutuvamme, marssittu halki Malagan vanhan kaupungin ja El Corte Inglesin herraskaisen alakerran halki parkkihalliin, jätesäkkiä raahaten. Mutta pakki on hieno ja tarpeellinen.

Oman roikkoni bongasin pienen laukkuliikkeen näyteikkunan takanurkasta. Juuri täydellinen, espanjalainen nahkaväsky, -50%. Feliz cumpleanos a me !

Tämän päivän ohjelma ei ole vielä täsmentynyt, liikkeelle lähdetään kunhan Iso-J saa työnsä tehtyä, pyykkikone lopettaa urakkansa ja minä saan pari kuppia kahvia. Täällä on se ainainen kina tummapaahtoisen ja vaaleapaahtoisen kahvin paremmuudesta. Ja vain yksi keitin toistaiseksi.

Tämänkin kasvin saa tunnistaa:
Hasta Pronto!