lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kotona


-Leffe, ootko jo tajunnut että NE on kotona?

-??

-No NE!!

-Aijaa, no sehän on hyvä. Oliko ne jossain?

-Leffe!!!!!

-joojoo, elä raivoo, mie kerron äitille.

***

Juu, kotona ollaan, oltu jo torstaista asti. Jospa jo huomenna saisin läppärin tulille ja kamerasta kuvia? 

Katsellaan...


7 kommenttia:

  1. Lempeää laskeutumista arkeen! Kirjoittaminen yhdellä kädellä käy hitaasti, kun on yksi Rauski sylissä rapsuteltavana :D

    VastaaPoista
  2. Voi sitä söpöä Rauskia <3 Melkein kuulen tänne, kuinka pieni kissa pörisee ja hurisee, nehän aina liioittelevat kaikessa, jopa kehräämisen volyymissa ;-)

    VastaaPoista
  3. Ou jee, welcome! Home sweet home - tosin tällä kelillä (sää kylmeni kymmenen astetta ja vettä sataa) ja keittiörempan loppumetreillä (sotku ja epäjärjesteys on melkoinen) etelän lämpö ei tuntuisi kovinkaan pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Koville ottaa, et uskokaan miten kovan työn takana sopeutuminen taas on. Lisäksi vieroitusoireet lämmöstä, auringosta ja kaikesta siitä ilosta mitä taakse jäi... huoh. Yllätyin kun löysin itseni pohtimasta eläkeasioita.

      Kyökkiremppa, siihen tarvitaan kyllä vertaistukea jahka se täälläkin jyrähtää päälle. Joko helpottaa?

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. ...eläke... huoh, kunhan selviäis hengissä siihen asti. Tänään saapuu vihdoin odotettu mies, kalusteasentaja (samalla saapuu sähkömies ja meidän tuurilla myös laattakaveri osuu samaan rytäkkään). Sitten ollaan enää putkimiestä vailla ja olisi niiltä osin valmista. Sitä en tiedä miten saan siivottua, kun eilen paljastui illalla lääkärisoiton jälkeen että mun oikean käden peukalo on murtunut. Putosin 2(KAKSI) viikkoa sitten terassin riipputuolin kera kanveesiin (kiinnitykset irtosi katosta) ja ripustushärpäkkeet tippui käden päälle. Olihan se kipeä, mutta kun ei puristellessa tuntunut erityistä kipua luulin liikerajoitteen ja jomotuksen kuuluvan turvotuksen ja kolauksen piikkiin. Eilen sorvin ääreen palatessa kumminkin poikkesin tohtorin vastaanotolla ja nyt käsi vasta kipeä onkin, kun totuus paljastui.... vetäisin suojaksi räikyvänpunaisen tukisiteen, jotta itse ymmärtäisin vähän varoa ja jättää peukalohommat tekemättä. Ensimmäinen vapaa konsultaatiotaika käsikirurgille koko etelä-suomen Mehiläisissä on vasta ylihuomenna, joten vielä tässä odotellaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hyvänen aika! Kyllä sitä kaikkea pitää tapahtua ja aina sattuuu kun tapahtuu.
      Tuo tuskanpunainen side on loistoidea, ehkä joku muukin voi toipilasta ojentaa jos näkee punaisella teipatun raajan vaikka kuokkimassa.
      Tsemppiä!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com