Tilhen protesti

Viikko sitten lauantaina pihalla myrskytuhoja ihmetellessäni havahduin kiivaaseen sirinään. Katse korkeuksiin ja siellä langalla istui parin kymmenen tilhen parvi. Selkeästi protestoivat Torpan pihlajatarjoomuksia. Niitä kun ei ole.

Kiitokseksi paskoivat tallinpihan ja kaiken sähköjohdon alapuolella olevan kasvuston.

Aikansa pirisivät langalla ja sitten lehahtivat paremmille apajille.

Ei niille kelvannut edes ruusunmarjat. 

Olivat vallan veikeän näköisiä kun osa napotti tiukassa rintamassa langoilla, pari kiikkui taalainmaankoivun latvassa ja yksi hevostarhan viereisessä koivussa. Tuuli oli myrskyn jäljiltä vielä varsin navakka joten useamman kuin kerran joutui tuokin alimman kuvan tirppa hakemaan tasapainoa. Välillä tuuli pyöräytti töyhdön vinoon ja lintu näytti aivan Donald Trumpilta.

Yleensä tilhet ovat viihtyneet pihalla useamman päivän, syövät yhden pihlajan kerrallaan tyhjäksi ja siirtyvät sitten omenatarhaan. Nyt ei ole nokittavaa kummallakaan saralla sillä inha pihlajanmarjakoi teki tuhoa molemmissa. Tai en minä tiedä ihan tarkkaan miten se tuhotyö etenee, mutta lopputuloksena oli marjaton pihlaja ja rupiset omenat. Yhdistävä tekijä on kuitenkin pihlajanmarjakoi. Onneksi ei sentään samaan vuoteen tullut tuomenkehrääjäkoi, se tekee niitä inhottavan näköisiä aavepuita. Semmoista en muuten ole nähnyt aikoihin, joskus tallin pihalla Inkoossa semmoisia aavepuita oli. 

Nämä ruusunkiulukatkaan eivät kelvanneet tilhille, ehkä niissä ei ole vielä tarpeeksi käymisteitse tapahtuvaa alkoholinmuodostusta tai sitten ruusunmarja on vaan paskanmarja tilhen mielestä.

Minusta tuo on nätti. Kasvaa korkealle ja on Titan pihalta, liekö sitten torniolaaksonruusu vai punalehtiruusu, en enää yllättäen muista. Lehtien väristä päätellen on Tornedal.

Ja vielä kuva takapihasta myrskyn jälkeen;

Esikoinen haravoi kekoja, minä putsasin kanalaa. Nyt pitäisi vähitellen muiluttaa pikkuväki kanalaan. En vain tiedä miten ratkaistaan pikkuväen talviasutus. Kun eivät nimittäin meidän machot mahdu samoille neliöille. Siellä on Vappupilli joka käy kaikkien hermoille, Chabokukko ja musta iso silkkikukko. Äijät pullistelevat toisilleen verkon läpi, Vappupilli tosin asuu Chabokukon kanssa kimppatarhassa. Vanhin silkkikukko, Gaddafinräähkä pitää varmaan kalauttaa pois päiviltä, ei se kuitenkaan enää kesää näe.

Jos lukijoissa olisi joku, joka pystyy tarjoamaan talviasumuksen vaikka silkeille, olisin enemmän kuin kiitollinen. 

Toinen, hyvä syy parvien erilläänpitoon on Vappupilli. Se ryökäle kun polkaisee kaikki kohdalle osuvat kanat rotuun ja sukuun puuttumatta. Ja minä kun olen yrittänyt vaalia rotupuhtautta edes silkkien kohdalla.

Jotta talveksi olisi koti hakusessa.

Siirryn parantelemaan eilisessä valkosipulinnostossa äkeentynyttä kättäni. Leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!