Sanonpa nyt kuitenkin

Kuva netistä hakusanalla syyrialainen äiti

Se on nyt sillä lailla, että minullakin on mielipide tästä maatamme ravisuttavasta turvapaikanhakijapakolaissotaorpowhatever -tilanteesta. En ota kantaa YK:n rooliin, en suurvaltojen keskinäisiin pullisteluihin ja sivuutanpa ihan kylmästi myös arabimaiden keskinäiset ja sisäiset kähinät. Nyt kirjoitan hädästä.

Tornion ja monen muun raja-aseman kautta maahan tulee satoja, lähinnä irakilaisia ja somalialaisia nuoria miehiä hakemaan turvapaikkaa. Se on fakta jonka kuka tahansa voi tarkistaa päivän uutisvirrasta. Syyriasta tulevien sotaa pakenevien ja kiintiöpakolaisten määrä on murto-osa.

Faktoja ovat myös ruokakapinat, patjakapinat ja yleinen nurina olojen ankeudesta, Suomi onkin huono maa, tupakka maksaa paljon ja se pitää maksaa itse, Falafel annos maksaa 7 € ja turvapaikkahakemuksen käsittely kestää kuukausia.

Faktaa ovat myös valitettavat uutiset pakolaisleireillä ja turvamajoituksissa tapahtuvista naisten ja tyttöjen ahdistelusta ja suoranaisesta väkivallasta. Näitä kaikkia asioita ovat kommentoineet poliisit ja viranomaiset. Faktaa ovat myös naisiin ja tyttöihin kohdistuneet katuahdistelut, päällekäymiset ja vonkaamiset. Kahnaukset paikallisväestön kanssa kylän raitin yössä ainoan baarin sulkeuduttua. Faktaa on moni muukin, mm. se, että vaateapulahjoituksina annettuja paketeissa olleita upouusia t-paitoja ja muita vaatteita on käytetty -kyllä- persauksen pyyhintään.

Suoraan sanottuna, minusta tuntuu nyt siltä, että meillä on täällä vähän väärää porukkaa, väärin perustein turvaa anomassa. Ehkä olen skeptinen, omasta mielestä tosin realisti, kun sanon, että tästä porukasta monikaan ei oikeasti halua hankkiutua sisään suomalaiseen yhteiskuntaan vaan napsia rumasti sanoen rusinat pullasta.

Ei minua riso heidän älypuhelimensa tai setelitukkonsa, toki heille on annettu perheen kaikki rahavarat mukaan kun poika on lähetetty petaamaan perheelle parempaa elämää kauas kylmään pohjolaan.

Minua äitinä ja veronmaksajana riipoo aivan luokattomasti tämä ylimielisyys joka on nähtävissä näiden 'pakolaisten' asenteista, eleistä ja ilmeistä, valituksesta ja jonninjoutavasta marinasta. Ei, ei heidän tarvitse vesissä silmin kiitellä suomalaisia saamastaan turvasta, puhtaasta vedestä, lämpimästä ruuasta ja pommittomasta ilmatilasta. Minä vain oikeasti toivon, että poliittisilla neuvotteluilla saadaan pakolaisapu kohdennettua niille, jotka suojaa ja turvaa oikeasti tarvitsevat.

Nuo hyvinsyöneet pojat voivat ehkä asettua asumaan hotellioloihin lähemmäs kotimaataan ja järjestellä sieltä perheelleen parempia oloja. Minä haluan sotaa paenneet perheet, äidit ja pienet lapset turvaan parempiin oloihin.

Hätämajoituksissa ja odottelukeskuksissa on varmasti myös niitä, jotka tulevat pärjäämään maassamme hyvin. Tekevät itse oman bisneksensä, maksavat elämisensä, kouluttavat lapsensa ja nauttivat siitä mitä tämä maa voi tarjota. Siellä on toimittajia, lääkäreitä, opettajia, rakentajia. Heidät pitäisi saada seulottua selville vesille ensin. He lähettävät oikeanlaista viestiä sinne mistä lähtivät, Suomi ei ole Paratiisi. Suomessa pärjää kovalla työllä ja täällä annetaan lapsille tasa-arvoinen mahdollisuus opetella lukemaan, käymään koulua ja elämään osana yhteiskuntaa. Loppu on hyvin pitkälti yksilöstä itsestään kiinni.

Minäkin autan, mutta toivon, että apu menee oikeasti niille, jotka sitä henkensä kaupalla odottavat.

Tämä ei ole vihapuhetta, tämä on minun mielipiteeni.