Puutarhan ihmeitä

No nyt vihdoin sain liitettyä kameran piuhan tietokoneeseen ja siirsin ensimmäiset kuvat. Tosin en oikein tiedä mihin ne siirsin, ainakin kuvien löytäminen hienosta kansiosysteemistäni on lähestulkoon epäinhimillisen vaikeaa. Ja pelkään pahoin, että minulla on kaikissa mahdollisissa kuvaohjelmissa samat kuvat isoina alkuperäisversioina. Koettakaa nyt kestää, ei tämä kuvakurjuus ikuisesti kestä eli saan varmaan jossain vaiheessa jonkun vääntämään ratakiskosta tai rautalangasta simppelit systeemit kuvien hallintaan.

Järkkäri lähti kuitenkin reissuun mukaan, joskin säädöt ovat kuvausrutiinin pitkistä katkoista johtuen (uusi tekosyy) ihan päin sanonko mitä. En sano, näette kyllä itse.

Enimmäkseen sitä räpsii kuvia puhelimella, se kun kulkee mukana kaikkialla.

Talon pihalla kasvaa kaikenlaista. Uusin tulokas on kakkoskuvan viikunapuu jossa on jo ilahduttavan monta hedelmän alkua. Saas nähdä joutuvatko nuo kypsiksi ennen kuin sanotaan talolle hyvästit vai päästäänkö maistamaan aitoa lähiviikunaa. Sitruuna ja appelsiini löytyvät luonnollisesti samalta pihalta. Viiniköynnös puuttuu vielä ja pieni oliivipuu.

Täällä eläisi hedelmillä. Ne ovat niin hyviä, tuoreita ja aidosti auringossa kypsyneitä. Ei maistu kylmävarastolle, eivätkä vaadi pitkää kotikypsytystä. Siitä vaan ääntä päin. Valinnan varaa on, persikan sukulaisiakin lituskasta paragajosta (?) keltaiseen pyöreään ja tummanpuhuvaan peruspersikkaan.

Kirsikat ovat ihania, mutta mansikat ovat kotona parempia.

Yritin vähän inventoida puutarhan kasveja. Kadunvarsilla kasvaa kiinanruusua ja oleanteria pensasaitoina, bougainvilleaa harvennetaan vesurilla ja monta muuta meillä huonekasvina varjeltavaa ei täällä edes tunnista niiden suuren ja luonnollisen kasvutapansa takia. Niinkuin nyt kaupungilla bongaamani fiikus. Katsoin puuta ja mietin mistä se on tuttu. No, semmoista on joskus kotona pidetty olkkarin nurkassa seinää vasten kenollaan, ettei hutera rehu kaatunut holtittomasti. Lehdistä piti pyyhkiä pölyt säännöllisesti. Täällä se oli iso ja tanakka puu.

  

Tämä se vasta on metka esitys, Johanneksen leipäpuu. Etuparvekkeen edessä tämmöinen kasvaa. Se on nätti kokonaisuutena ja kerrassaan merkillinen sisältä päin. Tuommoisia papumaisia palkoja on lehvästön sisus täynnä, vihreitä ja ruskeita. Siitä saisi kätevästi poimittua aamiaiseksi papuja, terveysherkkuna kuulema myydään Suomessakin.

Viime vuonna meille toimitettiin pussillinen palkoja, piti tehdä koeviljely. Niin taidokkaasti jemmasin talletin palot, ettei niitä kylvöaikana löytynyt mistään. Vien siis tänä vuonna uudet ja teen kylvöksiä. Tiedä vaikka kasvihuoneessa itäisikin joskus.

Täytyy yrittää hankkia kirja Välimeren alueen kasveista, olisi kiva saada monelle ihmeelle nimi. 

Tämäkin kirjavalehtinen parvekkeen sivussa kasvava rehu on jollain etäisellä tavalla tuttu mutta en sitten millään saa sen nimeä päähäni. 

Bougainvilleaa olen bongannut punaisen eri sävyissä, keltaisena ja valkoisena. Ja yksi villi sielu oranssi kiipeää jonkun havupuun (tuija?) latvaa kohti, nyt jossain kuudessa metrissä.

Arki sujuu ihan loma-asetuksilla. Iso-J herää ekana ja hoitelee työjuttuja. Sitten jossain vaiheessa yleensä lähdetään jonnekin ajelemaan. Monena päivänä Perilliset on jätetty johonkin ostosparatiisiin ja itse lähdetty löntystelemään lähiseudulle.

Eilen käytiin tiistaimarkkinoilla Feria -alueella. Tyhjin käsin poistuttiin, sillä tarjonta on suunnilleen sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenäkin. Toki sieltä haetaan muutama keramiikkavati ja pöytäliina jos sopivan pitkä Torpan tuvan pöytään löytyy.

Iltaisin syödään (myöhään) joko grillaamalla kotona tai liinapöydässä kaupungilla. Ihan tässä meidän lähistölläkin on kiva ravintola jossa on oikein hyvät pizzat.

Nyt kun nämä alkuloman pakolliset kuviot (parturit, kampaajat, ostokset) on hoidettu, on aika miettiä tulevien viikkojen ohjelmaa. Iso-J tahtoo jo auton rattiin, se meinaa kaupunkikeikkoja pidempiä reissuja. Huomenna on kuulema meininki lähteä Gibraltarin suuntaan ja siitä sitten jonnekin ylös vuoristoon. Pakataan varuilta hammasharjat mukaan jos ei ehditä illaksi kotiin.

Itse Gibraltar käydään katsastamassa kun Toveri Nemppa laskeutuu maisemiin.

Monta kohdetta on listalla, saa nähdä mihin kaikkiin tänä vuonna ehditään. Malagassa on paljon nähtävää ja Nerjakin on listalla. Samoin Rondan takana oleva Setenil.

Säätilasta ei ole mitään uutta. Aurinko paistaa aina vain kuumemmin.

Aurinkoa sinullekin, missä lienetkin!

PeeÄäs:

kotoa kuuluu muuten hyvää, mutta kanaharrastajien kanaloita riivaava mycoepidemia liippaa pelottavan läheltä meidänkin kanalaa. Yhdeltä jo todetulta tautitilalta tuli meille kääpiökochin munia jotka kaveri haudotti koneessa. Neljä kuoriutunutta tipua on nyt lopetettu ja kuopattu ohjeiden mukaan syvälle. Oireita ei meillä ole, mutta kun oireettomanakin voi olla kantaja niin pidetäänpä kanalan osalta homma stand-by -asetuksilla.

Eihän tuo karanteeni tehnyt tiukkaa silloin kun oli se Töttiksen pääntauti, pumppuruisku aina tankattuna desinfiointiaineella ja tiukka seula pihaan tulijoille, hevosväellä ehdoton kielto. Tämä mycoplasma on vähän kimurantimpi juttu, Evirassa ollaan kuulema kiireisiä ja ohjeistus on vähän sitä sun tätä. Joten odotellaan rauhassa.