Hupsista ja muuta mukavaa

Lounasleipä Malagassa

Ai että, mistähän sitä taas purkaisi tätä kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä? Maanantaina kurvailtiin Malagaan, ajettiin auto El Corte Inglesin halliin ja käppäiltiin vanhan kaupungin kujille. Nyt vähitellen alan ymmärtää miksi niin moni on ihastunut Malagaan. Automuseo oli nyt vierailulistalla, samoin Picasso, mutta aika kului niin nopeasti vanhassa kaupungissa, että oli pakko lähteä kotia kohti. Katedraalissa kyllä käytiin ja minulla on nyt kuvia Kardinaalisormuksesta ja muista ihmeistä.

Kenties loppuviikosta ehdimme vielä yhdelle koukkaukselle Malagaan ja pääsemme vihdoin sen automuseon ovista sisään. Koordinaatit on kyllä tiedossa.

Maanantai oli ihan hassu päivä, merestä haihtui tämän kuumuuden takia hurjasti kosteutta ja se pakkautui lähivuoriin eikä jaksanut nousta ylös. Kemiallisista reaktioista ymmärtävät katsokoot nyt muualle mutta en minä osaa paremminkaan selittää. Oltiin siis kirjaimellisesti ihan pilvessä :D

Malagan kenttäkin oli niin sumeana, että mietittiin jo montako lentoa viipyi tai peruttiin sumun takia. Uutisissa ei kyllä kukaan maininnut mitään joten tuskin tuo iso katastrofi oli. Meille oli vain ihan uusi ja outo ilmiö.

Rikkaruohoja?

Tänään jahkailtiin kämpillä niin pitkään, että lopulta (ärsyyntynyt) minä ja (tuskastunut) Nuorimmainen lähdettiin valumaan mäkeä alas ja kaupunkiin. Kohteena oli eräs kirjakauppa. Joka on avoinna oven lapun mukaan 10-15. Eipä juuri lohduttanut kun kello oli 15.15. Huomenna paremmalla ajoituksella ja saadaan rantalukemiset kassiin.

Tehtiin pikkuisen tuliaisostoksia ja ihmeteltiin ihania pikku kujasia. Naureskellen istuttiin eräällä terassilla ja mietittiin, miten sekin ravintola olisi kotimaassa kielletty koska a) kuja oli liian kapea b) kuja oli ihan vino c) tarjoiltiin ulos d) valitse vapaasti joku muu vika.

Tinto de Verano oli todella hyvä ja virkistävä eikä juniori valittanut jäätelöstään, hyvin kelpasi.

Löntysteltiin siitä sitten paseota pitkin ja päädyttiin erään kivan ravintolan terassille tapaksille. Oma suosikkini on tikkuun asetellut hiilloksella kypsennetyt naudanlihapalaset chimichurrikastikkeella, Nuorimmainen rakastaa talon perunoita chilimajoneesilla. Yhdessä ne ovat täydellinen combo.

Siitä hypättiin Iso-J:n kyytiin, pääsivät sitten vihdoin mäen alas... vain pari tuntia meidän jälkeemme.

Ajettiin alemyynteihin paikalliselle Stockalle, kun on kovat lähtöhinnat, tohtii antaa rebajassia 50% ja vähän enemmänkin. Sattui vielä niin mukavasti, että Iso-J oli sonnustautunut ostohousuihin ja matkaan lähti pari kivaa paitaa ja mulle kauan himoamani Tomsin tossut.

Viiniosastolta löytyi ilahduttava kattaus hyviä viinejä, ylävasemmalla on Celeste, ehdoton suosikkini, kiitos valveutuneen Toveri Nempan. Eikä hintakaan päätä huimaa, hätäiset 6 €. Lähtee kotiin mikäli matkalaukkuihin mahtuu.

Helppo-ottoisia viinejä, tykkään!

Ökyhippi

Näistä Tomseista pari sanaa. Nämä ovat vegaaneillekin käypäiset tossut, älkää kysykö miten. Oli kuitenkin joku vegaaniliiton hyväksymisleima ainakin joissain malleissa. Minä halusin nuo hopeaglitteriset ja ne sain kun löytyi riittävän iso koko vasempaankin räpylään. Jokaista myytyä tossuparia kohti yksi kengätön lapsi saa kenkäparin joten winwin -tilanne, parempi omatunto ja hetkellinen sielunrauha.

Tuon maailmanlaajuisen omatuntohomman lisäksi pitää klikkautua johonkin Toms -yhteisöön ja tehdä pari juttua, mm. kulkea päivä paljain jaloin solidaarisuuden nimissä. Niin ja liimata Toms -tarra autoon tai läppäriin. Tuon pikkuisen lipun rooli on vielä vähän epäselvä, ehkä sen voi ommella reppuun tai nutun selkään. 

Jotenkin tuli tunne, että nyt on viety sosiaalinen vastuu uudelle levelille mutta joo, minulla on hopeiset glitter -espadrillokset ja ehkä yksi lapsi sai uudet kengät myös. En tunne oloani yhtään ylevämmäksi kuin ennenkään.

Sitten tuntuikin vielä vähän vähemmän höveliltä kun ovelle ilmestyivät leipäjonolaiset kissat, Osku ja Rusku. Niitä ei periaatteessa saisi ruokkia, meillähän on se kadun suomalaisten kimppalemmikki Rusina jota jokainen paikallaolija hoitaa parhaan kykynsä mukaan. Me ruokimme ja pidämme vesikupin täynnä. Nämä kaksi hiljaista hiipijää tulivat Rusinan mukana bonuksina ja kyllä niillekin on ruokaa riittänyt.

Rusinalla on sen verran pahan näköinen räkätauti, että pitäisi pyydystää se katti ja viedä eläinlääkärille, antibioottikuuri, rokotukset ja matokuuri nyt ainakin näyttäisivät akuuteilta hoitokohteilta. Täytyy vähän miettiä mistä saadaan joku kattiloukku ja kuljetuskoppa.

Callen kissoja

Tasan eivät mene nallekarkit kissoillakaan. Siinä missä nämä kaksi andalucialaista kulkuria etsivät hyväntekeväisyydestä ruokaansa, Torpan pulskat pojat saavat tuliaisina tennarin. Tuohon mahtuu ehkä Oscar ja puolet Felixistä tai sitten Felix mönkii tossuun ja Oscarilla on jännää ulkopuolella.

Olihan tuokin turhake pakko ottaa kun kohdalle osui eikä hinta ollut hirmuinen. Tosin tossun mukana tullut el Corten paperikassi olisi varmaan aivan yhtä jännä kuin tuo tossu.

Nyt öitä ja kivaa viikonjatkoa, missä lienetkin! Minä menen aamulla rantsuun ja nautin viimeisen lomaviikon iloista. Kun ollaan ajoissa liikkellä, päästään ehkä mussuttamaan churrojakin. Edes kerran.

Hasta luego!

Torpan kissojen uusi peti