tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kaksi merta ja kapeita reittejä



Matkailu avartaa, todellakin ja me teimme yhden parhaista retkistämme ikinä.
Perjantaina pakkauduimme autoon ja heitimme yöpymisvehkeet takaboksiin. Suunta oli lähteen ja ensimmäinen pysähdys oli Gibraltarin jälkeen Tarifassa. Minä tollo en aivan heti älynnyt, että siinä vaihtui muuten merikin. Viimeksi olen Atlantin aaltoja ihmetellyt Islanissa, nyt oltiin taas saman lätäkön rannalla, mutta hieman eri koordinaateilla.

Tarifassa tuulee aina. Siksi siellä oli paljon surffaajia ja leijanlennättäjiä. Ja tuulivoimaloita.
Manner-Euroopan eteläisin piste on nyt nähty, EU:n itäisimmässä kolkassa (Ilomantsissa) käyty ja Maailman pohjoisimmassa pääkaupungissa käyty. Aika hyvin näihin ääripisteisiin on pieni ihmiskurja päässyt. Hienoja pieniä merkkipaaluja elämän polulla.

Tarifan tuulinen ja suolainen ilma aiheutti armottoman tahmean olon ja jumalattoman nälän. Nälkä hoitui Conilissa, se on pieni kaupunki Cadizin suuntaan.

Cadizissa pyörähdettiin kaupungilla jalkaisin, Iso-J jäi autoon ottamaan päiväunet. Perillisillä on ihme vainu löytää ostoskadut ja niinpä löysin minäkin itseni Bershkan rättirekeiltä vaikka piti vain vähän oikoa koipia autossa istumisen vastapainoksi.

Yöpaikaksi Iso-J oli valinnut Arcos de la Frontera -nimisen kaupungin vähän Jerezin yläpuolelta.

Hotellihuoneet löytyivät ihan mukavasta hotellista ja Iso-J pummasi ilmaisen parkkipaikan hallista. Kaikkihan se on kotiinpäin minkä tingittyä saa.


Seuraavana aamuna ennen Setenilin suuntaan lähtöä Iso-J päätti ajaa Arcosin kaupungin yläosaan, olimme nähneet, että kaupunki on kahdessa osassa. Hotelli oli siellä alhaalla ja ylhäällä oli joku muinainen linnoitus. Ja linnoituksen pihalla lintuäijä! Merirosvon näköinen käppänä jolla oli lintunäytöksiä.

Hän koulutti nuorta haukkaa (?) mutta piti tauon ja esitteli meille lintujaan. Olihan se aika huikea tunne pitää jäätävän kokoista huuhkajaa kädellä ja pientä valkoista pöllöä toisella. Se pieni valkoinen paskoi tyynesti ranteelleni mutta lintuäijällä oli desinfiointiaineet ottosalla. Homma jatkui.

En ole ikinä missään päässyt näin lähelle isoja lintuja, tämähän oli todellinen jackpot!
Upeita lintuja. Pienen mangustin kohtalo minua hieman suretti sillä niidenhän kuuluisi olla isossa porukassa eikä hengailla tiilimuuriin nojaillen, yksinäisenä.
Minipossu Timon oli mainio. Se heitti sorkat oikoseen heti kun Esikoinen sitä rapsutti eikä meinannut millään saada kyllikseen rapsutteluista. Suloinen otus.

Lintuäijä sai meiltä vapaaehtoisen avustuksen ja poistuimme paikalta edelleen täysin ällistyneinä. Huikea paikka, huikea kokemus.

Vaan eivätpä sen päivän yllätykset siihen loppuneet. Linnoitusvuorelta pääsi alas vain yhtä reittiä, erittäin kapeaa katua. Välillä piti taittaa auton sivupeilit luimuun ja välillä taidettiin vetää vatsatkin sisään koska katu oli todella kapea.

Nämä kuvat on räpsitty auton likaisen tuulilasin läpi, pahimmissa paikoissa en kyennyt kuvaamaan, puristin rystyset valkeina penkkiä ja toivoin parasta.


Kaksi alinta kuvaa on otettu kaupungin ulkopuolelta, tuolla ylhäällä oli lintumies. Voi pojat!

Suunta jatkui kohti Setenilin luolakaupunkia, mutta siitä juttu seuraavaksi. Nyt täytyy saada läppäri lataukseen eikä uni tee pahaa itsellekään.

On suuri etuoikeus päästä näkemään tälläisia paikkoja ja huomata, kuinka ihmeellisiä tyyppejä tätä palloa kanssamme asuttaa. Lyön vetoa, että Lintuäijän elämäntarina olisi varmasti mielenkiintoinen. Hän puhui varsin rajallista englantia enkä minä ymmärrä espanjaa sen vertaa, että olisi juttua saatu aikaiseksi. Voin vain kuvitella.

Sää on mitä on, aurinkoa ja paahdetta. Kevyt pintahiki on alituinen kumppani eikä puutereita kannata juurikaan tupsutella. Loma-asetuksilla mennään, värin puolesta aletaan jo sulautua paikallisväestöön. Kyllä se kahdessa viikossa kummasti nahka tummuu vaikka varsinaisia auringonottopäiviä ei ole vielä pidettykään. Nuorimmaisen kanssa oltiin sunnuntaina iltapäivällä rannalla neljä tuntia.

Tähän loppuun vielä pari räpsyä Tarifasta.
Hasta pronto!


2 kommenttia:

  1. Ihan huikeita kokemuksia, piti kuvatkin vielä selata isompina näkösälle! Lintumies on kyllä hurjan näköinen kapistus, eikä lintunsakaan niitä kesyimmän näköisiä ole. Samaa kaliiberia.

    Kiitoksia matkarapsan tästä osasta - pohjanmaa kuittaa +14 ja tihkusadetta. Kuinkas muutenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, huikeaa oli heti aamusta. Lintumies oli Äijä, huomasitko kaikkien sormien muhkut kultasormukset?

      Ne linnut olivat hienoja. Lisäksi hänellä oli kopallinen kotkan tai haukanpoikasia, en tunnistanut lajia. Käsittämättömän upea kokemus.

      Joku moralisti voisi nyt tietysti kiristellä nutturaa ja moittia kun moista villieläinten kahlitsijaa tuimme jopa rahallisesti. Kyllä se mies oli ihan ammattihemmo mitä tulee lintujen käsittelyyn. Muita paikalle osuneita turisteja ne linnut pelottivat niin paljon, etteivät tulleet kymmentä metriä lähemmäs saati ottaneet hanskaa käteen ja lintua siihen. Ikuistimme kuitenkin melko monelle muistikortille, sorry for that :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com