Viikon kuntopiikki, ei sinne päinkään

Keväällä ja minulla oli tänään vähän huonompi päivä. Taivaalta, joka välillä oli huikaisevan sininen ja sees, pyrytti välillä lunta, välillä rakeita. Ja sitten taas paistoi. Pilviä oli enemmän tai vähemmän. Iltaa kohti kylmeni ja veikkaan, että pakkasella käydään ensi yönäkin.

Minä kuvittelin tekeväni hyvän treeniviikon huipentumaksi hyvän jalkajumpan, mutta puhti loppui ihan tyystin, mie niin romahin jalkaprässin ja hack-kyykyn jälkeen. Hiki virtasi kuin ravihevosesta mutta voimia ei ollut yhtään. Ihan silkalla kiukulla runttasin läpi sen mihin pystyin, eli minimin. Ärsytti niin, että olisin voinut viskoa kamojani. Mutta kun se ei tapoihini kuulu, tyydyin ravistamaan palautusjuomashakeria pikkuisen riuskemmin. Helpotti.

Älköön nyt kukaan aloittako saarnaa ylikunnosta. Kyllä tämän päivän puhdittomuudesta voin ihan itseäni syyttää. Mitäs löhnäsin puolen yötä soffalla katsomassa tallennettuja jaksoja Mustat lesket -sarjasta ja  mitäs kaadoin vielä yhden lasillisen punaista rypälejuomaa.

En edes tiedä pidänkö tuosta sarjasta vai en. Kaikki jaksot on kuitenkin katsottu ja aion loputkin katsoa, ihan mielenkiintoinen tapahtumaketjuhan sieltä kaiken sälän alta paljastuu.

Enemmän minua polttelevat kaikki ne dvd -boksit joita Iso-J on ehtymättömään leffakirjastoonsa hankkinut, Silta -sarjan tuotantokaudet näkyvät olevan tuoreimpien pinossa. Ja mulla on vielä näkemättä kaikki tuotantokaudet Sons of Anarchystakin. Samoin Boardwalk Empirestä ja monesta muusta.

Tänään en aio katsoa edes Dallasia vaan nappaan mukaani yläkertaan tuoreimman akkainlehden ja kömmin vaateriin.

Salilta tultuani marssin kassit purettuani sänkyyn ja nukuin ihan suorin sorkin, vailla huonoa omaatuntoa, täysin härskisti parin tunnin päiväunet. Pikkuisen helpotti.

Nuorimmainen on melkoisen uupunut siitepölykauden takia ja pitihän se arvata, että pientä lämpöähän tuo hengitysteitä rassaava tilanne nostaa. Esikoinen on onneksi ihan kunnossa.

Eikä Peetunkaan viikko sitten mennyt ihan niinkuin piti. Peetu kainosteli morsiamen luona niin, että homma puhallettiin poikki. Morsian siirrettiin kiireen vilkkaa Peetun velipojan luo joka sitten hoiteli homman parin haistelun jälkeen.

Mikähän karma se langetti meidän koiriksemme raivoraittiin Nassen joka kaiken hyvän lisäksi näkyy olevan kallellaan poikiin päin? Ja Peetun joka on niin äijää, niin äijää treeneissä ja näyttelyissä mutta jolta menee pupu pöksyyn kun pitäisi machoilla oikein luvan kanssa?

Ei voi ymmärtää. Peetupoloinen onkin saanut tämän viikon ajan Nasselta 'veljellistä' ohjausta kuinka elämästä voi iloita ilman morsiamiakin. Samperin vispiläkinttu, että kehtaakin.

Että osasikin perjantai ottaa koville. Onneksi nyt illasta pikkuisen virkosin ja jaksoin touhuta Esikoisen kanssa tallin ja huoltaa kanalan. Hevoset saivat nyhtää tuoretta vihreää ja Poni Sörsselson KURNUTTI onnesta saadessaan ahnaaseen kitaansa pienekin pätkän tuoretta. On se outo, poniksikin.

Tammakaan ei yhtään kruusaillut, ihan veteli nokkosen aluista lähtien kaiken eteensä tulleen vihreän.
Pikkuisen happamat ilmeet seurasivat tallista poistuvaa selkääni (tunsin sen tuijotuksen), olisivat niin mielellään vielä paistatelleet ilta-auringossa ja herkutelleet vihreillä versoilla.

Pikkuisen jos sataisi, laidunta saisi aidata aika piankin. Turha sitä nyt on vielä tehdä, ei kasva kun on niin kuivaa.

Huomiselle on ohjelmassa ainakin pihahommia ja p-askan ajoa tulevan kasvihuoneen paikalta. Siellä on niin hyvä ja niin multava maa, että otetaan talteen parhaat osat ennekuin kaivetaan perusta, asennetaan suodatinkankaat ja sorat.

Voin vain kuvitella miten Seniorikansalainen kihisee pidäteltyä tarmoa päästä peuhaamaan kasvihuoneensa kimpussa. Hällä se on kyllä kuntopiikki kohdillaan, voimat eivät vain enää riitä entisenkaltaiseen työtahtiin. Ja sekös näkyy harmittavan kun pitää odotella toisten aikataulujen ehdoilla.

Tältä päivältä ei muuta mainittavaa. Luulen, että kunnon yöunet parantavat paljon ja huomenna jaksan kärrätä kukkapenkeille tuoretta multaa ja pollenpotkua.

Nuorimmainen näkyy nukahtaneen sohvanpohjaan, pitää jotenkin keplotella hänet tuosta ylös ja omaan petiin. Taidan tehdä seuraa, mitäpä tässä suotta leukojaan repimään kun nukkuakin voi.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

PeeÄäs, kuvat sunnuntaiselta lähiretkeilyltämme. Paitsi tammanturpa, se löytyy ihan näiltä asuinsijoilta. Onneksi.