Näin leppoisasti vietettiin Peetun kanssa hotelli-iltaa perjantaina.
Leppoisa ilta muuttui levottomaksi yöksi kun alakerran yökerhon asiakasralli pyöri kaduilla ja paikalliset harrastivat kortteliralliia. Kyllähän V8 -moottorista jykevä ääni lähtee mutta puoli kolmen aikaan aamuyöllä se ei enää ilahduta. Etenkin kun ei ole nukkunut silmällistäkään sitä ennen.
Naapurihuoneesta kuului jykevä kuorsaus ja toisesta känniääliöiden mokellus ja örinä.
Jokaisesta uudesta äänestä Peetu pomppasi jalkeille ja parketti rapisi partiokoiran tassujen alla.
Herätys oli ankea, joskin myös helpotus koska pääsi vihdoin tekemään jotain muuta kuin odottelemaan Nukku-Mattia.
Itse näyttely oli nopeasti ohi. Peetulla oli hyvät korvat mutta muuta hyvää Svante ei tappijalasta löytänyt. H niinkuin hyvää kotimatkaa ja niinpä karistimme Haminan tomut tassuistamme ja kurvasimme kotimatkalle.
Koska hotelli ei tarjoillut aamiaista, käytin saamani kupongin aakkosasemalla pahvikahviin, pahviteehen ja voileipään.
Virhe! Närästi ja väsytti niin penteleesti ja Imatralla oli pakko stopata hakemaan energiajuoma. Loppumatka oli täyttä tuskaa kun vatsassa kiersi ja tiekin näytti keinuvan.
Hyvin päästiin kotiin ja rojahdin oman sängyn syliin. Uni ei tullut koska olo oli kaamea. Ja illalla alkoi tyhjennys.
Äitienpäivän aamupalatarjoilu oli ihana mutta smoothieta ja banaanilettuja kykenin vain maistamaan. Kahvia en ensinkään.
Tätä kirjoittaessa (20.35) sisällä ei pysy haalea tee, mistään muusta puhumattakaan.
Aamulla Iso-J hilpaisee reissulle ja nuorimmainen leirikouluun. Toivottavasti tauti on ohi aamuun mennessä.
Tämmöistä tänään.
Se oli se rosson lohi, alkupalana hotkimani rapuleipä tai ABC:n eväspatonki. Ei ole muuta selitystä.
Taas yksi hyvä syy hankkia eväänsä muualta tai tehdä ne kotona.
Parempaa oloa sinulle, missä lienetkin!
Auts, toipumisia! ABC ei ole suosikkejani ja en siellä juurikaan poikkea mutta syyllinen saattaa olla myös virus. Ainakin Helsingin seudulla on ollut ikävää kuumeilevaa vatsatautia, johon on liittynyt kova päänsärky, kuume, pahoinvointi ja ripulointi. Ehkä se löytäisi tiensä Minskin suunnalle erään R...alkuisen (Russia) maajoukkueen pukukoppiin ja samaten swedulan tuomareilla...olisi riittävästi aikaa lukea vaikkapa sääntökirjaa...prle!
VastaaPoistaJeps, melkoinen ruikuliralli se oli.
PoistaTäälläkin on ollut ärhäkkää Norovirusta, mutta enpä kyllä ihan heti keksi mistä olisin sen saanut, meidän Torpan se pöpö on osannut kiertää tähän saakka hyvin.
Jospa se olisi jo matkalla Minskiin? Joku kolmen ottelen pelikielto ei mielestäni mitenkään riiitä, mikäli kansainvälinen organisaatio yrittää tosissaan kitkeä päähän hakkaamista pois jääkiekosta, tuosta jalosta lajista! Ruikuliin vaan koko lössi, se jos mikä nöyryyttää kopeaa Iivanaa koska pisti kontilleen myös Torpan Armon. Nih.
Höh. Typerä Svante jonka ei selvästikään pitäisi toimia tuomarina näyttelyissä kun ei kerran tiedä Todella Jalosukuisista Koirista yhtään mitään.
VastaaPoistaSympatiat p-taudista ja vaikka huoltoasemien muiden paikkojen laatutaso on noussut huomattavasti, niin joskus näitä ylläreitä sattuu ja kurjaa on niiden suht pitkä kesto. Vaikka ei kestäisi kuin päivän niin se on pöntöllä istuessa/lavuaariin nojatessa todella pitkä päivä.
Paranemisia ♥
Svante on äärimmäisen arvostettu ja hyvä koiratuomari. Samainen heppuli on myös käynyt ruotsalaisen ratsastusakatemian ja tuomaroi myös kouluratsastuskisoja. Enemmän minua olisi kauhistuttanut ravata areenalle hevosella kuin pikkuisen Peetuni kanssa.
PoistaKaikkein komeimmissakin on kauneusvirheensä, Peetun kohtaloksi kävi valitettava selän köyristäminen jonka syytä emme tiedä. Ehkä se kuuluu ikään tai kehityskauteen, ehkä lihaksiston kireyteen. Kaikkea yritetään jotta selkä muuttuisi lankuksi, todennäköisemmin se köyristely on historiaa muutaman kuukauden päästä.
Päivät olivat to-del-la pitkiä, sinäpä sen sanoitkin. Onneksi takana jo.
Sinä sitten löysit tuon sydänmerkin… pitäisi itsekin kurkata mac-näppiksen alamaailmaa ja taltioida muistiin parit kätevät merkit. Copyright -merkin muistin, se on kätevä valokuvissa.
PoistaVeikkaan sitä rapuleipää... Toivottavasti olosi on jo kohentunut!
VastaaPoistaPeetun näyttelykäynnistä sanon vain sen, että jokainen kunnon koira saa elämänsä aikana yhden H:n (ent. kakkonen). Meikäläinen kävi sen yhden hoon erään näyttelyeläimen kanssa hakemassa Norjasta asti... Ei paljoa naurattanut siinä kohdassa kuten voit arvata. ;)
Jep. Tänään voin sanoa olevani terve! Harvoin ovat aamiaisnäkkärit niin herkulta maistuneet.
PoistaEi valiota ilman H:ta. Eikä mikään ole niin tiukassa kuin valioiva kolmas serti. Kasvistädillä on yksi hitokseen hieno narttu jolla oli plakkarissa muistaakseni 8 tai 9 varasertiä ennenkuin se viimeinen, valioiva serti tuli. Voi vain kuvitella turhautuksen määrän.
Minä arvostan ko. tuomaria niin paljon, että otan H:n vastaan mukisematta. Hän nimittäin tuli arvostelun jälkeen vartavasten kertomaan miksi H tuli. Perusteli ja sanoi lopuksi että aika hoitaa, nyt on teini ja keskentekoinen.