Pee niinkuin Perjantai ja paljon ympyröitä ympyräkaupungissa

Näin sitä mennään. Torppa jäi taakse pikkuisen ennen neljää ja nyt köllötellään haminalaisessa hotellissa. Ennenkuin tänne saakka päästiin, muutama ärräpää piti täräyttää. Ei nimittäin ole ihan helppo rasti ajella turistina tässä kaupungissa jossa on isoympyrää ja pikkuympyrää ja kauheasti kaikenlaisia kääntymiskieltoja milloin minnekin. Haminassa siis olemme, minä ja Peetu.

Matkahan sujui hyvin, ei ollut isompia ruuhkia kutostiellä. Muutama peräkärryä kiskova mökkiläinen körötteli edellä ja pari puutavararekkaakin piti ohittaa, muuten matka taittui Nempan kanssa turistessa.

Lappeenrannassa Peetulle iski turistiripuli ja oloa piti keventää marketin viereisessä puistossa. Samalla minä tankkasin auton ja varasin yömyssyksi Barefootia.
Loppumatka sujuteltiin sukkelasti ja sitten päästiin pyörimään rulettia ympyräkaupunkiin. Yhtään ei auttanut puhelimen karttapalvelu, ei niin millään. Kunnes vihdoin uskoin, että Hotelli Seurahuone onkin  naamioitunut jonkun Hospitsi Kompostin tai sentapaisen oven taakse.

Parkkipaikka löytyi sekin parin korttelinkierron jälkeen kun uskaltauduin yksityispihaksi luulemastani portista sisään.

Peetu ihmetteli aitoon maalaispojan tyyliin kaupungin katuja ja hotellin portaita ja hotellihuoneen isoa peiliä. Vähän kaikelle piti urahdella ja murahdella ja ainakin pörhistellä. Lähdettiin siitä samoilta seisovilta lenkille, näyttelypaikkana toimiva Hamina Bastion on ihan tuossa nurkalla ja kierrettiin linnoituksen vallit ja katsotiin kun näyttelytoimikunnan vapaaehtoiset ja talkoolaiset naputtelivat kehiä kuntoon ja mainoksia paikoilleen. Hyvältä näytti, totesimme ja käppäilimme pari kierrosta ympyräkatuja.

Sen verran satoi, että jätin canuunan hotelliin, nämä ovat kännykkäräpsyjä tihkusateessa.

En saanut millään Peetua hyppäämään koristeena olleiden tykkien päälle, täytyy vaikka huomenna kokeilla uudemman kerran.

Lenkin jälkeen oli niin naukuva nälkä, että oli pakko lähteä kyselemään ruuan perään. Tämän majatalon baarin antimet ovat selkeästi olutta juovien ja lihaa syövien äijien tarpeita varten, meille kanasalaatin kyselijöille ohjeistettiin siirtymistä Rossoon. Sinne siis. Onneksi perjantai-ilta täkäläisittäin ei ole perinteinen ulkonasyömisilta ja sain alkuruokani salamannopeasti. Kuin myös viinin ja veden. Pääruokakin kiidätettiin eteeni vikkelääkin vikkelämmin. Eikä se nyt niin pahaa ollut kuin yleensä ajattelen ketjuravintoloiden eväiden olevan. Ihan maistui lohi lohelta ja limerisottokin oli mukavan napakkaa.

Muistan elävästi vieläkin sen erään Horseshown takavuosilta, jolloin Nemppakuoman kanssa aurinkoisen ja kuuman skumpanporeisen hevoskisapäivän päätteeksi istuimme samassa kippolassa odottamassa pizzojamme toista tuntia ja laskuakin sai odotella kauan.
Nyt homma hoitui salamana. Laskukin tuli pyytämättä.

Peetu huilaili ruokailun ajan autossa, omassa häkissään sillä meno hotellissa oli melkoisen levotonta. En tohtinut pientä matkailijaa jättää yksin, naapurihuoneessa vinkuu toinen koira eikä Peetua tarvitse isommin haastaa räkyttäjäisiin. Hotelli ei ole sovelias paikka harjoitella kilvanhaukuntaa joten parempi oli olla omassa kopassa omassa autossa.

Nyt alkaa olla ihan säädyllinen aika asettua yöpuulle, meillä on molemmilla oma pehmeä peti. Peetu tosin ei näytä arvostavan omaansa vaan vääntyi pienelle kiepille tuohon kylkeen.

Huomenna sopii pitää niitä peukkuja pystyssä kello 10 jälkeen, nuorten luokan urokset ovat kehässä varmaan melko nopeasti. Toivottavasti Svantella on maailmoja syleilevän avarakatseiset ja värejä rakastavat lasit päässä. Anteeksi ei pyydellä sen enempää väriä kuin muutakaan, Peetu on hieno rekku ja minähän esitän sen niin hyvin kuin osaan. Pahemmissakin taisteluissa olen ollut!

Haminan kattojen yllä

PeeÄääs:

tämmöiseen hauskaan kesärenkutukseen törmäsin ja alkupätkä on kuvattu meidän salilla. Yksi puolituttu mörkökin siinä jotain murikoita pumppailee. Ihan hyvä asenne, rantakunnossa se hyljekin on. Aina.