maanantai 19. toukokuuta 2014

Kyllä täällä kukutaan


Huonoa omaatuntoani lievittääkseni tulen nyt pikaisesti ilmoittautumaan tännekin.
Kiirusta on ollut ja sää on ollut mitä vaihtelevin. Viimeviikon lopulla, olisiko tuo ollut perjantai, satoi lunta. Ihan maahan asti ja uskottavan kokoisia hiutaleita. Monena aamuna hevosten ulkovesiastia on ollut riitteessä, monena aamuna se on tulvinut yli yöllisten rankkasateiden takia.

Sitten on saatu navakkaa, kovaa ja raivoisaa tuulta kaikilta ilmansuunnilta, on ollut yöpakkasia ja tänään sitten +30°C, tuli kesä. Ihan on huima kevät, Luontoäiti on ilmeisen selvästi juopunut omasta nokkeluudestaan.

Viikonloppuna pyörähdettiin koiranäytelmässä, Peetu teki paluun omalle tasolleen joskin vieläkin jätettiin ne sertifikaatit muille koirille. Turkki on valitettavan pehmeä ja höttöinen, tämmöinen outo sää vaikuttaa kaikkeen, jopa koirien karvankasvuunkin. Niin sen on pakko olla.


Muilta osin elämä Torpalla sujuu entiseen malliin. Koulukuviot ovat, jos mahdollista, näinä viimeisinä viikkoina entistä monimutkaisemmat poikkeuksellisten koulupäivien ja aikojen suhteen.

Hevoset ovat päässeet jumpille ilahduttavan paljon, monena iltana tosin on ihan vaan irtona juoksutettu. Töttis osaa mennä hienosti juoksutusympyrällä, ilman juoksutusliinaa. Mutta vain myötäpäivään. Vastapäivä ei onnistu ei millään. Tänään kävi hevosten pedikyristi ja mietittiin tosissaan ainakin tamman etusten kengittämistä. Jätettiin kuitenkin vielä harkintaan. Tähän pohdintaan on syynsä, niistä enemmän jos kenkiin päädytään.


Eilisen sunnuntain käänteisiin mahtui myös pikainen visiitti 'Kylän vanhimpien' luo, siellä on Teräsmummo ollut huonona ja Isännällä omat kiireensä. Mukavahan siellä on käydä ja rupatella kuulumiset, se mummo on ihan hervoton juttuineen.

Olivat yksissätuumin valikoineet parhaat taimet puutarhansa kruununjalokivestä, muinaisesta luumupuusta. Ja nämä taimet minulla oli kunnia kuokkia maasta ylös ja kuskata omille tiluksille.

Tänään teinkin sitten kaksi mainetekoa, istutin molemmat puut huolella harkittuihin paikkoihin. Eli tein talletuksen luumupuiden geenipankkiin. Ovat niin pieniä, makeita ja herkullisia ne luumut, etten ole koskaan moisia maistanut. Semmoinen vanhaakin vanhempi lajike jota ei ole taatusti millään taimistolla myynnissä, eihän sillä ole kai nimeäkään. Ja meillä on nyt varmuuskopiot tallessa.

Kuvia tästä istutusoperaatiosta on, kameralla. Enkä jaksa purkaa. Olen nimittäin aivan näillä näppäimillä heilauttamassa itseäni saunaan. Mikäpä hellepäivän pihatöissä tomuttuneen ihmiskurjan paremmin elvyttäisi kuin kotisaunan löylyt.


Eteläisessä naapurikaupungissa pyörähtäessäni bongasin hervottoman kokoisen hanhiparven. Tuossa on ehkä noin kymmenesosa linnuista, säntillisessä muodostelmassa ne lensivät, kaartelivat kuin kärpäset peltoa ennenkuin ensimmäinen räpyläpari lätsähti märkään peltoon. Jumalaton kaakotus!

Tähän loppuun vielä tunnelmia eilisestä Viihdekanojen muutosta kesäresidenssiin. Päiviö -kukko on heittäytynyt ihan gangsteriksi, eilen löysin Vappupilliparan henkihieverissä makaamasta pesämökin takaa. Niiltä seisomilta putsasin kesämökin kuntoon ja retuutin kanan kerrallaan ulos.

Pahinta metakkaa piti tietenkin itse Vappupilli joka selkäsaunasta toettuaan heräsi uuteen kukoistukseensa ja metakka oli em. hanhiparven luokkaa.

Päiviö jäi sisään muutamaksi päiväksi ja hänelle on löytynyt omat emännät naapurikaupungista. Kyyti kulkee toivottavasti jo tällä viikolla. Meillä ei ole sijaa kukolle, joka häikäilemättä yrittää näpistää henkeä viattomasta ja harmittomasta Vappupillistä. Tai vanhasta silkkikukosta, ei, njet, non, nada!

Palajan toivottavasti pikaisemmin, päivitystahti on pikkuisen verkkainen kun ei näitä valoisia iltoja oikein viitsi sisätiloissa nuljottaa.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!

Kanamummot kylvyssä
Pulina oli kova kun mummot kylpyivät

Missä tipi??
Justhan se tässä oli, mihin se nyt meni? 
Haa, täällä heinäkasan sisällä

Kukkojen kukko
Olga ja Olgan tipi
Täti Vihreä 
Minä vielä kerran pyörähdän tässä hiekassa 
Piesty Vappupilliparka
Taasha myö tavattiin
Superfoodia ja vihersmoothieta
Elämä asettuu uomiinsa ja mummot poteroihinsa
Tipi

Hattarapää kävelyllä (ympyrää)





6 kommenttia:

  1. Mä niin rakastan kattella noita sun kanoja. Aivan mainiota väkeä :)

    Luumupuu kuulostaa hyvältä. Jos en olis varma, että saan semmosen hengiltä tai jänikset syö sen, tilaisin siitä oksan, sitten kun on sen kokoinen, että siitä vois oksan ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ovat kyllä kivoja! Ja ne luumupuut verkotan ja vaikka miinoitan jäniksien varalta.

      Poista
  2. Ihania kuvatekstejä kanakuviin. Voin samaistua hatttaraan - kuljen ympyrää just nyt.
    Kun nuo kanat ovat persoonallisuuksia, niin tunnistaako ne esim. Torpan ihmisväen? Erottavatko vieraista? Kysyn kun en tiedä, vaikka kotikotona naapurissa oli kanalauma.Opin, että kukonlauluun on ihana herätä, varsinkin jos vaihtoehtona on herätä sellaisen kanan kiekaisuun (edit. rääkäisy), joka kuvitteli olevansa kukko. Minua, heikkoa, kävi sääliksi se pahnanpohjimainen kananen, muiden riepottelema. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luulen, että ne meidät tunnistavat. Ainakin viime kesänä vanha silkkikukko ryhtyi jodlaamaan aina kun menin ulos kahvikupin ja puhelimen kanssa. Terrorisoi häikäilemättä mun puheluitani :D

      Mä olen jo niin tottunut kukonlauluun, että herään vain jos huudossa on jotain outoa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kanat taitavat olla torpan viralliset houkutuslinnut. Laitan kuvia, ihan varmasti.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com