Toukokuu

Jee, se on jo toukokuu. Enpä muista näillä selkosilla olleen Vappupäivää jolloin voi jo antaa hevosten maistaa tuoretta vihreää. Koivuissa on ihan minipienet hiirenkorvat ja lumi, kuka semmoista veden olomuotoa edes muistaa?

Laiskan aamun jälkeen ryhdistäydyin ja katselin vähän päältä kun Nuorimmainen varusti uljaan, joskin hieman pyylevän Poninsa ratsastusta varten. 

Nätisti jumppaavat ja kyllä huomaa, sokeakin otsallaan, että kuskissa on edistymistä talven aikana tapahtunut. Nätti ja stabiili istunta tekevät hevosenkun olin helpommaksi. Poni ahersi ja jumppasi ihmeen kuuliaisesti. Vain muutama niskuroitiyritys ja nekin kuski korjasi tyynesti, sen enempää ihmettelemättä. Ne kaksi todellakin täydentävät toisiaan.

Eilen herkuttelin maltillisesti, vain yksi pieni korvapuusti ja vain yksi lasillinen skumppaa. 

Tänään Perillisillä oli ratsastustunti eteläisessä naapurikaupungissa ja sinne suuntasimme koko perheen voimin. 

Heti kun jäätiin kahden, kaahattiin kiireellä naapurikuntaan. Katsottiin mitä tarvitaan mukaan seuraavalle hautausmaakäynnille. Multaa ja kukkia, ehkä koristekatettakin. 

Sitten pantiin elämä risaiseksi. Teki mieli kahvia ja teetä ja vitriiniin tuoreet munkkirinkilät olivat aivan liian houkuttelevia. Koska elämään pitää mahtua myös vatsan iloja, en nähnyt mitään järkeä kieltää herkkuhetkeä itseltäni. Ja voi elämä miten hyvää se oli!!

Nämä pienet herkuttelut ja sopivan lunki elämänasenne pitävät pään kasassa ja elämän paljon mukavampana. Arkea jaksaa huomattavasti paremmin kun sitä muistaa arvostaa. Huomisesta kun kukaan ei tiedä. Suunnitella voi mutta ei ole ihmispoloinen se joka päättää ja määrää. 

Tänään oli kiva päivä! Torstai pitäisi olla vapaana useamminkin. 

Mukavaa perjantaita, missä kuljetkin!