torstai 11. toukokuuta 2017

Sekalaisissa hommissa

Hopianuolen tilaihme

Kaupunkireissu otti ja venähti. Harmittava takaisku oli se, että hartaasti odotettu lounas Nemppakuoman kanssa vakiopaikassa jäi aikatauluongelmien takia väliin. Kuittaamme asian Hipsaaniassa.

Kotiinpalatessa kyytiin ei olisi mahtunt oikeastaan enää mitään. Olihan siellä jo 5 kuivikepaalia hevosille ja kaksi kanoille. Lisäksi monta kassillista ruokaa ja muuta tarpeellista. Onneksi ei tarvinnut yhtään hevosten tai kanojen rehusäkkiä survoa kyytiin, sitten olisi pitänyt etupenkkikin ottaa tavaratilaksi. Nyt jo osoitin hämmästyttävää taitoa takakonttitetriksen pelaajana. Itsekin yllätyin.

Sää oli ihan syvältä tänäänkin, tuuli oli kylmä ja kiivas. Niinpä otin ikkunanpesun sijaan hommaksi Kanalian siivouksen, osasto kerrallaan. Ulkojäseniksi talliin siirtyneet jätit saavat osansa siivouksesta huomenna. Tai viikonloppuna. Sisäpalvelusta on pakko suorittaa huomenissa, Iso-J nääs tulee kotiin ja tupa ei todellakaan kestä siisteystarkastusta.

Mutta Kanalia kestää. Ensin otin käteeni Ryobin jolla ruuvailin irti jokusen ruuvin ja raahasin ulos pari rakennelmaa joille ei nyt ole käyttöä. Lasten muoviharava on oikeastaan talikkoa kätevämpi kanalan lattian siivouksessa, seinähäkkikin oli nopea ja helppo siivota haravan avulla. Nakkasin kaikki sisusteet, kipot ja rehuastiat pois ja lisäsin uudet kuivikkeet. Hamppukuivike on osoittautunut ihan ylivoimaiseksi kanalassa. 

Reikäpää kuivaharjoittelee

Osasto kerrallaan etenin ja tässä ylemmässä kuvassa valkohuntukana koeponnistaa Rutirexillä pehmustettua munintapesää. Nämä ryökäleet ovat kuulema varhain viriilejä ja munahanat aukeavat hetkenä minä hyvänsä. Kivakiva.   

Kanalian siivous on aina palkitsevaa. Notkuin oven pielessä pitkään ja katselin helttapäiden touhuja. Ne tonkivat uutta kuiviketta tohkeissaan ja tutustuivat osastonsa uuteen järjestykseen.

Tämä uusi kääpiökoch -kukko on kyllä nättimys. Tänään sekin osoitti kukon elkeitä kapuamalla hautovan kanan selkään. No, ehkä se oppii joskus ketä kannattaa lähennellä ja ketä ei.

Nätti-Poika
Pylleröisiä

Nuoret orpingonkanaset ovat vielä harmillisen arkoja, ne höntyilevät hädissään vaikka miten rauhallisesti niille puhuisin ja liikkuisin. No ehkä ne tuosta vielä tasaantuvat ja kunhan saan niille oman kukon, niin sitten se autuus heillekin koittaa. Näistä orpeista odotan paljon, on hieno väripuhdas porukka ja koneessa hurisee lisää.

Kanathan ovat vielä koko toukokuun sisällä, lintuinfluenssaa kun pitää varoa ja niin kauan kuin vesilinnut muuttavat eikä meillä ole täysin katettua ulkotarhaa, täällä ei ulkoilla. Säiden puolesta olisikin ollut julmaa työntää kanat kesäresidensseihin. Lämpimämpänä keväänä houkutus olisi ollut kovempi.

Seniorikansalainen oli tänään saanut todistaa valtavan kurkiparven ylilentoa, niitä oli ollut taivaan täydeltä. Harmi kun en ollut paikalla. Hienoja luonnonnäytöksiä tuommoiset ylilennot.

Sitten tietysti oli tallihommat ja kotihommat ja olisipa vielä ollut paperihommatkin, mutta ainoa paperityö mihin illalla enää kykenin, se oli paikallislehden luku.

Nyt ei enää jaksa muuta kuin komentaa Äitinpojat nukkumaan ja hiippailla punkkaan. Pakkasyö tulossa.

Huomenna onkin jo perjantai ja se on aina kiva juttu ! Toivottavasti sinullekin.

Haistan vihreän!




2 kommenttia:

  1. Kyllä sitä teilläkin vain piisaa monenlaista puuhaa. Hengästyttää lukea, mutta kanalapostaukset on kyllä ihania! On teillä vaikka mitä vinkeitä kotkoja.

    Toivottavasti lämpiää ja kasvukausi pääsee vauhtiin. Olemme odottaneet sitä jo niiiin kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kotkoja sun pitää tulla katsomaan, en tuo näytille sinne asti.

      Mitään lämpene, taas pakastuu yöksi :-/

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!