keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Syysromanssi


Syksy alkaa siitä, kun talli valmistellaan hevosten sisämajoitustilaksi. Kesällä (loppukesäkin lasketaan) pesty ja puunattu talli sai pikkuisen valkoista paikkamaalausta. Suurempiin remontteihin ei ole vielä, kolmen talven jäljiltä mitään tarvetta. Sisäkatto uusitaan jossain vaiheessa, samalla uusitaan tallinvintin lattia. Katto on jo parsittu kasaan.

Ensin haettiin heinäkuorma. Hyvää heinää löytyy ihan naapurilähiöstä (tää meidän city on laaja kuin kiinan kartta) eikä heinänhakuun tärväydy kaikkine puheineen puolta tuntia.

Seuraavana päivänä tuli pellettikuorma. Hiabilla lavalta nyytti suoraan tallin pariovista sisään ja pumppukärryllä lava paikoilleen. Siellä on.

Meinasi jo hätä tulla käteen hevosten sijoittelun suhteen. Mutta onneksi älysin laittaa viestin myös Heidille tuohon naapurikylään. Hommahan meni niin, että Ihmepoika jäi vielä hiomaan kuvioita ratsuttajan talliin ja Töttis oli valmis tulemaan kotiin. Vaan eihän Töttis yksin voi olla, kaveri piti saada. Yksi jos toinen suunnitelma meni mönkään milloin aikatauluongelmien milloin kuljetuspulmien takia. Vaan Heidiltä löytyi apu tähän vaivaan. Vallu on Mahtipappa, hieno ja iso komistus.

Siellä se miun oma Hunksi on, on se komee!
Vallu (ei mikään ruipelo-Valpio)
Pusuja kaltereiden välistä
Pusuja... eikun puuroa!
Hevosten saapumisen ajoittaminen oli tarkkaan pläänätty. Kun Vallu on lastattu, lähden hakemaan Töttistä. Osimoilleen samaan aikaan oltaisiin sitten meillä pihassa.

Mutta eihän se niin mene. Töttis oli pitkän laitumen takimmaisessa laidassa ja sinne ja takaisin tarpomiseen meni aikaa. Sitten saimme todeta, että traileri oli peruutettu sangen luovalla tavalla sellaiseen kuoppaan, ettei maasturin koukku ollut lähimainkaan hollilla.

Niinpä me sitten naisissa nostettiin traikun vetoaisaa ylös ja puntattiin se jollain perinaisellisella sisukiukkuraivolla vetokoukun päälle.. ja viisi senttiä kuulasta ohi. Lisää sisua ja vähän voimaa ja kyllä, siihen loksahti mihin pitikin.

Kun koppi oli valmis, hain tallista hevosen. Joka yleensä kävelee koppiin sen kummemmin ihmettelemättä. Yleensä. Nyt piti muutama täysin tarpeeton tammamainen kiemura ja harhautus tehdä ennenkuin oli valmis astumaan sillalle ja löntystämään koppiin. Luukku kiinni ja matkaan! Kotona Vallu jo oli hyvän tovin odotellutkin, tutustunut tarhaan ja Torpan mäen maisemiin. Tyrkkäsin Töttiksen sekaan ja sitten kamerat ojossa kuvaamaan tutustumisrituaaleja jotka joskus ovat varsin vauhdikkaita.

Iuh! -vinkaisi Töttis ja sitten vaihdettiin vähän poskipusuja. Ja syvennyttiin ripi rinnan saman heinäkasan ääreen syömään. Meillä loksahti useampikin leuka rinnuksiin: ai olikstää niinku tässä??
Oli se.

Illalla taluteltiin hevoset talliin ja nehän ovat kuin vanha pariskunta. Isännällä pikkuisen kaihia silmissä joten emäntä ensin vaikka heikoille jäille.
Tallissa Vallun piti tutkia seinät ja heinät, maistaa vettä ja nuolaista kivennäistä. Sitten tervetuliaispäästöt ja ruunan oli hyvä syventyä ruokailemaan. Vähän väliä piti kummankin tarkistaa, että kämppis on paikalla ja tallessa.


Tänään talliin astuessani Vallu hörhötti huomenet ja Töttis touhusi jo uloslähtöä. Vallu hirnui kovasti perään vaikka ihan oltiin näköetäisyyden päässä. Jätin hevoset tarhaan sillä en ollut kaikessa tohinassa ehtinyt tsekata laitumen aitoja.

Päivällä Heidi osui paikalle silloin, kun minäkin olin käymässä kotona ja siirrettiin hevoset laitumelle. Nyt nähtiin jopa laukkaliikehdintää. Mutta eipä sitten muuta. Hevoset etenivät laidunta pitkin päivän mittaan rinta rinnan, turpa maassa. Kaikessa rauhassa. Ja illan pimettyä kaikessa rauhassa, hyvässä järjestyksessä yöksi talliin.

Kiitos vielä kerran Heidi, että tuon mainion Pappahevosen annoit Töttikselle kaveriksi. Yritetään pitää hyvää huolta ja mieli pirteänä. Jossain vaiheessa tehdään vielä yksi hevosten vaihto, Ihmepoika tulee kotiin ja Vallu siirtyy takaisin omaan laumaansa. Mutta nyt on näin ja hyvä on näin.


Muilta osin on todettava, että minä, kamera, tapahtumat ja blogi eivät nyt ole oikein kohdanneet toisiaan. Asiat eivät etene millään tavoin kronologisesti niinkuin kelvollisilla päiväkirjoilla on tapana. Asiat ovat niin sekaisin ja kummallisesti, että en jaksa ottaa paineita.

Tänään tuli punnituksessa takapakkia, kotilepoa perjantaiaamuun saakka ja sitten onkin vähän isompien päätösten aika. Ei se helpolla päästä, ei millään.

Mutta se siitä. Minäkin sain tänään diagnoosin, se alkaa u:lla ja loppuu s:ään eikä kyseessä ole unettomuus (vaikka toki sekin seuranani on). Nyt edetään todella pienin askelin ja tehdään vain välttämättömin.

Kiitos kaikille viesteistänne ja kommenteistanne. Luen kyllä kaiken.
Kohti torstaita, missä lienetkin!

Aamu-usva joenmutkassa
Äitikullan mahtijoriinit


14 kommenttia:

  1. Paljon, paljon voimahalauksia Nemppalasta lämpimien ajatusten kera:) Tiedän, että ei ole helppoa mutta Dicking Dock Hill täytyy laittaa koville, jotta saatte tarvittavaa hoitoa muodossa, joka edistää myös sinun jaksamistasi. Lyö nyrkki pöytään ja jos ei auta, give me a call!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja jep. Nyt alkaa yhteinen sävel hoitotiimin kanssa löytyä.

      Poista
  2. Voihan meidän pappaa! Vallu ei varmaan halua enää kotiin tulla, kun saa tallissa harjaustakin ihan vaan huvin vuoksi ja huomiota aimo annoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappa on ihan paras! Rento ja kohtelias kaveri, oikein hyvää seuraa Tötsälle. Yhtään en ihmettele kun kiittelit hevostasi.

      Poista
  3. Voimia Hirnakan torpan emännälle ja ruokahalua perillisille (jotain tosi kaloripitoista, näennäisen kevyttä). Pidempi osastohoito voi olla paikallaan, siellä on kuitenkin ammattilaiset - syömishäiriöisen arjen (ruokarumbailun tai sen puutteen) seuraaminen ja huolehtiminen on iso taakka ja vastuu perheenjäsenille, vaikka mielellään sen tekevätkin, eikä sitä taakkaa tarvitse jaksaa yksin. Ystävälläni osastolla saatu shokkihoito auttoi ja nyt ollaan normaalissa, aikuisen naisen mitoissa, ei edes hoikkia. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tässä tapahtumien vyöryssä on monesti pyörähtänyt muistaakseni Bisquitin pakina äitienpäivänä: Äidit nuo, väkevien toivossa...

      Minä tylsimys olen vain perinteisesti toivossa väkevä. Pakko. Onneksi ennuste on hyvä.

      Poista
  4. Voimaannuttavat ajatukset ja halit lähetän sinne kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin toivotan hyviä ja parempia aikoja sinne.

      Poista
  5. Sympatiaa, myötätuntoa ja lämpimiä ajatuksia myös täältä etelästä.
    Tarvittaessa tosiaan nyrkkiä pöytään.

    terkuin Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt otetaan järeät keinot käyttöön, hevoset!
      Tästä lisää tuonnempana mutta Ihmepoika saa toimia myös terapiahevosena <3

      Poista
  6. Mä voi lohdutta sua ja kokemuksen syvällä... Sitten kun oot saanut lapset kunnialla maailmalle, niin sulla alkaa sama huoli ja murhe lapsenlapsista. Ei me äidit niin kovin helpolla päästä. Ehkä sitte helpotta, kun ollaa samassa vaiheessa elämää, kun muinoinen mummo, jota helpotti, kun nuorin lapsi oli vanhainkosissa. Voimia kuitenkin ja toivomus yläkertaan, että edes vähä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amalia. Tottahan se on. Murheiden määrä on vakio. Niin kauan kun nenä pysyy pinnalla, ollaan paremmalla puolella. Ihmeesti sitä venyy.

      Poista
  7. Koko sydämestäni kaikkea hyvää ja toivon että saat myös niitä hetkiä jolloin aivot antavat luvan levätä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neljä salitreeniä tällä viikolla ovat parasta aivojen lepuutusta, kroppa menee maitohapoille, vuorostaan. Onneksi päässä sakkaa vain ajoittain ja nukun tavalla tai toisella sen verran, etten ole liikenteessä vaaraksi kenellekään.

      Minä löysin sen kumioravan!!! Tein sulle kuvakollaasin :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!