sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Näkikö kukaan??


Otsikko kysyy viikonlopusta, se kuulema oli ja meni. Minä en päässyt kyytiin enkä oikein nähnytkään mokomaa. Niin että näkikö kukaan minne se meni?

Ylimmäinen kuva on napattu jonain edellisenä sunnuntai-iltana. Naapurin isäntä se kävi levittämässä oman likakaivonsa sisällön tuohon tienvieruspeltoon. Oli varsinainen kunniakierros ja viimeiseksi jäi. Nuo pellot ovat nimittäin tulevina vuosina meidän laitumia.

Tuo kiitos ja kunnia -kierros oli muuten se kuuluisa viimeinen niitti peltojen omistajalle.
Asiasta ei nyt enempää, mutta olkoon todisteena sille, ettei ihmisen härskiydellä näemmä ole mitään rajaa.

Ja edelleen, minä kyllä siedän yhtä jos toista hajua, maalla kun asuu niin kaikkeen tottuu. Mutta se, että neljä kertaa vuodessa ajetaan lietteet peltoon, kesällä vihreälle,  ei mene minun järkeeni ollenkaan. Eikä niitä möyhitä peltoon, siihen jäävät ja sillä hyvä. Vihreän päälle roiskimisen jälkeen parin viikon päästä koko 'sato' niitetään ja pakataan säilöpaaleihin lehmille rehuksi.

Kameralla on kuvia vaikka miten paljon ja silti minä näitä puhelinräpsyjä paremman puutteessa tuuttaan näkösälle. Kiirettä oli kuin kirpuntappajalla (kiitos Nollis, loistava sanonta). Lauantai tosin meni väsymystä pois häätäessä. Sain nukkua aamulla pitkään, jaksoin huojua valveilla muutaman tunnin ja kaupassa meinasin heilahtaa hyllyä vasten kun uniaalto iski täydellä voimalla. Kotiintultua nukuin pari tuntia, kävin saunassa ja simahdin suunnilleen suorilta jaloin.


Viikonloppuun on mahtunut kuitenkin yllättävän paljon myös aktiivista toimintaa. Perjantaina läksi yksi kiuruvetinen kukkopoika (edellisessä postauksessa taisi olla helttapäästä kuva) oman parven piällysmieheksi, lauantaina meidän hieno ja kiltti Kukko Savolaenen lähti naapurimäelle isäntäkukoksi. Ja tänään hain uuden pikkukukon. Se on vasta kolmikuinen mutta toivottavasti miehistyy äkkiä. Nimeä ei ole, ehkä siitä tulee Poeka Savolaenen.

Perennapenkit on myllätty mummoenergialla uuteen uskoon ja Iso-J on hosunut monella rintamalla samaan aikaan.

Peetu pääsi tänään agilitytreeneihin ja pahuksen hienosti se pieni tappijalka kipitti koko radan. Oli kirjaimellisesti mahanalus jalkoja täys, kiivaasti sai tassuttaa ja hyppiä ja loikkia ja sukeltaa pussitunneliin. Hieno pikkumies.

Varsinainen ansio oli omalta osaltani valkosipulisadon nosto ja putsaus, kas näin:



Hiki tuli pellolla, oli harvinaisen lämmin päivä.

Olisin minä pessytkin nämä, mutta homma jäi kesken kun piti kukonhakuun lähteä. Takimmaisissa kipoissa ovat siemensipulit ja pikkuisen Giant Red -lajiketta pestynä. Mahtavan kokoisia murikoita. Syöntiin raskin ottaa vain muutaman, enin osa menee ennen lumien tuloa peltoon kasvamaan. Vaikka ihan hyvä sato tuli silloinkin kun kolasin pellosta lumet pois ja ryhdyin istuttamaan...

Tuossa kahden ritiläkorin päällä on pesua odottamassa kymmenen kiloa omatuotantoa. Eipähän tarvitse kiinalaista tuotosta syödä.
Ilon ja onnen päivä!

Huomenna molemmat Perilliset lähtevät kouluun ja minä lähden heti aamulla kaupunkiin. Pakkaan toiveikkaana treenikamat mukaan, tiedä häntä vaikka ehtisin jumpalle.
Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin.




12 kommenttia:

  1. Minä ilmoittaudun, näin viikonlopun! Olin harvinaisesti oikein kaksi päivää vapaalla :) Kun oli nääs mun ja miehen molempien synttärit, niin olihan sitä pitänyt vapaata toivoa. Vaikka juhliminen rajoittuikin käyntiin munkkikahveilla, mutta työvuorolistan laatija on varmaan luullut, että pidän isotkin bileet... Mutta viikonloppu tuli siis nähtyä :)

    Toi viimeinen kuva kertoo juuri siitä fiiliksestä, mikä oman kopukan kanssa pruukaa olemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onnittelut synttäripäivien johdosta!!
      Ja onnittelut siitäkin, että sait kohtuullisen pitävän otteen viikonlopustakin.

      Viimeisen kuvan ymmärtävät ne, joilla on ei-niin-kuvauksellinen hevonen :D

      Poista
  2. Hyvän kokoisia murikoita. Ajattelinkin tänään viimeisiä valkkareita murasta pestessäni sun satoasi. Sait nostettua sinäkin! Pistä isoimmat kynnet maahan ja pienimmät syöntiin. Sipulista erilleen hajonneet on syytä syödä ensin - ne eivät säily kevääseen asti. Onnittelut kelpo sadosta! Pitääkin punnita oma sato ihan tilastoja varten. Minä taidan kokonaan siirtyä Isoon Ryssään, sen satomäärä on vain niin hyvä. Ja yhden kynnen koko = minun molemmat peukalot kärkinivelten osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän kokoisia ovat. Pahiten auenneet törkin suoraan istukasvatiin. Iso Ryssä on ehkä vähän epäkorrekti valinta näinä kauppapakotteiden aikana. Ja kun ne vielä tuupataan hevonpaskaan naama eellä... johan tuosta tulee Putiinilta penaltti heti kättelyssä.

      Missä sulla on tapana säilytellä satoasi? Maakellari meillä EI ole vaihtoehto. Vielä. Onko sillanalunen liian lämmin jos siellä on +- 10 ° ?

      Poista
    2. Passaa sillanalunen oikkeen hyvin. Mulla on viileessä pirtin nurkassa vähän noita lukemia korkeammassa ja kevääseen asti säilyy hyvin. Osan jätän +5 asteeseen kuivaan varastoon ja säilyvät vielä paremmin - toukokuussa niistä grillattiin maukasta parilalisuketta. Ne viimeiset siis. Meillä maakellari on liian kostea sipuleiden säilytykseen. Ne tarvii kuivaa.

      Russian Giant on oma lajikkeensa, ja se ei ole punainen ollenkaan. Tuo multa saatu punainen jättiläinen on tunnistamaton - mutta perkuleen hyvä ilman nimeäkään. Mulle se on Punainen Ryssä - olkoot maailmanpoliittiset tilanteet Ukrainan suunnalla mitä tahansa, kutsumanimeään en muuta ja Putinille en halua mitään kunniaa yhtään mistään. Edes tosi mainiosta valkosipulilajikkeesta.

      Poista
    3. Selevä, sinne sitten sillanaluseen sipulisato. Kunhan sitä vaan ei tarvitsisi väestönsuojana käyttää... koska rajan takana mesoo muuan minimies jolla tuntuu olevan vakavia komplekseja vähän kaikesta. Sillanalusessa on myös viinikellarini, onpahan luvassa ainakin hyvää viiniä. Pitää viedä korkinavaaja sinne varusteeksi.

      Poista
  3. Näin häivähdyksen viikonlopusta, mutta tänään onkin sitten työt jo kutsuneet. Protestanttinen työn etiikka ja silleen.

    Olen kade noista murikoista. Itse yritän etsiä kaupasta mahdollisimman tuoretta murikkaa, tai yrttejä. Edes niitä ei kannata pitää keittiön ikkunalla nyt kun oletettavasti muutan kuukausiksi sumujen saarelle. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli siis maanantai jyräsi päälle ja tunnollisena aloitit työorientoitumisen jo pyhäiltana. Jep, niin sitä yleensä tuppaa käymään.

      Jos mahdollista, käy jollain torilla tai elonkorjuumarkkinoilla, niitä on aika paljon näinä viikonloppuina. Tai joku maatilamyymälä jos kohdalle osuu niin käypä siellä. Kun en koordinaattejasi tiedä, en oikein osaa neuvoa. Jos näillä kulmilla olet, tervetuloa hakemaan. Aina multa vähäsen heruu ensiavuksi.

      Keväisen Islannin reissun jälkeen sumujen saari tuo mieleen aina Islannin... menetkö sinne vai etelämmäs?

      Poista
    2. Ei islantiin vain sinne, missä sataa aina vettä, ja kaikkien on pakko pitää hölmöjä ruutuhameita, miestenkin. OP

      Poista
  4. No jo vain on komean näköinen sato!
    Se on se sun sitkeys, se saa ihmeitä aikaan (koska ei kukaan muu naaras kolaa sipulipeltoaan vaan katselee keittiön ikkunasta ajatellen että voi v**** mikä talvi ;D )
    Sä oot paras! Ja kenties fanaattisin. Joo, olet sä fanaattisin. Niin ja mukava kans. Jep jep, pusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eh, en mä ole fanaattinen. Ehkä joskus hieman jääräpäinen. Tai hullun luottavainen siihen, että kyllä maa pitää huolen antimistaan :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!