sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kanalassa kuhisee, taas


Yllätysmunia
Jaa että uusia tipuja, kenenkäs munia sitä ollaan?
Kuule ihan kimpassa haudottiin tyttöjen kanssa, vastaa Olga
Ja nyt suoritetaan nuppiluvun laskenta, ykkösestä lähtee!
Tytöt hei, ei ihan kaikkia näytetä

Vanha Kukko Gaddafi on perimmäisten kysymysten äärellä. Pikkukanalassa on tapahtunut pienimuotoinen väestöräjähdys ja vasta nyt vanha rähjäkukko havahtui pitämään nuppiluvun laskennan. Kolme kanarouvaa hautoivat perinteisellä 'sun munat on mun munat' -kolhoosityylillä ja kuusi pontevaa pikkutiitiäistä kuoriutui. Kolme on erisävyisiä vaaleita ja kolme erisävyisiä tummia/mustia.

Eritoten nuo kolme vaaleaa tipua herättävät vanhassa kukossa epäilyksiä ja ketku Vappupilli (valkoinen) vain viheltelee eikä suostu tunnustamaan mitään. Ainakin yhdellä tummista on epäilyttävän pössähtäneen näköiset untuvat eli taas kerran syyttävä sormi ja kysyvä katse kääntyvät Vappupilliin. Sillä kun on kanalan ainoat friseeratut höyhenet.

Siellähän se Vappupilli hääräilee mukaviattomana muiden kanasten kanssa eikä vahingossakaan vilkaise kuuteen pienimmäiseen, poissa silmistä, poissa mielestä.

Pullava, Pullava... kupu pulleana

On meillä toinenkin kahden äidin kimppa, tämä aikaisempi tipulainen on kahden huolehtivan mamman yhteishuoltajuuden tulos. Ilmeisesti pikkukanojen osaston meno alkaa olla näille ikäneidoille liikaa, koskapa marssivat juniorin kanssa kanalasta pihalle ja ihan ilmiselvästi katselivat maisemaa sillä silmällä, jotta uusille selkosille oli meininki lähteä.

En kuitenkaan päästänyt porukkaa hajaantumaan pitkin kyliä vaan komensin rouvat takaisin. Meinasin talvisäilöä nämä kaikki isommat sekarotuiset kanaset pentuineen maatiaisten puolelle. Nuori kukko ottaa varmasti avosylin vastaan kaikki rouvat, rotuun ja säätyyn katsomatta.
Kukosta tuleekin komia, taas on kasvattanut uusia, vihreitä ja ruskeita sulkia.

Lähdemmekö länteen?
Vai siirrymmekö pohjoiseen? Kurjet menivät etelään.
Korea kuin kukko nuorena

Viikonloppu meinasi mennä ihan migreenille. Lauantai menikin mitä suuremmalta osin, vasta iltapäivällä kykenin kävelemään ilman, että askeleet jytisivät otsalohkossa. Onneksi huomasin alkavat oireet ajoissa, heti seitsemältä kun olin ulkoistamassa hevosia, tunsin tutun huimauksen ja huojuvan horisontin. Se tiesi vaaka-asentoa pimennetyssä huoneessa ja kohtuullisen tuhtia douppausta.

Ihmeen helpolla pääsin tällä haavaa. Pystyin jopa tiristämään grillissä illalliseväät. Sen verran haksahdin ylensyönnin puolelle, että alkuyön kärvistelin kivistävien vatsalihasten pingoittuessa äärimmileen venyneen vatsalaukun ylle. Viikolla tein nimittäin hieman kurinpalautusta vatsalihaksistolle. Siellä se on, jossain, koska kipeäksi tulee. Lihaksisto siis.


Tänään on siivottu pihaa. En viitsi laskea montako kottikärryllistä salavanlehtiä on ajettu kompostiin. En myöskään jaksa muistaa montako kärryllistä kolhuisia omppuja kärräsin samaan läjään. Hevosille on kerätty b-luokan omput. Parhaat ovat vielä puussa ja niitä pitäisi piakkoin pudotella alas. Vähän mehua meinataan tänäkin vuonna niistä teettää. Nyt kaikki paikalliset lukijani, hakekaa jos omppuja mielitte. Kohta on myöhäistä koska tilhet tulevat hetkenä minä hyvänsä.

Taas kerran totesin, että Terijoen salava saa äärettömän paljon anteeksi koska se nyt vaan on niin kaunis puu. Roskainen kuin mikä, kaikkina vuodenaikoina. Ja silti meillä on niitä monta.

Vettäkin ropsautti sen verran, että hevosista on pölyt huuhdeltu pois. Tähän loppuun vielä muutama kuva karvakorvista.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Monsieur Vallu, the hairstylist oli kähertämässä
Ei ole ihan terve tämä blondi

PeeÄääs:
Pitäähän Ihmepoikakin päästää kuviin, sitä ollaan niin estetykkiä, niin estetykkiä. Ihme jos tuon ponin massiivinen ego enää kotitalliin mahtuu. Ratsuttajalla on sangen huimia suunnitelmia Ihmepojan varalle. Mikäli kaikki menee ja sujuu niinkuin on meinattu, Ihmepoika pääsee näyttämään taitojaan valkoisten aitojen sisäpuolelle ihan muutaman viikon päästä. Niistä sitten tuonnempana. Sitä ennen pitää tehdä pari tiedustelureissua sekä varsinaiselle pelipaikalle, että maneesille. Mitään ei sovi tuijotella tai säpsyillä silloin kun satulan alla on valkoinen kisahuopa ja kuskilla kisatakki.

Tässä kuitenkin hyppytreenien eftersvett:





Ja kyllä, aivan ehdottomasti täytyy vaihtaa ponin kuolaimet. Eiväthän messinkirenkaiset kertakaikkiaan sovi hopeasolkisiin suitsiin!




10 kommenttia:

  1. Tiput olivat kyllä niin söpösiä, että ottaisin heti, jos en asuisi kerrostalossa muuttamassa ties minne sumuisille saarille.
    Itsetehty omenamehu aiheuttaa pientä kateudensekaista tunnetilaa. Tahtoo kanssa - vaikka ö-luokan omenista. Saisipa edes maistaa.

    Sulla tuo migreeni kuulostaa aika rajulta, kun horisontti heittää. Itse ostan sumuisilta saarilta käsikauppalääkkeenä sellaista kuin Anadin Extra, yhdistelmäsärkylääke, jossa on särkylääkkeiden (en jaksa tarkistaa mitä) lisäksi kofeinia. Toimii mulla paremmin kuin suomalaiset reseptitabut.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan ne söpöjä ja hauskoja. Eilen sain hyvät naurut kun vein kanasille ruokavadit. Pikkutiput pomppasivat astian keskelle ja nokkivat keskeltä parhaat palat. Isommat nokkivat reunalta. Ilmeisesti kanojen hierarkiassa on ihan ok, että penskat hyppivät pöydällä.

      Onhan se kylmäpuristettu omppumehu hyvää, ei sitä oikein enää osaa tehdasmehuja juodakaan. Tuleehan sille hintaa, puristaminen ja pullot nostavat mehulitran hintaa sen verran, että ei ole ekan sadon mehuttamisen jälkeen uhrattu aikaa laskutoimituksille.

      Onneksi yhden tutun sukulaisella on mehustamo ja saamme tutun kanssa kimpassa tilatessamme pikkuisen edullisemmin. Me tarjotaan tutulle omput ja hän tuo meille sovitun määrän mehua.

      Toivottavasti pääset sinäkin tuommoista ehtaa mehua maistamaan. Hyvää se on.

      Migreeni vaihtelee muotoaan. Yleensä tulee valonarkuus ja siitä se sitten lähtee hyvin nopeasti. Nyt tuo horisontin häilyminen on uutta, vähän pelottavaakin. Pahoinvointi jäi nyt onneksi pois.

      Minulla on päänsärkyyn estolääkitys mutta varsinaisia migreenilääkkeitä ei jostain syystä ole.

      Poista
  2. Toi musta on kaikkein paras! Se on jotenkin futuristisen näköinen otus kanojen keskellä ja sitä jää oikein tuijottamaan :D
    Migreenistä sympatiat koska itsellänikin on viime aikoina ollut näitä normaalin päänsäryn kovempia kohtauksia ja ne eivät ole mitään mukavia tunnetiloja.

    Haravoimaan en ole edes ehtinyt enkä aio aloittaa ennenkuin puut ovat käytännöllisesti katsoen tyhjinä lehdistä. Meillä on tässä taloyhtiön pihassa niin helkkarin paljon koivuja että lehtiä saisi haravoida kärryllisen pari joka päivä jos sille tielle lähtisi.

    Jaksamista sulle ja kuten Jurtalla totesin, toivottavasti tulee se aika että saat kunnolla nukutuksi. Lisäks toivon hyviä tuulia potilaan suhteen.
    Niin ja tietysti koiruuksille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mustahopeainen ufokana on hassu. Se lentelee ihan omissa sfääreissään. Yli aidan ja nyt jopa takaisinkin. Nukkuu salavan latvassa ja touhuilee ihan omia juttujaan muutenkin. Kaunis se on. Harvinaisen nätti.

      Lapsuudenkodissani meillä oli pihassa koivuja ja vaahteroita. Haravointi oli maailman tylsintä puuhaa mutta vaahteranlehdissä peuhaaminen oli kivaa. Siksi olen nytkin istuttanut tälle mäelle paljon vaahteroita. Unohdan sovulla kuinka raskaita märät vaahteranlehdet ovat haravoida.

      Kiitos tsempityksistä, niitä aina tarvitaan. Mukavaa ja edes kohtuullisen siedettävää viikkoa sinullekin, toivottavasti olo korjaantuu.

      Poista
  3. Täällä saa pidellä Pienimmän housunkauluksesta kiinni, ettei lähde matkaan. Olisi tulossa teille kanalan vahdiksi ihan väkisin, kun näki nuo tipuset. Tosin voisin itsekin niitä vahtimaan (lue: ihailemaan) tai tulla vaikka haravoimaan lehtiä tai hakemaan heppaterapiaa. Nyt sudin vain omaa pihaplänttiä ja haistelen, josko hirvi käyskentelisi lähimetsässä.

    Päivä kerrallaan, eihän tässä muutakaan voi. Ja nukkumista oli avitettava ihan oikeilla kemikaaleilla, kun muuten ei lähtenyt. Onneksi auttoivat eikä nyt ole pää niin surinoissa. Yritä säkin lassota se Unimatti ja vyöryttää kolmen pisteen juntalla peittosi alle vaikka väkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanaset kyllä kiinnostavat meillä kävijöitä ja paljon. Etenkin tuo pikkuväen sekalainen sakki on varsinainen vetonaula, tipuineen ja muine omituisuuksineen.

      Tänään on ollut suhteellisen helppo aamu, sain sitten kuitenkin nukuttua ihan kohtuullisesti. Ja ne lauantain migreenitunnit, lepoahan nekin olivat.

      Poista
  4. Voi tipusia - ovat söpöjä kerrassaan. Korvissani kuulen emosten rotkotuksen, kanojen äänimaailma on mielenkiintoinen.

    Hienot muutolintukuvatkin! Haikea mieli käy vähän, kun noita kuvia katsoo. Se alkaa taas kausi olla paketissa. Porkkanat ja punajuuret on vielä maassa, samoin persiljaa vielä pari kuivurillista. Niillä ei ole kiirus.

    Hyvin näyttää Sörsselssön pistäneen parastaan, efterhiki kertoo kaiken oleellisen. Voi kun on jännää odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan....!

    Onnea nousuviikkoon, olkoot polkusi mahdollisimman tasaiset ja kivuttomat. Hugs for all!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana vain ja kokoan sen sun aloitusparvesi noista hönöistä :D
      Kanoilla on tuhottomasti erilaisia ääniä. Hautova ja tipujaan vahtiva kanaemo pitää semmoista kireää 'kirinää', madon löytäneen kukon klunksuttava ääni on omanlaisensa. Ja munintahuuto, se on jokaisella kanalla omanlaisensa. Kukkojen kiekumisista puhumattakaan. Meillä on Vappupillin vinkunasta Vanhan räähkän kähinään koko kirjo. Vähän niinkuin M.A.Numminen ja Pavarotti samassa kuorossa.

      Porkkanat ja punajuuret meilläkin penkissä, saavat ollakin vielä.
      Mukavaa viikon alkua sinullekin. Syksy saa...

      Poista
  5. Tipufanikerhoon liityn minäkin, samoin ihastelin varsinkin sitä ylimmäistä muuttolintukuvaa, jossa on pilvistä tosi mahtava sommitelma taustalla!

    Ja vielä halusin kertoa (koska varmastihan kiviäkin kiinnostaa), että löysin urheilukaupasta edulliseen hintaan sellaisen vyölaukun, ostin sen oitis ja vein saman tien lenkille, ja se olikin ehkä ihanin lenkkini ikinä, pisinkin yksin juostu, tosin vain vajaa kymppi mutta superkevyesti kulki - oikeasti teki mieli mennä viimeinen kilsa kädet levällään kun niin halusin syleillä koko maailmaa! Kiitos siis vielä kerran vinkistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, minäkin tykkään siitä yliväritetystä muuttolintukuvasta vaikka onkin rakeinen ja ties mitä. Isot parvet lintuja on yli jo lentänyt mutta juuri kuulin radiosta, että tällä viikolla starttaa iso muutto.

      Minäkin tykkään ihan mahdottomasti siitä vyöstä. On ilo treenata se päällä. Pienestä sitä joskus ilahtuu ja vielä kivempaa on kun voi ilahduttaa muitakin. Että ollos hyvä vaan ja kepeitä kilometrejä!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!