tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tiistaista toiseen





Töttiksellä on uusi Paras Kaveri, nuori hevosneiti samalta laitumelta.
Enää ei ahista vaikka Poni S. paiskii hommia kentällä ratsukoulussa, tamma Töttis rapsuttelee kaverin kanssa ja elelee kohtuullisen leppoisaa kesäelämää.

Sen verran on kentällä käynyt pyörähtämässä, ettei unohda kaikkea oppimaansa. Tuommoinen 5/2 työtahti sopii Tammalle hyvin, viisi päivää huilia, kahtena vähän ratsuvarustein tapahtuvaa liikehdintää. Laidun on iso ja mäkinenkin joten laumahölkkä (likkojen lenkki) pitää nivelet vetreinä.

Tuntui hyvältä nähdä Töttis noin lunkina ja rentona.
Tänään käydään taas moikkaamassa, Poni S. saa jossain vaiheessa syksyä uudet suitset ja vähän otetaan  jo mittoja. Meinataan panostaa kotimaiseen laatuun ja ottaa Wahlstenin mallistosta kunnon remelit. Alan olla otsatappia myöten täynnä mukalaadukkaita suitsia joista ratkeilevat ompeleet ja niitit ensimmäisellä käyttökerralla.

Loimipyykki on pesty. Kaksi sadeloimea ja kaksi ulkotoppista. Muita ei viime talvena tarvittu. Ihastelen edelleen hevosten sadeloimia, ne ovat nyt kolmen vuoden sateet kestäneet eikä moitteen sijaa. Sisäpuolelta on vuorikangas pikkuisen kärsinyt kun joku (köhhhöh) täräytti painepesurilla pikkuisen turhan roimalla teholla ja kangas repesi. Mutta päällisin puolin niissä ei ole mitään vikaa ja menevät varmaan vielä seuraavat kolme vuotta.

Nilkanojennus taakse vie...

Työergonomia vaatii niskan venyttelyä

Hop ja hop, askel kaks vasen oikee ota … eiku
Pesevät kuin ravihevosta vaikka minä olen RATSU!
Hei ruipelo, anna leipää ja heti. Nyt kuule huikoo!

Eilen maanantaina meillä oli Nuorimmaisen kanssa mukava päivä, mutta koska kuvat ovat vielä kameralla, en asiasta kerro enempää. Tänään käytiin viikkotapaamisessa hoitotiimin luona ja pieni edistysaskel on otettu, tyttö saa jatkaa kotona.

Ensi viikolla tapaamme uudet ihmiset, lomakausi nääs. Toivottavasti väen vaihtuminen ei murra haurasta luottamusta.

Mansikkakausi on alkanut. Omavaraisuuteen emme tänä vuonna yllä mansikoiden suhteen, täytyy ostaa jokunen laatikko jotta talven marjat on turvattu. Mansikkamaan vanhempi osa antaa pelkkää kuivaa rupeloa, uudelta alalta sentään saadaan ihan hyvää marjaa. Työnjako on mennyt uusiksi, me nuoremmat keräämme ja Äitikulta säilöö. Eikä mummoa enää pellolle paahteeseen päästetä, turhan raskasta kyykkimistä hänelle.

Paahteita todellakin riittää. Yöllä oli ukkonen, mutta nyt taas paistaa selkeältä taivaalta eikä sadepilviä näy.

Siirryn siis takaisin ulos. Siellä on kaikenlaista värkättävää ja kaikin keinoin yritän työllistää itseni ulkosalla, sisätiloissa odottaa nimittäin Torpan ikkunoiden pesu. Motivaatio pakkasella.
Ainahan sitä voi vaikka kanojen kanssa rupatella ja toivoa, että ikkunanpesuun tarvittava motivaatio löytyy kanan ja munan arvoituksen pohtimisesta.

Jos löydät ikkunanpesuinspiraation, pidä hyvänäsi :D
Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!















16 kommenttia:

  1. Hieno on askellus Sörsselssönillä, kerrassaan on ponnistusta ja ojennusta! Onnea myös pienestä edistysaskeleesta - matka on pitkä, mutta toivottavasti aina himpun parempaan suuntaan!

    Päästit ilmoille minuakin piinanneen kirosanan - ikkunanpesu. Yöks. Tekemättömien listassa täälläkin. Näillä helteillä voi vain sanoa, että ei kiitos - en tarkene!

    Eilinen ukkoskuuro tiputti 15 mm tarpeseen tullutta vettä. Tänään olen istuttanut sitte aukkopaikkoihin perennoja. Ja takaisin ulos... Lämmintä viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jätkä liikehtii leveästi ja sujuvasti. Ilo on katsella noin kevyttä menoa. Toki vuonohevonen ei mitään ilman anna, tuo tahti pitää hakea yhteisen sävelen kautta.

      Ikkunanpesu, pahapahapaha. Ei nappaa kesällä eikä talvella.

      Poista
  2. Nyt minä paljastan tyhmyyteni, mutta koskeeko tuo nilkan ojennus -käskuy ratsastajaa vai ratsua?

    Hienoja kukkia. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nilkan ojennus on ihan vitsi vaan, Ponin takajalka ojentuu vain niin sirosti vuohista (nilkkaa) myöten. Ratsastajan käsketään yleensä painaa kantapäät alas, niin että vain päkiä lepää jalustimella. Helpommin sanottu kuin tehty, btw.

      Kukat ovat upeimmillaan, pionit nyökkivät kukkaterttujensa painon alla ja tällä viikolla liljat posahtivat kukkaan. Hienoa!

      Poista
  3. Voi että miten mieltä lämmittäviä uutisia Torpan nuoriso-osastolta <3
    Nuorimman neidin kuulumiset saavat suorastaan kehräämään, siitä se lähtee, eiks ni ;) Kaikkea hyvää ja paljon kesäisiä, lämpöisiä hetkiä Torpan ihanille tyttärille !

    Ponihan on varsinainen tekijä. Siinä on selvästi ainesta muuhunkin kuin vilkkusilmäiseksi kansikuvapojaksi. Ihailtavan tasapainoisen näköistä menoa. Tykkään.
    Ja Töttis. Se on söötti. Onhan sekin jotain ;)

    Wahstenin w-profileen tuskin tulet pettymään, on mainettaan ja hintaa parempia tuotteita. Inton vanhimmat sarjan suitset ovat vuodelta 2009 ja oikeestaan voisivat olla eilen onnellut, mitään sanomista ei ole materiaalissa eikä työssä. Harvinaista tässä kertakäyttö maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos onnitteluistasi ja kommentistasi. Poni S:lle ei tohdi kertoa, ylpistyy suotta.

      Sen mitä olen W-Profilea itse päässyt hiplaamaan, olen vaikuttunut nahasta. Tärnsjö -nahkahan on itsessään jo käsite.

      Minulla on jossain varastossa Herra Harmaan vanhat Döbertit, niitä parempia suitsia ei ole, eikä tule. Ne, ja niiden palmikoidut ohjat ovat musoitu eli jääkiekkotermein 'jäädytetty'. Niitä ei muiden hevosten päähän laiteta.

      Muistatko mikä malli teillä on (vai onko teillä jo koko sarja)? Minä ajattelin tilata sen mallin josta alaturpahihnan saa näpsästi pois eikä turparemmiin jää mitään lärpäkettä.

      Poista
    2. Kerro vaan Ponille, kyllä se tietää oman erinomaisuutensa kertomattakin ;)

      Meidän pojilla taitaa olla "koko sarja" w-profiela. Kanget, mexikolaiset ja parit ratsunsuitset, kuitenkin aina niin että olen vähän muokannut tilatessani eli nyt uusimmissa kun on mahdollisuus olen halunnut muotoillun niskahihnan ja turpiksen sillä alaturpiksen irtopala sydeemillä. Kerran ollaan ostettu valmiina ne ratsunsuitset joissa oli kiinteä lenksu turpikselle, ne jäi tosi vähälle käytölle ja on jo laitettu kiertoon. Poninne leukaperät tekevät varmasti täydellisesti istuvien suitsien löytämisen hankalaksi, kannattaa vähän mittailla ja soitella sitten lahteen, tekevät kyllä mitä keksitte esittää. Ihanaa asiakaspalvelua siellä !

      p.s ennen vanhaan ne döbertit olivat pala taivasta, nykyään ne mitä olen hiplannut ovat ilmeisesti seisseet kaupan hyllyllä niin pitkään että ovat kovettuneet itsekseen :(

      Poista
    3. Kuten kuvastakin näkyy, leukahihna on törkeän lyhyt. Ponille pitäisi olla cob-kokoisia osia ja full-kokoisia osia, siksi mitataan nyt huolella.

      Vai niin on Döberteille käynyt, höh.

      Poista
  4. Hmm, mulle yksi hevostarvikekauppias väitti kerran, että Wahlsteninkin nahka tulee nykyään Intiasta. Tiedä sitten, mutta työ ainakin lienee suomalaista. Mutta olis se vielä kivempaa, jos nahkakin olis kotimaista. Kaverilla on kyllä Wahlstenin suitset ja on ollut kauan ja on ollut tyytyväinen. Mun Wahlstenin osto into loppui aikoinaan siihen yhteen kauppiaaseen, joka kertoi niiden olevan Intiasta. Mutta ehkä sitä pitäis... Mulla on hajonnut niin Hööksin halpissuitsia kuin jopa Stübbenin kalliit suitsetkin. Aina joku lenkki tai solki mäsänä. Sen takia mulla onkin monesti käytössä kootut teokset, joissa osa on hööksiä, osa stübbenia ja vielä kaverin tekemä turparemmi päälle. Sit kun mä saisin kokonaan kaverin tekemät suitset, niin sit mä olisin happy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei nyt vaan olisi se hevostarvikekauppias tarkoittanut muita Wahlstenin suitsia kuin W-Profilea.
      Intialaisesta nahasta olen saanut maksaa osani oppirahoina, osan saituuttani ja nyt on mitta täys.

      Täytyy myös toivoa, ettei Poni S:n pää enää kasva kun hommataan ison pojan suitset.

      Meilläkin on mielenkiintoisia suitsiviritelmiä, Töttiksellä peräti kahta väriäkin.

      Poista
    2. PeeÄäs, kaivelepa Sarania -niminen nahkatyöpaja. Tekevät niin upeita suitsia ja koiravermeitä että ei ole ennen nähty. Kalliita toki mutta varmasti kestävät ponilta toiselle.

      Poista
    3. Voi olla, että on tarkoittanut muita kuin W-profilea. Tosta on nyt jo jokunen vuosi aikaa, että en tiedä oliko silloin vielä edes lanseerattu tota W-profile sarjaa..?

      Täytyypä tsekata Sarania. Haluaisin koirallekin tietynlaisen pannan. En oo vaan vielä raaskinut tilata mittatilaustyötä...

      Poista
    4. Sarania on h-y-v-ä ja tekee mitä vaan mittatilauksena.
      Tuosta tulikin mieleen, kerran teetin eräälle jo edesmenneelle airikselleni puolikiristävän nahka/ketjupannan. Ihan vaan eräs nahkatöitä harrastava puolituttu sen autotallinsa pajassa tekaisi.

      Olisiko maksanut jotain 50 markkaa. Ja se panta on tallessa vieläkin. Monta koiraa on se panta kaulassaan kanssani tallustanut, nykyisille piskeille se on liian suuri. Mutta ehkä mulla vielä joskus on iso terrieri...

      Poista
    5. Ja mun pitäs nyt äkkiä hommata ihan norminahkapanta, kun oon menossa Masan kans luonnetestiin reilun parin viikon päästä. Siellä pitää olla kiinteä panta ja mä kun käytän vain pyörönahkaista täyskiristävää pantaa sillä, niin ei mee kaulus pilalle. Niitä on pari ja sit pentupanta. No, lisäks oon joskus ostanut jostain tokmannilta nylonisen normipannan, mutta se ei pysy tolla päässä. Äh, kalliiks tulee nää ihmisen harrastukset. Mä olin kuvitellut saavani lainaan yhden kaverin edesmenneen sakemannin nahkapannan, mutta olivatkin haudanneet koiran pantoineen, niin se siitäkin nyt sitten. Mutta onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa keksiä jotain...

      En tiedä katsoitko aikanaan mun blogista kuvaa, mutta ostin ponille taannoin kaverin tekemän hannoverilaisen turparemmin, jossa on violetti punos turvan päällä. Ja hintakin oli huikeat 15 euroa. Kaverilla vaan on puhjennut nivelreuma, joten saa nähdä kuinka käy tulevien nahkatöiden. Ja kuinka pystyy opettaan meitä kahta innokasta oppilasta ja koska...

      Poista
  5. Onnittelut niin hevosten kuin jälkikasvunkin hyvien uutisten osalta ja kuvia katsellessani tajusin että vaikka sä olet ennenkin ollut hyvä kuvaaja, niin nyt nuo valokuvat ovat ihan mielettömän hyviä!
    Oikeesti, ainakin mun silmääni ne näyttävät pirun teräviltä ja värihommelit on kohdallaan, tosin hevostelukuvien (ne nilkan ojennus...) vievät hieman kokonaispisteitä ;D

    Hyvää keskviikkoa ja terkkuja koko porukalle - erityisesti koiruuksille ja niille uusille,kehrääville pimeyden ruhtinaille :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos. Mieltä lämmittää jos joku kuva vaikuttaa joskus hyvältä.
      Jonkun toisenkin mielestä :D

      Kehräävät Pikku Pirskatit (Helekatit, Halavatut) olivat tänään ahkeroineet uutterasti talouspaperirullan äärellä. Hirveästi oli hommia pienet paiskineet kunnes koko rulla oli vihdoin kelattu auki, arkit irroitettu toisistaan ja levitelty tasaiseksi matoksi Esikoisen huoneen lattialle. Sitten oli yksi kynä purettu osiin ja tungettu osat ilmanvaihtoluukun ritilöidän väliin.

      On se kovaa hommaa olla killinpentu. Ihan repo rankana makasivat ja kehräsivät tyytyväisyyttään.
      Lähetänkö ne teille? Pienet perhanat...

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!