maanantai 23. kesäkuuta 2014

Naapurilähiöelämää



Käväistiin oman kylän linnoituskukkulalla, Castillo Soheililla. Alemmassa kuvassa näkyy pätkä siitä grillivenerannasta jonka taisin edellisessä postauksessa mainita.

Omilta kyliltä ajeltiin vuoristoon, kurkattiin kylä jossa serkkupojalla on hacienda (ei treffattu serkkua), ajeltiin El Alhaurin Granden ja El Alhaurin Torren kautta Torremolinokseen. Siellä jalkauduttiin ja löntysteltiin turistina ympäriinsä.

Mikäli täällä meinaa omalla autolla kurvailla, kannattaa etsiä paikallinen julkinen parkkitalo. Mijas Pueblossa päivän pysäköinti maksaa euron, Torressa taisi olla vajaat pari euroa tunti. Mikä parasta, auto ei ole paahtunut minisauna vaan mukavan viileä, kiitos maanalaisen viileyden.

Benalmadenassa norsut olivat valloittaneet liikenneympyrän
Torremolinoksessa joku kirkko jollain aukiolla


Kärsää kärsän perään
Mukava tiekin löydettiin, ajeltiin Torremolinoksesta rantoja pitkin Benalmadenaan ja siitä Torreblancan ohi Fuengirolaan. Melko tylsä tuo kehätie, mikälie. Rantatiellä ei ole kiire ja kuskikin ehtii katselemaan maisemia. Tosin eilen oli tuulinen päivä ja rantakadulla yksi jos toinen valmiiksi lyhyt hameenhelma kohosi tuulen toimesta uusiin ulottuvuuksiin. Pientä nykimistä ohjauksessa, havaitsin.

Tänään lähdettiin sitten Iso-J:n ja Nuorimmaisen aamulenkin innoittamina kävellen alas kaupunkiin.
Tältä kukkulalta kun lähtee, meno on helppoa, antaa mennä kun on alamäki vaan.

Kuviakin yritin ottaa, mutta täällä on tämä valo sen verran kirkas, että kaikki omat 'aurinkoisen' kelin säädöt voi unohtaa ja vääntää kameran arvot tappiin. Silti tulee puhkipalaneita valkoisia alueita kuviin, koettakaa kestää. Ehkä minä vielä opin.

Tässä muutama kuva kotikadulta. Alkupätkähän mennään peruuttamalla alas, tuonne ekaan mutkaan asti jossa autoja. Siinä on ainoa mahdollisuus kääntää auto ja lähteä älyttömän tiukasta neulansilmästä alas vasemmalle. Kuvassa näkyvä lamppu osoittaa neulansilmän paikan. Niin on tiukka kurvi, ettei turhan matalalattiaisella tai pitkällä autolla ole mäkeä nouseminen. Naapurilla on pakettiauto jonka hän keplottelee vuosien kokemuksella ylös asti. Samalla hepulla on myös massiivinen Pathfinder enkä kyllä käsitä, miten se taittuu tuosta neulansilmästä ylös. Taitolaji.






Kotikadun kukkia, niitä riittää. Calle on katu ja Alta on korkea. Mäellä ollaan, kukkulan kunkkuja. Katu päättyy rautaporttiin jonka takana on jonkun lentäjän loma-asunto. Enimmäkseen taitaa olla tyhjänä. Puutarhuri sinne portista vilahti loppuviikosta, eli kunnossapitopalvelut toimivat.

Pysähdyttiin kukkaryöpyn alle juomatauolle
Paras maamerkki, El Toro
Oja, nyt kuivana
Käppäiltiin tovi jos toinenkin kaupungilla, kunnes lähdettiin kiipeämään takaisin kotikukkulalle. Nyt nämä kulmat alkavat tulla tutuksi enkä minäkään eksy heti. Kävellen pääsee kätevästi, autolla joutuu kiertämään ihan älyttömiä ketunlenkkejä, kiitos yksisuuntaisten katujen ja kujien.

Pysähdyttiin myöhäiselle lounaalle lähibaariin ja katsottiin formuloiden loppukiemurat. Hyvinhän siellä siniristilippu liehui, hyvä pojat.

Nämä paikalliset pojat hengasivat pyhän kunniaksi pikkuaukion varjoissa. Tuli tunne, että samat veijarit ovat notkuneet näillä muureilla noin viisivuotiaasta lähtien. Keskimmäinen istui tovin muurilla ja heilutteli koipiaan, voin niin kuvitella ritsan takataskuun.


Tässä sitä sitten mennään, Calle Bajaa ylös. Tuossa tie on vielä leveä ja hyvin mahtuu menemään, kohta kapenee. Kaupungilta tultaessa on muuten paha rasti, menosuuntaan kehätien alitus onnistuu hyvin, jalkakäytävä on leveä. Tulosuunnassa jalkakäytävä on niin kapea, että Iso-J kulki sivuttain, me mahduimme sentään kävelemään ihan normaalisti. Kameralaukku otti välillä osumaa, mutta kyllä se kestää, reissuja varten tehty.









Nuo kissanpennut ovat alakadun tuoreimmat asukkaat. Neljä niitä minun laskujeni mukaan on, en tiedä missä se yksi ja mammakatti piileskelivät. Hassuja tassunjälkiä olivat tehneet autokatoksen pikkukiesin konepellille. Mahtaa omistaja ilahtua kun syksyllä palaa kotiinsa.

Täällä on nyt aika hiljaista kun muuttolinnut ovat pohjolassa. Paikalliset pitävät naapureiden tyhjiä taloja silmällä, keräävät postit ja hätistävät pois kaikenlaiset kaasumittarinlukijat ja muut petkuhuiputtajat.

Vuosi vuodelta näkyy enemmän kylttejä kameravalvonnasta, meilläkin on hälytin ja kamerat.
Ei vara venettä kaada ja kaipa jo vakuutuskin vaatii tietyt asukkaan itse kustantamat turvasysteemit.

Aurinkorannikkoa pidetään pikkuisen turhaan eläkeläisparatiisina. Ei täällä kyllä aivan huonojalkaiset pitkälle pötki, tässä mallina naapurin portaat. Meillä on suunnilleen samanlaiset, mutta välitasanteella ja käännöksellä.

Mietin pitkään, mahtaako löytyä sellaista muutofirmaa joka kuskaa esimerkiksi flyygelin tuonne ylös. Pelkkä astianpesukoneen roudaus noita portaita hiottaa, ajatuksenakin. Kun on nimittäin helmi otsalla ihan matkalaukkujen ja päivittäisostosten kanssa. Hyvää jumppaahan se on kun ravaa noita portaita kahdeksanlitraisten vesikanistereiden kanssa.

Kovakuntoista sakkia ovat paikalliset eläkeläiset, hattua nostan ihan jokaiselle joka arkea täällä elää.

Kauniita puutarhoja kaikilla, en kai koskaan lakkaa ihmettelemästä noita kiinanruusuja ja bougainvilleaputouksia.


Tämäkin kerrottukukkainen kiinanruusu rehottaa niin nättinä, niin mahdottoman nättinä. Tulisin varmaan ihan hulluksi paikallisessa kukkakaupassa. Puutarhamyymälöiden tarjonta näkyy olevan kaikkea palmuista yrtteihin. Yleensä niiden vieressä on ruukku- ja puutarhapatsaskaupat sekä suihkulähdekauppa.

Niinpä emme koskaan pysähdy niihin. Minut saa viedä semmoiseen vain sidottuna ja pankkikortti takavarikoituna. Veisin nimittäin astetta reteämmät tuliaiskukat Äitikullalle.


Iltapäivä menikin takapihalla pötkötellessä. Ilma oli sakeana Hawaiian Tropicin aromeista. Melko lähelle nirvanaa pääsinkin, mussutin tuoreita kirsikoita ja lojuin ketarat oikosenaan luurit korvilla. Täytyy kyllä myöntää, että tämä lomaelämä sopii minulle.

Kotona torpalla nuppiluku on lisääntynyt muutamalla kiuruveteläisellä tipusella, tarkkaa määrää ei tiedetä kun Äitikulta ei rohkene käpälöidä kanamamman alustaa. Viisi niitä munia taisi olla alunperin, toinen hautoo siinä vieressä ja sielläkin alkaa piippaus kuulua näinä päivinä, munia oli muistaakseni kolme hänellä.

Sörsselssonin kesäkoulu sujuu hyvin, kuvista päätellen Äijä on taipunut pikkuisen nätimpään työasentoon ja askel on ponteva. Tammasta ei mainintaa, ehkä se hoippuu siellä laitumella ja yrittää pitää kaikki neljä kinttuaan jonkinlaisessa järjestyksessä.

Tämmöistä tänään. Maanantaiaamu alkaa kampaajan tuolissa ja siitä pitkälle iltapäivään vietän Nuorimmaisen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kivaa.



PeeÄäs:
Päivän ehdottomasti hauskin kohtaaminen tapahtui rantakadun kiinalaiskaupassa. Olin juuri poistumassa sieltä Perillisten kanssa ulos kun vaaterekin takaa kuului aivan järkyttävä pierujyrähdys. Varmasti repesivät kalsarit siitä rytkystä. Hätkähdimme kaikki kolme ja katseeni kohtasi rekin takaa hieman harmaantuneen, punakan turistimiehen naaman. Hän otti oitis tilanteen hoteisiinsa huudahtaen hyvin syyttävällä äänellä: MOOOOOM! You can´t fart like this, look at those poor touristladies, they are scared to death. Sitten hän selitti meille, kuinka nykyajan vanhuksilla on niin kauhean huonot käytöstavat.  Siinä vaiheessa en kyennyt kuin silmät kyynelissä hihittämään ja näytin peukkua.

Ai hitto, tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Pieruhuumori yhdistää kansat, kaikkialla. Amen to that.

6 kommenttia:

  1. On ne vaan värikkäitä maisemia tälläiselle harmaan eri sävyihin tottuneelle pohjolan asukille.Kaipa se on se kulttuuri mutta en laittais pahakseni vaikka täälläkin noita liikenneympyröitä sun muita paikkoja tehtäis hieman eläväisemmäksi vaikka eihän se tietenkään käy "koska nee rajoittaa näkyvyyttä".

    Vanhalle parralle pisteet tilanteen hoitamisesta :D

    VastaaPoista
  2. Torren suunnalla on Jaakko Selinin tv-ohjelmassa esitelty suomalaisheebojen ravintola, jos pyöritte kulmilla käykää kurkkaamassa, Idea oli cross kitchen-tyyppinen, skandinaavis- Välimerellinen yhditelmä, näytti kivalle. Nauttikaa auringota, Suomessa on viileää:) Huomasin eilen plärääväni matkoja jonnekin missä paistaa aurinko.

    VastaaPoista
  3. Yhden paikan vielä vinkkaan, jos on aikaa ja haluja. Setenil Rondasta eteen päin. Täällä kuvia http://pitsijapipari.blogspot.fi/2014/05/setenil.html

    VastaaPoista
  4. Aijaijai, tuolla mä seikkailin yo-kirjoitusten jälkeen. Sain silloin käyttööni kaikki lapsena säästölippaaseen survotut roposet ja aloin sujuvasti kuluttaa niitä lentämällä Aurinkorannikolle. Pari kaveria asui siellä, joten ei tarvinnut kuin hoitaa itsensä paikalle ja majoituskin oli valmiina ja ennen kaikkea hauska seura ja hyvä meininki. Taidettiin kiivetä tuon härän telineissäkin... :D Se oli hyvä reissu ja itku pääsi, kun piti lähteä takaisin Suomeen velvollisuuksien pariin... Pitäisi ehkä joskus käydä verestämässä muistoja noilla nurkilla, kierrettiin siellä aika monessa paikkaa :)

    VastaaPoista
  5. Portaat on hyvää treeniä jaloille, erityisesti etureisille. Tänään on päästy lähes kesäisiin +15 asteen lukemiin, missä lämötiloissa siellä elellään?

    Upeat kuvat ja tunnelmat!!!

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia.
    Vai että ohjaus ravistaa, hehe.
    Ja varmasti löytyy muuttofirma, siis flyygeleitä kannetaan vaikka selässä Nepalin vuoristoon. Eivät ole niin kuin nämä suomalaiset muuttofirmat. Eräs muuttomiehistä kantoi yhtä kirjalaatikoista sisään (niitä on abt 30) ja sanoi, että sivistys painaa. Siinä laatkossa luki Agatha Christie, dekkarit. OP

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!