tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesäkuun kolmas


Tällä päivämäärällä Nuorimmainen siirtyy virallisesti teinien (teens) ikäluokkaan. Pitkä ja nätti tyttö siitä pikkuisesta ja pontevasta, Tyyne-Hanhikiksi kutsutusta nyytistä on venynyt. Ikä näkyy, hyvässä ja pahassa. Onneksi tyyppi on enimmäkseen ihan harmiton tapaus, eläinrakas ja luonnossa viihtyvä kuntoiluhirmu.

Synttärikakkua sankari ei halua, juhlitaan sitten parin viikon päästä sekä Äitienpäivät että synttärit, niinhän me jo aiemmin sovittiin.

Päivä ei kaikkein hehkein ole, taivas vetäisi pilviharson peitteekseen ja kevyttä kesäsadetta saisikin vähän ripsauttaa, Äitikullan kylvökset pääsisivät hyvään kasvuun.

Eilen haimme menehtyneiden tipujen tilalle yhden uuden tipun, se toinen takuutipu on vasta kuoriutumassa ja tulee kotiin vasta heinäkuun puolella.

Samalla reissulla nappasin mukaan kaverille tulevat kukko- ja kanatiput, ne päätyvät Sipooseen ensi viikolla. Ensimmäinen ipana olikin jo pompannut tipulan virkaa toimittavasta isosta laatikosta pois. Onneksi se löytyi varastohuoneen hyllyn alta ihan hyväkuntoisena.

Tipulasta korotettiin laitoja ja laitettiin pikkuinen orsi tipuille ihmeteltäväksi. Kohta ne tarvitsevat katollisen asumuksen ja se meinaa muuttoa kanalan pikkuväkiosastolle.

Tänään päivä kuluu paperihommissa. Paljon on papereita pinkassa ihmeteltäväksi. Tilikauden päätös painaa päälle ja laskutus menee kaiken edelle.

Hevoset viettävät illat laitumella ja joka ikinen aamu on sama murjotus kun toteavat aamiaiskattauksen olevan kuivaheinää mehevän laidunruohon sijasta. Eiköhän jo loppuviikosta mahat kestä aamusta iltaan laidunnusta? Huomenna on kummallakin rokotuspäivä, eläinlääkäri lupasi ottaa puhallusputken mukaan Töttiksen varalle.

Raportoin rokotuksen sujumisesta huomenissa, mikäli säilyn koettelemuksesta ehjänä. Kun varautuu pahimpaan, on vain voitettavaa. Toivottavasti palikat ovat tamman nupissa huomenna suotuisassa asennossa ja piikki uppoaa oikeaan osoitteeseen ilman suusta draamaa.

Täytyy vielä googletella kuinka vaarallinen hevosen rokotuspiikki on ihmisen otsaluuhun uponneena, kosmeettisia haittoja ei toinna laskea, ne eivät enää tunnu eivätkä näy missään.

Sitäpaitsi, vatsanahka on täynnä kirkkoveneen mallisia leikkausarpia, mitähän kirurgien sisäpiirin huumoria sekin on?

Näin tänään, kivaa päivää sinulle. Missä lienetkin!




8 kommenttia:

  1. Täällä lähestytään hellelukemia ja pitäisi mennä pellolle kylvöhommiin. Taidan odottaa iltaan asti, eiköhän hyttysetkin virkoa siihen mennessä. Nyt tuolla vain käräyttää nahkansa.

    Ihanaa vapaapäivää viettelen, pari tuntia piti tehdä töitä ja käydä perehdyttämässä uutta hierojaopettajaa. Lasku lähtee perään.

    Onnea piikityshomiin - älä säre ihtiäsi! Tamman painoarvo on vain paljon enemmän kuin teillä ellän kanssa yhdessä.

    Tipusille onnea ja menestystä - elämä on kuitenkin yhtä munaamista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on munaamista ja kaikki mokaa :D

      Tavallaan tosi kiva, että sulle tuli 'yllättäen ja pyytämättä' näitä vapaita, just parhaaseen kylvöaikaan.

      Poista
  2. Munkin pitäs tilata ell rokottaan ja raspaan ennen 25. kesäkuuta. No, vielä on hyvää aikaa... Mulla kävi kunnon säkä kun paikallinen ell sai aivoinfarktin ja on nykyään täysin pihalla ja tekee töitä aivoina toimivan avustajan kanssa. No, tässä ei sinänsä ole mitään positiivista, paitsi että herra eläinlääkäri oli unohtanut täysin pelkäävänsä mun hevosta ja että tämä on se hevonen, jonka raspauksen jätti kesken kolmen rauhotuspiikin jälkeen kun hevonen silti takajaloillaan seisten huitoi häntä etujaloillaan. Hän nimittäin viime kesänä unohti lääkärilaukun reissusta ja joutui raspaamaan ilman rauhoitusta ja sehän sujui hyvin. Ell totesi vain homman jälkeen, että kai se vaistoaa, että hän on muitakin raspannut... jep, jätin kertomatta, että sä et vain muista pelätä ;) Ponin ja ell yhteistyö oli aiemmin niin hankalaa, että välillä raspattiin ponia kaverin kans ite, koska meidän se antoi tehdä sen ilman ongelmia. Mutta välillä olis kiva saada ammattilaisenkin kosketus hampaisiin. Mutta nythän se sujuu, kun ell ei muista enää pelätä ponia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä osui päivät pilkulleen hyvin. Hassua on se, että jos nämä meidän kopukat olisivat ravureita, ne pitäisi rokottaa kahden vuoden välein. Kun ovat ratsustatuksella, rokotus on vuosittain.

      Koska niiden oikea status on puhdas viihdekäyttö ja itse tykkään rutiineista, tykkään, että ne rokotetaan ja tarkastetaan vuosittain. Raspataan tarpeen vaatiessa useammin.

      Sörsselsonilla pitää seurata sudenhampaita, ovat sen verran laakeaa mallia, että saattavat aiheuttaa painetta suussa kuolainten kanssa.

      Poista
  3. Kuinka kukaan voi todeta aivoinfarktista, että kävi hyvä säkä?????? Kannattaa muistaa että voi kolahtaa jonakin päivänä omalle kohdalle...Vähän tyylitajua Marrasthetics! Aivoinfarktiin menehtyy varsin moni ja aika harvat toipuvat täysin, mikä merkitsee usein sekä henkilökohtaista että läheisten osalta todella isoa eikä positiivista elämän muuttumista lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marra kirjoitti mm. näin: "No, tässä ei sinänsä ole mitään positiivista, paitsi että herra eläinlääkäri oli unohtanut täysin pelkäävänsä mun hevosta"

      Minä en osannut tulkita kirjoitusta niin, että hän iloitsisi lääkärin sairaudesta. Joku, jota asia on liipannut perskohtaisesti tai muuten vain läheltä, voi toki, osin aiheestakin olla asian suhteen herkempi ja tarkempi.

      Sen enempää en puutu enkä selittele kommentteja. Marra ei varmasti tahtonut loukata ketään eikä varsinkaan vähätellä aivoinfarktia. Se on viheliäinen ja arvaamaton. Eikä yleensä anna armoa kohteelleen.

      Minä voin tunnustaa, että toimin tahtomattani Töttiksen peilinä ja hevonen katsoo minusta kuinka reagoin tilanteisiin. Hevosta on pahuksen vaikea, ellei peräti mahdoton huijata. Se vaistoaa hengityksen, sydämen sykkeen, jännityksen, pelon, surun ja onneksi myös rentouden. Silloin hevonenkin on rento kun käsittelijä pystyy työntämään hätänsä ja huolestumisensa pois ja olemaan tilanteessa rento. Niin kävi myös meillä tänään. Ja niin on käynyt Marran lääkärillekin. Unohti pelätä. Me jäimme kesken raspauksen rupattelemaan matoanalyyseista ja Töttis nuokkui suu ammollaan takajalkaa lepuuttaen paikoillaan. Raspi vain rutisi hampaissa.



      Poista
    2. Tarkoitukseni ei ollut todellakaan loukata ketään tai vähätellä vakavaa sairautta. Tiedän myös, mitä aivoinfarkti tekee, tapauksia on sattunut niin omassa lähisuvussa kuin appiukollekin. Olen nähnyt lähes täysin toipuneita, vakavasti invalidisoituneita sekä menehtyneitä. En missään tapauksessa naureskele tuolle sairaudelle ja tiedän hyvin, että se voi kolahtaa omallekin kohdalle.

      Pidän myös hyvänä sitä, että kunnaneläinlääkärimme on saanut jatkaa työssään, vaikka hän ei siihen enää yksin kykene. Hän tuskin on kaukana eläkeiästä, mutta työ toimii hänelle varmasti terapiana, että saa siellä käydä eläkeikään asti, avustajan kanssa, vaikka todellisuudessa hän on ns. liian pihalla vastuulliseen eläinlääkärin työhön, mutta avustajan ollessa mukana, hän saa näin elämälleen vielä tarkoituksen, sillä rankka kohtalo on ollut tuolla miehellä, sattui yhtä aikaa avioero ja infarkti. Tämä ratkaisu, että hän saa jatkaa työssään, on varmasti ollut hänen oman hyvinvointinsa kannalta hyvä, vaikkakin kunnalle varmasti tulisi halvemmaksi palkata uusi eläinlääkäri, joka ei tarvitse täysaikaista assistenttia.

      Pointtini ei siis todellakaan ollut naureskella sairaudelle, vaan havainnollistaa sitä, millainen on ihmisen mielen voima hevoseen. Tuon eläinlääkärin kanssa oli aiemmin isoja ongelmia saada hevoseni rokotettua ja raspattua, hevonen sekosi täysin ja todellakin kolmen rauhoitusannoksen jälkeen vielä riehui ja eläinlääkäri pelkäsi sitä enemmän. Riimut hajosivat ja useiden rauhoitusannosten jälkeen hevonen ei saanut melkein henkeä, kun tapahtuma oli ohi. Siihen aikaan, kun kisaisin, jouduin rokottamaan hevosen puolen vuoden välein ja myös raspautin sen joka kerta ja yritin aina saada jotakin sijaista tai muuta tulemaan, koska hevoseni ei sietänyt varsinaista kunnaneläinlääkäriä. Mutta tosiaan, tuon ikävän infarktin jälkeen, eläinlääkäri oli unohtanut hevoseni ja nyt operaatiot sujuvat. Ja mielestäni voin myös iloita siitä, että hommat nyt sujuvat, sillä se ei poistaisi tuota tapahtunutta infarktia minnekään, vaikka surkuttelisin asiaa. Luulen myös, että tuo eläinlääkäri itse sai suurta iloa siitä, kun onnistui nyt raspaamaan hevosen ilman rauhoittamista, vaikka kuuli, että hevonen tarvitsee rauhoittaa. Hänelle tuli siitä selvästi hyvä mieli. Tietenkin sekä minä että eläinlääkäri itse varmasti toivoisi, että tuota infarktia ei olisi koskaan tapahtunut, mutta me ihmiset emme siihen voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme, niin mielestäni järkevää on, elämässä yleensäkin, pyrkiä näkemään niitä valoisia puolia asioista, mitä tällä hetkellä on. Elämä ei ole täydellistä, mutta positiivisista puolista kannattaa iloita mahdollisuuksien mukaan.

      Tarkoitukseni oli tosiaan tuoda vain esille sitä, mikä valta hevoseen on ihmisen rentoudella. Olen omin silmin todistanut, kuinka hevosista mitään tietämätön ihminen lastaa erittäin vaikeasti lastattavan hevosen traileriin, koska ei osaa edes kuvitella, että siinä voisi olla joku ongelma. Hevonen, jonka kanssa elämänsä hevosia harrastaneet ihmiset eivät meinaa saada lastattua, muuta kuin kommervenkeillä, kävelee koppiin kiltisti ratsastajan eläkeläisen pienikokoisen äidin perässä, koska äidin mieleen ei tule, että tässä voisi olla jotain vaikeutta. Kokeneiden hevosihmisten kanssa alkaa pystyynnouseminen lastaussillalla jne. Tai kerran meidän tallilla oli niin vaikea hevonen, ettei suostunut edes talliin tulemaan talutettuna. No, minun ei-hevosihminen-mieheni talutti sen sinne talliin ihan sujuvasti, koska ei hänelle oltu edes kerrottu ko. ongelmasta eikä se nyt tullut mieleen, että tässä voi olla joku ongelma näin yksinkertaisessa asiassa. Sitten taas kun sitä ongelmaa ajattelee, niin mikään ei suju. Tämä oli kommenttini tarkoitus ja olen pahoillani, että tulin käyttäneeksi ajattelematonta kieltä.

      Poista
    3. Niin ymmärrän!
      Ihmisen mieli ja rentous on avain hevosen rentouteen. Itse olen kävelevä esimerkki asiasta.

      Asioita vain on joskus aika vaikea ilmaista lyhyesti ja selkeästi. Niin, että kukaan ei tulkitsisi väärin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!