perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kaikki kotona


Hieno päivä, kuuma ja suorastaan helteinen. Poikkeuksena eiliseen tänään oli vähän tuulisempaa. Perillinen M kisaili tänään leiriviikon päätöskisassa ja teki oikein topakkaa ja siistiä työtä. Radalla oli kaikenlaisia puomeja ja kavaletteja ja aika näppärästi osasi oikean reitin. Minä en olisi muistanut.

Kyllä tuosta vielä ihan pätevä ponikuski tulee. Oma poni, rakas Sotkupekkamme muistutti tietysti omistajaansa heti riistäytymällä talutustilanteessa ns. ohituskaistalle. Kurinpalautus on tehty ja poninretku saattaa muistaa oppimansa vielä aamulla. Varmuuden vuoksi minä tai Iso-J hoidamme ponin siirtelyn lähipiäivinä. Ettei vahinko toistuisi ja ettei siitä tulisi ponin mielessä vakiintunutta toimintatapaa. Ei perhana tule.

Joskus noiden hevosten kanssa saa kyllä olla viekas ja kiero, kuin ponin ajatus. Eikä semmoisesta toimivasta kristallipallostakaan olisi haittaa. Näkisi niitä ponin pienen mielen käänteitä pikkuisen ennalta.

En tiedä mitkä mielenkäänteet ovat sotkeneet kalenterini, unohdin autuaasti, että tänään olisi ollut aika Taikanäpille. Hartian seutu on taas kohtuullisen tukoksissa. Noh, tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa. Yläkroppa eniten. Uusi aika on viikon päästä, siihen saakka sinnitellään hotapulverilla.


Ohimennen on mainittava tämä keltainen kukkaloisto. En ole mitenkään keltaisen suurin ystävä, kukkien on parasta olla valkoisia, punaisia tai pinkkejä. Mutta tämä kohtalonkukan keltaisuus on niin upea, että tuota jaksan katsella saunanterassilla koko kesän. Kaunis ja ihana kuin aurinko.

Puutarhassa on nyt menossa lilan kukinnan kausi. Kevään riemunkirjavat keltaiset ja siniset kukkameret ovat nyt muistoina kuvakirjastossa. Valkoiset tuomet, omenapuut ja kirsikka sekä pihlaja ovat lopettaneet jo. Nyt hyökyy lila. Ruohosipulista sireeniin ja alliumeihin, kaikki lilaa eri sävyissä.

Sitten tulee taas ihana valkoisuus, lumipalloheisi, valkoiset sireenit, juhannusruusut ja ensimmäiset pionit. Voi että minä rakastan tätä vanhaa vehreää pihaa. Rakastan kovasti vaikka se onkin ihan kauhea riivaaja ja orjuuttaja. Kaikki perennapenkit on syytä kitkeä uudelleen. Eihän pioneista voi ottaa kuvia jos siinä vieressä äljöttää inha nokkonen tai kauhea vuohenputki tunnistettavine lehtineen. Tai pahin kaikista, voikukan hahtuvapallo.

Onneksi meillä on vain harrastelijapiha, ei ammattipätevyyden tuomaa painolastia rikkaruohottomiksi hoidettujen kukkaistutusten suhteen. Saa vähän reuhottaa ja repsottaakin. Ainahan kuvista voi yrittää rajata pois häiritseviä yksityiskohtia.


Ulkosaunan kiuas ja vesipata puhkuu tänäänkin, pitäähän leirillä hiertynyt perillinen kuurata puhtaaksi.

Nyt on sitten kesän leireilyt leireilty, minulla on elokuussa yksi viikonvaihde vähän erilaista hevostouhua. Siitä sitten vähän enemmän kunhan elokuuhun päästään.

Kesällä on luvassa kotihevostelua. Perillinen N laukkaili tänään Tötsän kanssa laitumella, harmi että teki sen vähän salaa, en ehtinyt kameran kanssa hätiin. Naama oli leveässä hymyssä me vedettiin toi pitkäsivu ja ainakin neljästi toi mäki. Jepjep. Äideillehän ei kerrota kaikkea.

Nyt on Torpan muonavahvuus taas normaali. Tänään juhlittiin kesäperjantaita grillaamalla hampurilaisia, ihan älyttömän hyvää. Ei ehkä ihan aito amerikan Patty mutta ihan hyvä suomiversio ja nälkäiselle väelle vallan maistuva.

Tähän loppuun vielä kaksi kuvaa. Kysymys kuuluu: kissan moraali, totta vai tarua?
Pidä kiinni moraalistasi, missä lienetkin :D Mukavaa perjantai-iltaa täältä sinne!



PeeÄäs: laitan tähän linkin, näkemisen arvoisia teoksia ja paljon muuta:
http://www.anssimikaelokkonen.com/index.htm


5 kommenttia:

  1. Kesää pukkaa pohjan perukoillekin! Mahoton auringonpaiste ja mukava tuuli. Se pitää sääskikaartin aisoissa.

    Vieraitakin kävi. 60 kpl puutarhaharrastajia aivan järjettömän suurella bussilla. Se oli just siinä ja siinä, että bussi pääsi kapeaa tulotietä. Pari tuntia meni kiertäessä pihaa ja kälättäessä harrastajien kanssa.

    Illalla on edellisen hierojakurssin päättäjäiset. Syöminen ravintolassa ja jatkot meren rannassa olevalla mökillä saunomisineen. Toivottavasti aamulla ei ole krapulaa...

    VastaaPoista
  2. Tjaahas - arvattavasti Torpalla ollaan ihan pihalla... kukkeinta kesää ja runsasta sääskisatoa täälläkin. Pikaisesti sisällä vain kahvit juomassa. Ulkona ei ilkeä juoda, kun kahvista tulee niin proteiinipitoista. Että sen verta verenimijöitä...

    VastaaPoista
  3. Sadetta tyrkänyt KOKO päivän. Ap kävin kastumassa koulukisoissa Siuntiossa, V-R kyyditsi junnun elämänsä ensimmäiseen voittoon. Helppoa Ceetä, mutta silti : )

    Taakse jäi tusina kilpakumppaneita, joten juniori voi syystäkin olla ylpeä saavutuksestaan.

    Tuttujakin nähtiin, mm. punaisen ruusukken suitsiinsa saaneen toisen ROTUhevosen emännät : ) Oli kiva tavata.

    Iltapäivällä tämä kätevä emäntä lähti lenkille sulattelemaan voittopizzaa vyötäröltään ja voi tokkiinsa kun kastuin. Sananmukaisesti läpi märäksi...

    VastaaPoista
  4. Voi vautsi, onnittelut V-R:n talliin. Ja onnittelut myös toisen ROTUhevosen omistajaväelle, otaksun, että blogin lukijoista hekin löytyvät.

    Titaa onnittelen aivan oikeasta arvauksesta. Aiheesta lisää hetken kuluttua päiväkirjamerkinnästä.

    VastaaPoista
  5. Nitaa komppaan, kiva oli tavata ja hienoa oli (hyvin syöneiden ;)) ROTUhevosten esiintyminen.
    Tosin omamme näytti hetkittäin aivan hot dogille,piiitkä ja matala maantiekiitäjä,onneksi luokka senkin muodon salli ;)

    Onnea Nitalaan sinivalkoisesta,hienoa on nähdä että V-R toimii jälleen !

    Ja puttetätinä iloitsen kun kärkisijoilla on kaikkien veretseisauttavan upeiden puokkien joukossa suomenhevosia !
    Suokit on. Parhaita !

    Ja Hirnakan puutarha on kuvista päätellen kertakaikisen upea !

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!