lauantai 19. maaliskuuta 2011

Karvaisten kaverit

Ellin ja Nassen herkempi hetki

Hair is in the air - minne käännänkin pään, irtokarvoja nään!

Voi kuulkaa kun oli mukava keväinen lauantai. Eilen vetäydyin yöpuulle heti iltakanalan jälkeen, väsymys oli niin jalat alta vievä. Ja kun hyvät yöunet nukkuu, sitä on aamulla kuin uudelleen syntynyt. Minäkin olin. Virkeä ja pirteä, täynnä tarmoa. Onneksi tulin aamukahvin puolivälissä järkiini ja lopetin kellonvilkuilun. Kun ei ollut oikeasti mikään pakko ehtiä mihinkään minuutilleen.

Perillisten kanssa paineltiin hevostilalle ja kohta alan vakavasti harkitsemaan jonkinlaisen hevosenkarvaimurin hankintaa. Ei muuta kuin kavioeläin kuupan alle ja täysimu päälle. Sitä karvaa sitten on. Ja onneksi, oi onneksi kukaan meistä ei aivastellut sillä tietyllä tavalla... sillä kurjalla tavalla joka rajoittaa ikävästi kaveeraamista karvaisten kanssa.

Veli Winston saalistaa

Kevät todellakin etenee, tänään kirjaimellisesti kohisemalla. Tuuli haihdutti hankia ja kyllä sen näkee sokea otsallaankin, lumet todella vajuvat. Kyllä se vaan mulle sopii. Tätä menoa kun jatkuu, päästään aitaushommiin yllättävän äkkiä. Kylänraittia ajaessa saa jo olla tarkkana, ettei herätä pahaa verta ja närää roiskuttamalla rapakoista vesiä ihmisten päälle.

Tässä vasemmalla lentävä lihapulla, Omppupässi ja taustalla hatkaan lähtenyt Neiti B -minitamma. Ompulle tuli hoppu kun kuuli kauralaarin kannen aukeavan, mininen jäi tutkimaan tuulen juoksuttaman heinän koostumusta.

Papanat vain sinkoilivat kun pässi paineli sorkat kopisten ohitseni. Jollain aivan käsittämättömällä ihmeellä osutti itsensä pienestä portista sisään ja suoraan ponitarhaan.

Pässi mikä pässi.

Tämä kevät riemuineen jää Ompun viimeiseksi, patakakkonen on seuraava osoite ellei uutta kotia löydy. Ei sitä kyllä kovin aktiivisesti etsitä, Omppu on vapaa sielu joka ei aidoissa viihdy. Karsinaelämässä tulisi paha mieli joten kunniakas loppu kelpo pässille ja osaksi luonnon kiertokulkua.

Sama kohtalo lienee näistä alapuolella loikkivista valkeammalla pässinpoikasella.


Tuo kirjava olisi mammansa kanssa muuttamassa Torpalle, jos nyt asiat menee niinkuin niiden toivoisi menevän. Mitään ei ole vielä minkään kylän kirkossa kuulutettu joten katsotaan nyt vielä jokunen tovi.
Ensin pitää saada hevosten asiat järjestykseen, ruotuun ja oortninkiin.

Aivan liikaa saa lukea ja kuulla ns. eläinrakkaiden ihmisten haalimien eläinlaumojen uudelleensijoituksesta... meillekin on jo kahdesta osoitteesta tullut rescuekanoja. Niin paljon turhaa kärsimystä vältettäisiin jo sillä, että ihmiset oikeasti pohtisivat riittääkö aika ja rahkeet eläinten asianmukaiseen pitoon, hoitoon ja etenkin niihin pahoihin päiviin.

Tämä hassu hevosenlapsi on vähän semmoinen vapaan rakkauden hedelmä, meidän tamman esikoinen. Eikä todellakaan ole tulossa mammansa mukana meille. Ihan saa oripoika reuhata rauhassa osaavammissa käsissä. Joku itsesuojeluvaisto se pitää täti-ikäisellä olla...

Meille tuleva kaksikko näyttää jo alistuvan kohtaloonsa, kohtalohan se on joutua puunausintoisten ihmisten harjoittelukappaleiksi. Toki sopivilla porkkanalahjuksilla on koetettu tasoitella hevosten mieltä suopeammaksi.


On se kyllä kumma, miten pidentyvä päivänvalo lisää myös tehokkuutta. Päivä todellakin saa lisää toimintatunteja. Mistä lie saisi lisää toimintatehoja?

Tämän päivän tehot on nimittäin jo käytetty eikä olla kuin vasta ilta kasissa. Saunanpesään tuikkasin tulet ja kohta pääsee löylyterapiaan. Raitisilmamyrkytys tai joku muu kevään outo oire aikaansaa massiivista leukojen revittelyä. Mitenköhän käy saunan jälkeen? Korjaako Nukku-Matti uuvahtaneen ihmisenpätkän matkaansa vai jaksaako sinnitellä Harjunpää -leffan seurassa?

Nähtäväksi jää.

Letkeää lauantai-iltaa, muista rapsuttaa karvaista kaveriasi oli kyseessä se tai hän ;-)


MUOKS: Saunan jälkeen en todellakaan jaksanut lähteä enää zuumailemaan Superkuuta. Nämä kuvat ovat kolmisen tuntia sitten räiskäistyjä. Kiipesin mattotelineelle jonka ylärimaa käytin kameran tukena, jalkustaostoksille kun en ole vielä(kään) joutanut. Onhan tuossa jotain ihan kummaa.

Ei se ihme, että maa järisee Suomessakin, hullu kuu!

MUOKS KAKS: Tämä sopii päivän teemaan... Tuhma hauva    -Ja paljon terveisiä Jedille!

8 kommenttia:

  1. Viittä on harjattu, rapsuteltu ja silitetty...köh,köh...

    On sit karvast otust näköjää teilläkippäi...

    VastaaPoista
  2. Suomivuonis! Kotimainen vastine norjalaisille! Whee! Vähäkös on kiva silmien vilke... mahtaa olla mitä melkoisin veijari!

    Ja Elli on aina niin staili! Tuo harmaa on kerta kaikkiaan lumoava! Ja Nassella täytyy olla todella vahvat hermot selvitä kissalauman kanssa. Respektiä!

    Et kyllä sitten sujahda saunan jälkeen nukkumaan. Nyt on täysikuu, tunnelmaa lisää tieto siitä, että yö ja päivä on nyt tasan. Eli ulos ulvomaan kuuta! Minä olen jo kiertänyt ulkona odottamassa kuun esille tuloa. Ajattelin katsella Canonin etsimen läpi jalustalla tuettuna. Mutta hukkasin sitten kameran manuaalin. Pitää käyttää luovaa näppäryyttä ja satoja turhia läiskäisyjä... kunhan se kuuu nyt ensin tulis esille. Jotain ohutta yläpilveä on tunnelmaa sotkemassa.

    Hyvää loppuviikonloppua!!!

    VastaaPoista
  3. Juu Pappa, on niitä näilläkin raukoilla rajoilla, karvankaristajia!
    Onneksi läheskään kaikki blogin kuvitukseksi päätyneet karvanaamat eivät kuulu torpan vakioasukkaisiin. Osa on ollut meillä lainassa, osa hätämajoituksessa ja enimmän osan olen kuvannut omissa kodeissaan.

    Tita, toi Suomivuonis sopisi niin sulle. Te olisitte kyllä aivan täydellinen pari.

    Ja lisäsin kaksi omaa otostani täysikuusta. Ei häävejä, ei mopolla mahottomiin!

    VastaaPoista
  4. Teillä oli ihan keltainen kuu! Meillä oli ihan hopeinen. Ja sumuinen. Kuvistakin tuli jokseenkin tuhruisia. Pöh. Ehkä joskus opin kuvaamaan...?!

    Äläkä usutua vanhaa tätiä nuoren, viriilin ja hyvin huumorintajuisen nuoren varsan pariin. Jotain vastuuta!!!

    VastaaPoista
  5. Juu, oltermannikuu oli meillä. Kullankeltainen ja kummallinen kehäkin vielä ympärillä.

    Ihanan laiska sunnuntaiaamu. Ulkona on mittarin mukaan +7 eikä tuolla tullut pyjamanhousuissakaan kylmä kun tepastelin potkimassa kinoksia ja reinotossun kärjellä kuopsuttelin niitä kohtia joissa maa jo näkyy.

    Iso-J:n kolalla nylkemä piha on kohta sula!!

    Tita, toi suomivuonis liikahtaa täältä sinnepäin hyvin vikkelästi. Huuda vain hep ja tulen henk.koht. saattajana varmistamaan perillepääsyn. Hushhush, hushaan ja yllytän ;-)

    Nyt on aika sonnustautua karvanpoistotalkoisiin, sitä työmaata riittää. Ja kyse on edelleen hevostenkarvoista, ei omista... (avohakkuuta tarvitaan kohta omallakin tontilla)

    Ai joo, Pääsiäisenä menee kaksi päivää hevoskursseilla. Hasse-setä tulee taas sieltä Ruåtsin pyhältä maalta opastamaan ja vuononpojan kanssa mennään opetuslapsiksi. Mihinkähän sitä on taas ryhtynyt??

    VastaaPoista
  6. Äitiiiii... Hirnakka kiusaa!
    Somainen on suomivuonis, mutta olkoon siinä haastetta jollekin vielä hullummalle kuin minä :P

    Hirnakalla on päästy näköjään heti keväisempiin fiiliksiin kuin täällä. Mutta kyllä aurinko täälläkin paistaa, ulkoiltu on ja kevään ihmeenä todetaan että ruoka ei ole käynyt mielessäkään.

    Talvella aika menee syödessä ja maatessa - lopun aikaa miettiessä mitähän sitä vielä söisi. Kevään koittaessa jääkaapin viettelys on täysin menettänyt hohtonsa, syöminen unohtuu tai on täysin pakollinen toimenpide josta koittaa suoriutua minimipanoksella. Ja läskit lähtee...

    VastaaPoista
  7. Hähhää, Titaa kuumottaa ;-)

    *viheltelee viattomana*

    VastaaPoista
  8. Jedi kuittaa : )))

    Aivan ihana video. Niin labbis, niin labbis.

    Meidän hörhö hiipi tänä aamuna tyttöjen huoneeseen tutkimaan niiden roskista. Sieltä löytyy aina silloin tällöin kivoja sattumia...

    Myös tänään vanhaa herraa onnisti : )

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!