Maisema muuttuu

Hempeää sunnuntaitunnelmaa, vain pikkuinen hanhikki voi kukkia noin herttaisena!
Kesähelteillä kukinta hiipui valkeaksi, nyt on niin pinkki kuin pinkki vain voi pinkki olla. Söpö.

Menihän se myöhään tämänkin päiväinen merkintä mutta tunnetusti aika rientää kun on mukavaa.

Ja mukavahan se viikonloppu taas kerran oli.
Tällä kertaa viikonloppua torpalle tulivat viettämään Iso-J:n kaippari Mikko ja hänen tyttärensä Sanni. Pikkulikoilla oli ilmeisen hauskaa, myös ilman tietokonetta *ällistys*

Lauantaina saatiin tasapuolisesti sadetta, aurinkoa, lämpöä ja kylmää tuulta.

Sään ailahtelevaisuudesta tulee mieleen huhtikuu joka on selkeän oikukas kevääntekijä. Ja syyskuu on sukulaissielu, oikukas talventuoja.

Eilen maisema muuttui ihan radikaalisti, moottorisaha lauloi ja puri puuta.

Meidän tontin reunassa on vanha valtatienpohja, nyt jo osittain umpeenpusikoitunut. Sitä ollaan milloin milläkin vempeleellä rustattu avarammaksi ja nyt rupeaa jo näyttämään hyvältä.

Tien viereen on aikojen saatossa kertynyt massiivinen kivimuuri jota nyt päätimme kaivaa ja raivata esiin. Se lienee torpan tilusten ainoa kulma johon joudumme/suostumme käyttämään ns. kovia aineita. Pois pujo ja horsma, vaikka sitten roundupilla.

Kirjoitan tahallani tuotenimen väärin, älkööt siis tavaramerkistä tarkat pillastuko. Kitoosh!

Eikä turha tuotos pienimuotoisista avohakkuista kertynyt polttopuuosastollekaan. Vissiin sitä energiapuuta jota jossain poliittisessa risupaketissakin mainittiin? Sama se, palaa meidän uunissa ohuempikin puikko.

Ja kun miesväki sitten vauhtiin pääsi, syntyi jälkeä myös liiterin virkaa toimittavassa riihessäkin. Ollaan vähän häpeillen esitelty riiheä jossa paluumuuttajan polttopuut ovat ristronkkelissa. Eivät sentään essonkassissa kuten joku skeptikko taannoin epäili.. ;-9 Nyt siellä on särmät pinot. Enää pitäisi tietää mistä pinosta löytyy ajankohtainen käyttöpuu.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Tänään satoi aamusta lähtien mutta sehän ei sisätöitä haittaa. Minulla on nyt vihdoin uusi (vuoden takainen hankinta) liesituuletin asennettuna. Käy ja kukkuu. Ja asennus oli noin tunnin homma kaikkine puheineen. Lisäksi pari muutakin tekemättömänä roikkunutta asennushommaa on nyt tehty. Taas näyttää piirun verran omemmalta, tupakin.

Catwalkilla Patsy

Tupahan on pahuksen hankala tila. Iso ja avara ja kaikki näkösällä. Helposti levoton, sekava ja kirjava. Keittiökalusterempan kannalta suotuisampia aikoja odotellessa on vain yritettävä karsia turha kama pois näkösältä ja pysytellä kohtuudessa. Epävirallisempaan työlistaan on kirjattu nyt tilan kuvaaminen, ennen ja jälkeen -kuvasarjat ovat niin hillittömän opettavaisia.

Patsymummo sen sijaan sopii syksyn väreihin paremmin kuin ikinä. Katti kirmaili auringossa varsin terävän näköisenä.

Tänään käytiin vielä pikaisesti kaupungissa, Äitikulta vähän innostui markein kesäpihan poistomyynnissä. Kassalla hymy hyytyi kun kasveista ei tullutkaan -50% alennusta. No, tulihan se sitten kun kipitin infoon tivaamaan tarkennusta alemerkintöihin. Hetkittäin ärsytti ja mieleen hiipi vanha sanonta, osuuskauppa riistää aina ;-)

Riisti tai ei, tämä mukavalla tavalla työntäyteinen viikonloppu alkaa kääntyä loppusuoralle. Yhtään ei ole riistetty olo. Päinvastoin.

Nousuviikolla jatkuvat valmennukset ja totuttelu uusiin velvoitteisiin. Iso-J tekee alkuviikosta työsuoritteensa Hernesaaressa, eli etelään vievä tie tulee taas vähän tutummaksi.

Ensi viikolla selviää myös se, piipahdanko loppukuusta Oulussa. Onneksi mahdolliset ajohommat voi suorittaa päivänäöllä, iltapimeät vähän jo yskittää ja kun niitä hirvieläimiäkin kirmailee vapaana melko runsain mitoin... no thanks.

Kassi heiluen kohti uusia seikkailuja!
Tra-la-la :-D

Elä hyvin. Elä viisaasti. Älä ole pienille paha.

Ways are many...

Se strategia menee siis näin: eka sä dyykkaat
ja sitten isket tikkana kiinni

Jatketaanpa Nemiä tsempataksemme american tyyliin, ways are many ja konstitkin monet.
Voin ilokseni siis todeta, että mgn-kuvienkin mukaan olen terve, sapen seutuvilta. Ja helppohan se on olla kun koko höskä on hajonneena poistettu jo vuosi sitten.

Joskus sitä miettii lääketieteen opintojen mielekkyyttä... se mitä ei ole, ei voi olla kipeä! Briljanttia päättelyä. Arveluttavaa kuuluisuutta saanut valelääkärikin olisi varmasti pystynyt samaan lopputulemaan. Ja se kuuluisa nännilääkäri olisi ehkä kertonut omien tutkimustensa perusteella saman.

Mitä lie haamusärkyä, luulotautia tai aavekipua ollut se elokuinen. Eikähän tässä mitään, terveenä saa kitua. Näillä mennään.

Elli dyykkaa ja koutsit analysoi

Perjantaihin ollaan jo päästy, tämä viikko on ollut kieltämättä Vaativa A-tasoa. Viikon rasituksista toipuakseni pitäisi olla vähintää iso A... ja kun en juo olutta -niin ollaanpa ilman.

Tällä viikolla puhelin on tuonut pelkkiä positiivisia tuloksia, enkä kyllä valita yhtään. Nyt ovat tuulet suotuisat ja muutenkin biorytmit kohdallaan. Jatkuisipa vain yhtä auvoisana. Mutta ennenkuin sitä yrittäjän kultaista ansioristiä saa rintapieleen sovitella, saa painaa pitkää päivää ja riipiä toimeentulonsa mistälie.

"No nyt se flippaa, oho!"

Ihan pelkästä hyvästä mielestä ja kohtuullisen toimeliaasta viikosta, kävin valikoimassa itselleni uuden käsilaukun ;-) Iso-J saa sen huomenna juhlallisesti minulle ojentaa ja itseasiassa tekee sen mielellään. Älköön kukaan aliarvioiko naisellista viekkautta. Voisin ehkä tuotteistaa valmennuskurssin, kysyntää?

Torpanrauhaan ei mitään uutta. Kissat mellastavat entiseen tahtiin, Nasse haahuilee missä milloinkin ja marsutkin kuikuttavat omia laulujaan. Hönö-Elli on nyt ottanut virallisesti Ärsyttävä Pikkusisko -statuksen. Terrorisoi Pupunaamojen kauneusuniloikoiluja minkä ehtii ja häiriköi muutenkin aina siellä missä harmaata hämmentäjätassua ei tarvita.

Vastavuoroisesti Elli joutuu vinkuleluksi ja harjoitusrukkaseksi kun pikkukollien tekee mieli vähän höntsäillä. Usein.

And she scoooooooores!!!!

Kanatarhassa munatuotanto näyttää hälyttävästi hiipuvan, kunhan ei ostomunille jouduttaisi :-/ Wanhan liiton rouvain tuotos oli tänään yhteensä 4 eivätkä silkkiäiset munaile. Jotenkin tuntuisi kovin haljulta viedä rouvia pölkylle, kuka sitä nyt kavereitaan? Eikä talvea vasten oikein ole järkevää lisätä nuppilukua uudella laumalla.

Kanaset ovat kuitenkin enemmän rekvisiittaa kuin tuotantoeläimiä, on niin rentouttavaa istuksia katsomassa helttapäiden aherrusta. Että jos nyt annettaisiin luontoemon hoitaa poistuma ja lisätään sitten laumaa. Kaikki aikanaan. Ai kanaan!

"paina Elli, paina kunnolla"

Huomiselle ei ole oikeastaan mitää buukattua ohjelmaa. Ja niin on hyvä.
Omenasato olisi toki syytä kerätä talteen, seuraavalla navakammalla tuulella meillä sataa omppuja.

Tämän illan haudon treenin runtelemia lihasalkioitani ihan vaan shaalin alla enkä todellakaan tee yhtään mitään. Venyttelen korkeintaan vähän. Huomenna voisin inspiraation iskiessä veivata fillarikympin.

Paplulle suurkiitos kommenttiraidasta tuolla edellisessä merkinnässä. Minä kun luulin, että pumppi on semmoista peruskauraa ja combat tai attack paaaaljon rankempaa rytistelyä. Niinhän sitä luulee.

Yritän huomenna mesoa kameran kanssa ulkotiloissakin ja jos hyvin käy, piipahdan tallilla.
Eiköhän tämä tästä. Ways are many, as known ;-)

Syksyn herkkuja

Hopsansaa, katsokaas mitä tänään löytyi torpan eteisestä!

Ihana naapurin Katri-emäntä kiikutti meille maistiaisiksi wanhaa kunnon luumua. Pieniä, makeita ja käsittämättömän tasalaatuisia. Ei tietoakaan mistään mauttomasta, vetisestä mössöstä jossa uiskentelee iso kivi. Siis siitä nykyisin valtaapitävästä luumulajikkeesta. On niissä toki isot, tasakokoiset ja koreat hedelmät, mutta joiden maku jäi jonnekin kasvinjalostajan tunkioon.

Nämä pipanat ovat kuin iiiisoja kirsikoita ja verrattoman aromikkaita. Ja mikä mukavinta, meillä on omat pikkupuut jo odottamassa suotuisia kaivamiskelejä. Onhan tässä onneksi syksyä ja taatusti vielä niitä kuulaita, rapean raikkaita syyspäiviä.

Taidanpa huomenissa kipaista hakemassa rommilekkerin ja ryhtyä säilöntäpuuhiin, rommiluumut kruunaavat vielä monta talvi-iltaa!

Hajuherne huonossa valossa

Tämän päivän anti painottui taas itsearvioinnin, nelikenttäanalyysien ja muiden hengenkohottajaisten puolelle. Antoisaa toki mutta mulla on kohta ähky kaikesta voimavarahommasta.

Huomiseen suhtaudun vähän kaksijakoisesti. On ihan normipäivä koulutuksellisesti, rikkana rokassa tai rusinana pullassa vanha kehno budjetointi. Mutta aamulla on tapaaminen magneettikuvieni tulosanalyysin merkeissä. Onhan se vähän ässäarpaa... ei voi tietää mitä paljastuu.

Turhahan sitä on energiaa haaskata ennenaikaiseen entäsjoskuitenkin -spekulointiin. Taivas putoo niskaan, tai sitten ei. Uskon vai tahdon asia? God only knows, but doesn´t tell.

Luuberot lähempää, täydellisiä siltikin!

Mie otan kutimen ja tarkkailen televiissorin antimia vielä hetken. Iso-J pörheltää halki Suomen kohti Vaasaa ja odottelen perillepääsypuhelua. Nemi-kotka lienee jo laskeutunut Chigagoon?

Happy landings muillekin, vaikka sitten höyhenösaarille!

Tekstiteeveestä tuttu

Tänään mennään kuvamateriaalin puuttuessa tälleen karummin tekstiteeveen formaatissa. Saisipa silleen uutistyyliin sen flow:n tuohon alareunaan ;-)

Niin että mitkä ne opiskelijaelämän ilot nyt olikaan?
Koko päivän istuin montunpohjalla kuulemassa viisaita ja valistavia sanoja yrityselämän iloista ja kiroista. Vanhan Kerubikuppilan henki leijaili vahvana montussa ja yritin hahmottaa statustani.

Jotenkin vain maltaanlemuiset iloiset illat valtasivat mielen... oi niitä aikoja!
Paljon on kuitenkin vettä virrannut Pielisjoessakin ja täällä sitä sitten paluumuuttaja pistää elämänsä kurssia uusiksi. Kerubin montussa. Ironiaa?

Vanhan kunnon ajopuuteorian vankkumattomana kannattajana tiedän, että virta vie ja päämäärä on tuntematon. Nyt ollaan matkalla ja siitä ilo irti.

Kotitorpalla elämä yllättäen jatkuu vaikken olekaan hallinnoimassa kaikkea 24/7. Outoa. Ja niin huojentavaa. Sitä vaan pitää itseään niin korvaamattomana, pitää vissiin lykätä taas sormi vesilasiin ja katsoa tapahtuuko il miracolo eli ei...

Ilta on ollut ihanan rauhallinen. Sadesää ja pimeys pitävät ihmiskurjan tuvan lämmössä ja lykkäämässä halkoa uuniin. Kissat melskaavat entiseen tahtiin ja Nasse, tuo mainio koirakansalainen tuoksuu talkilta. Ihana puhdas ja raikas terrierimme. Ei enää lemahda kesähiki tai muukaan juusto vaan minkkiöljyshampoolla pesty turkki. Iso-J vielä föönasi (oikeesti) koiran kuivaksi ja kuohkeaksi ja ilmeisesti töhäytti talkkiä hännänaluseen (oikeesti).

Ja kiitos vielä kerran kaikille kannustavista kommenteistanne. Paljon olen saanut teiltä palautetta, evästystä ja kannustusta, niin livenä kuin viesteissäkin. Tällä mennään ja katsotaan mihin päädytään. Sinihiusmummoksi Floridaan? No way, torpan wanhana armona aion pysyä, toivottavasti yritystoiminnan myötä äveriäämpänä *ehhehheh-spedenaurua*

Arvelin todellakin tarjota itselleni työsuhde-etuna jäsenyyden paikalliselle kuntokeitaalle. Onko se sitten LadyLine (kuulostaa risteilijältä) vai joku muu, on vielä harkinnassa. Jos ihan kymppikortilla aloittaisin. Juttagee -tavoitteet eivät ole pinnalla, kunhan nyt pystyisi kävelemään kolme korttelinväliä puuskuttamatta.

Sitä ja montaa muutakin asiaa yritellessä.
Kuvitettu esitys ehkä jo huomenna. Katellaan.

Vähiin käy vapaat

Iltaa!
Vähiin käy vapaat, huomenna pitäisi jo kaasutella "aamuruuhkan" aikaan kaupunkiin. Oppiin, ojennukseen ja tiedonhankintaan.

Mutta ennenkuin alkaa oikeasti ahdistamaan, keskitytään hieman torpan kissaterapeutteihin...
Winston päätyi loikkatreeneissään keinumaan sipulikoriin ja vähäpäinen Milton yritti ihan tosissaan päästä pottupottaan. Onneksi ehdittiin hätiin, kameran kanssa tietenkin.

Eihän näitä kuvia ehkä autenttisiksi usko kukaan, mutta tänäänkin Nemppa oli todistamassa kuinka nuoruus ja hulluus todellakin kulkevat neljällä tassulla. Kulkevat milloin eivät lentele.

Niin, viikonloppu, viimeinen vapaa sellainen piiiitkään aikaan, alkaa olla ohitettu. Kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä vietettiin oikeinkin erinomaisen hyvässä seurassa. Perjantaina saatiin työn raskaan raataja Nemi visiitille. Toivottavasti sait vähän ladatuksi akkuja, atlantin ylitykset pika-aikataulutettuna eivät todellakaan käy kateeksi.

Lauantaina hengailtiin Joen kaupungin elonkorjuumarkkinoiden merkeissä niin matkustajasataman torikuhinassa kuin Taitokorttelissa kahvitellen. Kahviseurakin oli mitä mainion, Herra Samuel S. 3 v on jutuissaan aivan yliveto ;-) Poliisit ei pese hampaita. Poliisit ei mene kouluun. Poliisit ei käy suihkussa. Ettäs tiedätte!

Tänään saateltiin Nemin takavalot tien päälle ja pihahommista löytyi puuhaa yllättävän moneksi tunniksi, yllättävän monelle tekijälle. Iso-J ajoi nurmen, vissiin viimeisiä kertoja tällä kasvukaudella. Vielähän sitä saa koivun- ja salavalehtiä silputa mutta tuskinpa tarvii Partneria vaivata ruohonleikkuun merkeissä enää montakaan kertaa. Ellei nyt sitten tule pitkä ja lämmin syksy.

Keräsin monta nippua yrttejä kuivumaan ja aromaterapian nimissä ripustin laventelia ja minttua tupaankin. Toivottavasti kauhukabinetti ei aivan heti oivalla rapisevien yrttikimppujen tarjoamia virikeleluelementtejä... Nythän ne ryökäleet vinguttavat ulkona hiiriä ja sisällä Elliä.

No hei, ei voi tietää miten ne toimii, pitää tarkkailla!

Kuinka ollakaan, Winston yllättiin tutustumasta jyrsijöiden elämään ns. lähituntumalta. Onneksi marsuista ei ole vinkuleluksi kissalle, sen verran pontevia poikia ovat marsutkin.

Oli oikeasti hieno viikonloppu. Ruokaa, juomaa, ystäviä. Kiireetöntä yhdessäoloa ja hieno sää. Ei kehtaa pyytää enempää. Ehkä hyvät yöunet tähän kruunuksi?

Perillisten koulureput on pakattu ja kaikki on valmiina aamua varten. Pitäisi kai pakkailla omaakin reppua? Veiskö opettajalle omenan? Munia? Taidan jättää lahjukset sikseen ja nyhtää kaiken tiedon minkä irti saan.

Oikeastaan eniten huomisessa huolettaa niinkin turhamainen homma kuin vaatteet. Todellinen nyhjää tyhjästä -leikki luvassa lähipäiviksi, ellen sitten oikeasti nosta itseäni hiuksista ylös ja hinaa bärsseäni vaatekauppaan. Se taas puistattaa!  Nemppa oli varovaisen torjuva kun kysyin voiko reinotohveleissa mennä duuniin. Olen nähkääs viime vuosina tottunut ostamaan rytkyni lähinnä hevostarvikeliikkeistä...

Enkä sitäpaitsi edes  mahtuisi vanhoihin cavalloihini :-( -mistä näitä kiloja oikein tulee?
Pitänee ottaa yhteyttä paikallisagentteihini ja tiedustella jumppasalisuosituksia. Salista tuli mieleen kirjavankukertavat salihousut -ja ruokahalu lähti justiinsa!

Torpalla siis ohjelmassa nälkävyön kiristelyä, porkkananpurentaa ja kipeitä lihaksia. Haloo, kuuluuko niitä kannustavia aploodeja?

Tämmöistä tänään ja toivottavasti paljon mukavia juttuja alkavalle viikolle, mulle, sulle ja naapurin rouvalle ja talkkarin koiralle. Heipati!

Hieno päivä

Omenanpoimijaa ilahdutti suuresti tämmöinen iloinen hevosennaama vanhan rungon takaa. Siinä on vuonohevonen nimeltä Trombi.

Aivan käsittämättömän mainio päivä, säiden puolesta. Ja muutenkin voidaan päivän saldoksi kirjata oikein iso ja pulska plussa. Kaupunkireissu sujui sukkelaan ja ilman ruuhkia. Pikkuisen piti motivaatiota viritellä mutta kyllä se sitten vähitellen palaili.

Shettistamma Loppan omenavarkaissa

Ikkunanpesuun ei motivaatio vielä(kään) riittänyt, verhonpesusta puhumattakaan. Kassellaan huomenna millä mallilla motivaatiotaso lepää.

Mikähän riivattu siinäkin on, että vaikka kuinka tietää miten hienolta puhtaat ikkunat ja tuulenraikkaat verhot tuntuvat, ei hommaa saa tehdyksi. Urakka on ns. aloittamista vaille valmis.

Ja sitten, yhdenäkin, yllättäen ja pyytämättä, iskee se hetki kun on aivan luonnollista aloittaa ikkunanpesu ja verhojen alasotto. Sitä odotellessa...

Ensi viikolla kääntyy elämässä uusi lehti, ellei peräti luku. Meikätyttö pakkaa repun ja istahtaa pitkästä aikaa kuulemaan opetusta. Mutta eihän sitä toki vuosikausia jaksa jauhaa, pari viikkoa riittää. Onkohan tämä nyt sitä surullisenkuuluisaa tukka takana, elämä edessä -hypetystä? Ihan sama, kunhan ei ole takana loistava tulevaisuus. Eikä varsinkaan leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä...

Otetaan mitä annetaan ja katsotaan päivä kerrallaan.
Nyt vois ottaa vähän soffaterapiaa ja helmineuletta, villapeitto edistyy huimaa vauhtia *yskittää* -jo toinen tilkku puolivälissä.

Ja hyväksi lopuksi, Hirnakan torppa ylpeänä esittää, valkosipulisato! Mikä aromi, miten ihania valkosipuleita. Ikiomia oman maan tuotoksia. Pieniä ihmeitä.

Juuri nyt on hyvä hetki luikkia soffalle, siellä ei näy lojuvan yhtään tassugangsteria. Elli on niistä sitten se pahin, oikea rinsselessa tihulainen.

PEEÄSSS: Erään Rinsselessa Tihulaisen takia olen täällä elähdyttävien yöunien sijaan kl. 23.21 postaamassa erästä hauskaa?? mutta aiheeseen ehkä sopivaa kuvalinkkiä:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/kilpailut/kissakisa.html
On siellä koirakisakin mutta jostain syystä kissimissukat ovat nyt ns. tapetilla... kirjaimellisesti! *hammastenkiristelyä* 

Saalistaja-Elli

Noh, kävikö selväksi? The Elli on metsästäjä, hiirtenpyytäjäin sukua. Kunniaksi kerrassaan Majakarin kissahäjyille.

Jotenkin on niin väsähtänyt fiilis, ettei tästä taida tämän kummempaa päiväkirjamerkintää irrota. Ei väkisin eikä varsinkaan väsyttämällä.

Päivä oli pitkä -ja äärimmäisen antoisa. Kolmen tunnin laskelmien analysoinnit ja pähkäilyt olivat veivät mammasta mehut, kirjaimellisesti. Auton lasissa komeillut parkkisakko ei siihen päälle mieltä suoraneisesti ylentänyt.

Mutta nytpä on laskelmani lausunnolla ja ootellaan. Kun ei oikein muuta vielä voi.

Huomenna muita hommia ja sadonkorjuuta yrttimaalla.
Palaillaan!

Iso-J:n uusimmat kotkotukset

Jotkut miehet todellakin menevät sekaisin, tipuista! Kirjaimellisesti.
Hetkittäin toivoisin, että Iso-J liittyisi johonkin harmaaohimoisten bisnessetien MC-Evergreen mopokerhoon. Ei, Iso-J menee ja ostaa itselleen kuusi silkkikanaa!

En aluksi ihan suoranaisiin hurraahuutoihin puhjennut kun tajusin, että miehen vakaa aikomus oli ostaa kuusi hattarapääkanaa. Mutta tokihan minä nokkelahkona naisihmisenä oivalsin kanahomman avaamat myötämieliset suhtautumiset tallirempan aikaistamiseen.. Joten kiitos ja ylistys Iso-J:lle!

Tässäpä uusi laumamme. Iso kuparinruskea on Kukko, sen alla kaksi valkeaa tipua. Keskellä oranssinpunainen kananen ja etummaisena ruskea rouva. Ja näkymättömissä pikkuinen kaupantekiäinen, tiputirppanen. Hävyttömät kanat hokevat vit-vit-vit -lauluaan ja kukolla on vallan karmea rääkäisy.

Lauma sai hulppean sviitin Virtaspöntön (AIV-torni) eteisestä, valoisa ja tehokkaasti tuuletettu. Ulkoilutarhaa ei toistaiseksi ole mutta sekin on ns. työn alla.

Ja jos kenenkään lukijan tekee mieli nillittää jotain bad hair day -juttuja, palauttakoon silloin mieleensä tämän mamman frisyyrin. Siinä on oikeaa asennetta! Don´t wash but go on, babe!

Ovathan ne oikeasti ihan hirmuisen suloisia, hurmaavia kanasia. Tänään ei puutavaraa, aikaa ja vaivaa säästelty kun torpanmäen kanalaan tehtiin väliseinää. Silkkisetti talvehtii Kullervon lauman kanssa samassa tilassa. Mutta toki asianmukaisesti kummallakin kukolla oma laumansa ja soma verkkoaita välissä. Helpottaa huoltohommia ja järkeistää lämmityshommia. Ensi kesänä sitten rakennetaan uutta. Ja silkeille reteä ulkoilualue.

Tässä vielä kierrätystä. Vanha lampolasta löytynyt hyllykkö sai uuden elämän munintapesinä ja yläosassa on  hyvä säilytellä rehuja.

Lähisahalta saatiin lapiointipalkalla lastua kuivikkeeksi joten toistaiseksi loppuu se muoviin pakatun purun roudaaminen kaupungista. Hyvähyvä.

Toistaiseksi silkkisetti näyttää kärsivän pienestä jetlagista mutta elpynee puuhiinsa pian. Yhtään munaa eivät ole vielä väsänneet mutta kaikki aikanaan. Ruoka ja vesi kuitenkin kelpaavat ja se on jo hyvä alku.

Meinaan kiikuttaa pari Wanhan liiton rouvan munaa haudottavaksi kunhan silkkirouva intoutuu taas pesäpuuhiin. Nyt kun meillä on uuttera hautoja, ei tarvitse konehautomisia opetella. Onhan se ihan kiva olla omavarainen kanojen suhteen. Luksusta!

Ja koska tänään oli tämmöinen sala-asukkien esiinmarssipäivä, jatketaan samalla linjalla.

Lillanpillan Hönö-Elli laskeutui rahvaan pariin ja mulkoili portaikosta alamaisiaan. Muita kuin minä ei ollut paikalla. Mutta entré oli silti perfetto. Juuri niin kissamainen kuin pitääkin.

En minä tiedä mistä Hönis keksi, että juuri tämä maanantai oli hyvä päivä liittyä vakioasukkaiden joukkoon... tai kelpuuttaa heidät alamaisikseen. Jotenkin minusta tuntuu, että juuri niin päin se kääntyy.

Pomoneiti astelee kissanaskelin eikä ole epäselvää kuka käskee ja kuka kyykkii.
Isot veljet Winston ja Milton eivät ihan vielä tajua olevansa alamaisia. Ja Nasse-Setä koettaa hallinnoida laumaansa.

W ja M hakivat jostain ilmeisen ehtymättä hiirivarastosta taas uuden vinkulelun... ei ole kivaa katsottavaa kun kissat hupina rääkkäävät pientä pelokasta hiirtä. Parempi kalauttaa jyrsijä pois päiviltä itse :-(

Höniksen toinen nimi on Talipallo, tuo öljykampaus ei ole ehkä kaikkein pukevin.

Päivän kokemuksiin voidaan lisätä myös puolen tunnin pötköttely magneettikuvausputkessa ja aistinautinnoista kaamein, likakaivojen imutyhjennys. Minusta tuntuu, ettei ilma ole vieläkään raikas *phuuh*

Ilmasta vielä, lämmin päivä tästä kuitenkin tuli vaikka aamulla oltiin hätäisesti plussan puolella. Onneksi loppuviikosta lämpenee lisää, päästään Nempan kanssa istuksimaan tavernaan.

Aamulla olisikin sitten jo sovittu konsultaatiotapaaminen uusyrityskeskuksessa ja lisää niitä tuiki tarpeellisia laskelmia. Voi veljet että niitä lukuja pitää pyörittää. Mitähän se sitten onkaan jos lainarahoituksella lähtisi bisnestämään? No thanks.

Nyt minusta tuntuu, että on aika laskelmoida itsensä vaateriin. Huomenna rakennetaan lisää kanarakennelmia ja ainahan yksi uusi työmaa poikii lisähommaa.

Myötätuulta sinullekin, mitä ikinä värkkäätkin. Nyt nukutaan.

Torpan sala-asukkaat

Juu, älkää kysykö miksi postaan päiväkirjamerkintää tähän ruokottomaan vuorokauden aikaan. Herätys piippaa luvattoman aikaisin. Ja säkit silmien alla senkun roikkuvat entisestään.

Tänään on tehty pientä sunnuntaiajelua *tyrskii kämmeneen*
Se mitä entisessä elämässä satunnaisilla sunnuntaiajelureissuilla nähtiin, olivat ylihintaisia omakotitaloja eteläisessä Suomessa. Ja tuhannen pommeja täällä Karjalan kunnahilla. Tiedättekös muuten, kun mörskälle, murjulle ja ongelmajätteelle lyö titteliksi Hevostilan voi hintapyyntöön lisätä ihan mitä vaan kehtaa.

Noh, ne kierrokset on nyt tehty ja oma kultahippumme löydetty.
Ohhoh, menipä taas liirumlaarumiksi ;-) Oltiin kuitenkin tänään sunnuntaiajelulla. Ja tehtiin taas löytöjä. Oikeita fyndejä *hihitystä*

Meillä on ihan ehtaan Big Brother -henkeen sala-asukkaita. Hämärää, liian hämärää kuva-aineistoa on muistikortilla mutta en todellakaan ala enää niitä veivaamaan koneelle. Koetetaan huomenna uudelleen.

Ovat ne uudet agentit kuitenkin aika hellusia *huutonauru* Iso-J:n ihq-hanipööt...
Kattilössin kuulumisia päivitän sen verran, että Milton & Winston terhistäytyivät oikein kunnolla, tänään retuuttivat esille kaksi pientä jyrsijävainaata. Lillanpillan-Hönöelli voi mainiosti (syö kuin poni) ja korvatkin näyttävät puhtailta.

Nasse käy ilmeisesti salaa rinkelivarastossa koskapa maha kasvaa. Vai onko kyseessä nyt yh-iskän kotikumpu?

Ja nyt tämä huutonauraja toteaa väsymyksen olevan about kohtalokas joten adidas... Huomiseen!! :-)
Huomennakaan kukaan ei joudu äänestykseen :-)

Päivä perheelle

Tämä lauantai joka alkaa käydä melko vähiin, on mennyt ihanasti perheelle.
Aamusta pöräytettiin isommalle kirkolle eikä paluumatkalla auto kalvennut yhtään itänaapurin shoppareiden kieseille, lastin perusteella. Lidlin pihalla piti jo tuumata miten kaikki mukaan tarttunut asetellaan kyytiin.

Nyt meillä on mm. tarvikkeet kolmeen keppihevoseen! Ja se on aika hieno homma.

Kotona torpalla kissat toimivat kunnollisina tullimiehinä ja askaroivat autossa ettenkö sanoisi antaumuksella. Hassuja pieneläimiä.

Tässä oli jo hupailun makua, koiran kyytiboksi herätti iloa, huomatkaa Winstonin häkinrakosessa roikottama takajalka... "kato mä melkeen yllän pohjaan" Ja Milton konsultoi.

Milton kunnostautui sen onnettoman riihenvalloitusreissunsa jälkeen ja retuutti kotiin ekan päästäisensä. Jyrsijä sekin. Pointsit Miltonille. Winston harrastaa ilmeisesti jotain hiirten salakuljetusta, en oikeastaan tahtoisi löytää jemmaa... :-(

Iltapäivällä piipahdettiin lähinaapurissa ja se oli hieno reissu. Ansaitsee joskus oman tarinansa. Katri-rouvalla on 54:n vuoden historia näillä kunnailla ja tietää paljon myös meidän talon historiasta. Puolisonsa on jo 7. sukupolvi samalla asuinpaikalla.

Meille tulee heiltä luumupuu, semmoinen sortti joka on tullut joskus vuonna Bobrikow Sortavalasta ja jota ei valmisteta enää. Pienet tummat hedelmät. Maistiaisia saanen parin viikon sisään. Kuulema rusinaakin makeampia!

Hedelmäpuut kuuluvat muutenkin näiden mäkien historiaan, on kuulema ollut aina erittäin suotuisat olot kasvatella kaikenlaisia kotkotuksia. Hyvä homma. Oikein hyvä.

Muutamasta nyt jo nimettömästä omenalajikkeesta tilasin poikaset ja sovittiinhan me meidänkin uniikkiompun varmuuskopion ottamisesta. Otetaan usempi. Jos vaikka joku kiinnostuu elvyttämään lajiketta.

Maistoinpa elämäni ekan kerran mustikkakukkoakin. Erikoista mutta makoisaa.

Meille esiteltiin myös erittäin laaja puhelinmuseo sekä näiden mäkien perintöä erinäisten tarvekalujen muodossa. Meidän torpalta lähtöisin oleva hieno vanha Singerikin oli niin kauniisti tallessa.

Kovasti toivoisi naapurin vanha isäntä näkevänsä vielä näillä mäillä hevosia, lupasi suotuisan laitumensa meille. Ja vuokrana on kuulema hevosten rapsutteluoikeus. Diili!!

Illan kruunasi kesän viimeisiin väistämättä laskettava grillausilta ja pihasauna. Leppoisat löylyt ja tähtitaivas. Paljon lyhtytulia ja kaikki aika niiden ihasteluun.

Nyt syksyn eka paisti odottaa Ison Kiven lämpöjen tasaantumista ja uuniin pääsyä.

Minäkin menen ihan just muhimaan tuulenraikkaisiin vällyihin.

Life is good!

Huomenna on ohjelmassa autoilua Lieksan korkeille vaaroille, Iso-J on tipukuumeessa ja saanut vainun... lataanpa kameran akut ihan varuilta.  Onneksi autossa EI ole vetokoukkua vielä...

Palajan raportoimaan kunhan ehdin. Elämällä voi herkutella, kokeile vaikka.

Joko se viikko taas män?

Hei ajanpyörä, nyt höllää tahtia ja sitten seeeiiiiss!
Minä en pysy kyydissä, en millään.

Naapurin rouva, 78 v soitteli iltapäivällä ja kutsui huomenna meidän mäen porukan kahville. Valitteli kiireitten lisääntyvän vuosi vuodelta. Kenties huomenna keksimme viisaan ratkaisun siihen miksi aikakin saa siivet? Energiajuoma-aikakausi, pikakelauksena?

Eilisen aamu-usvassa oli kuitenkin ripaus pysähtyneisyyttä. Kasvu on nyt ohi. Ja raikas syyskesän aamukaste antaa upeita sävyjä yrttimaan uhkeuteen. Ajatella, että tuossa kasvoi vielä vuosi sitten metrinen tura ohdaketta, nokkosta, horsmaa ja mitälie shittikasveja.

Iso-J on matkalla kotiin. Kurvailee nyt jo loppusuoraa, kenties jossain Savonlinnan tällä puolen. Ja on hyvä että tulee. Perilliset, niin tottuneita reissuvanhempiin kuin ovatkin, kaipaavat kuitenkin koko ajan sitä poissaolevaa. Neljäs päivä on oikeastaan aina pahin, niin matkalaiselle kuin kotona odottavillekin. Sen jälkeen taas alistuu odottavan kohtaloon.

Olen tainnut löytää miljoonabisneksilleni kirstunvartijan. Se päivän ansioksi luettakoon. Kovaan ääneen. Juna on lähtenyt liikkeelle ja taitaapa puksutella ihan kiinnostaville raiteille. Uteliaana hyppään kyytiin -mutta pidän käsijarrun sijainnin selvillä. Better safe than sorry -kuten viisaat sanovat.

Viikonlopulle on mukavaa ohjelmaa luvassa. Katsotaan nyt kulkeeko kamera mukana, kaikenlaista sitä saattaa linssin eteen osuakin.

Olisin kyllä toivonut saavani äskeisen pihalla mölynneen idiootin lärvin etsimeen. Joku viskoi omenilla etuovea?!! Kieltämättä vähän säikäytti, tässä kun saa melko rauhassa elellä vaikka ihan kunnossapidettävä yhdystie tuosta tontin rajalta kulkeekin, bussit ja kaikki.

Espoossa sitä tottui kaikenmaailman hiippareihin, mutta että täällä rauhan tyyssijassa! Noh, viinaa myydään täälläkin vapaana hilluville pösilöille ja itärajan takaa karummatkin hönöt saavat röppönsä. Kelpaa sitten kylillä ördätä *nuttura kiristyy*

Loppuillaksi en kaipaa enempää koiran hälytyshaukkua.
Lillanpillan-Lellielli reipastuu päivä päivältä, nyt pieni purjehäntä tepasteli yläkerran makuuhuoneissa tutkimusmatkoillaan. Ei piittaa koirasta juuri mitään. Mutta inhoaa korvalääkkeen laittoa. Kukapa ei.

Taidanpa syventyä telkkarin kyseenalaiseen antiin. Ei tässä nyt nukkuakaan osaa.

Kissa on aina kissa

Ihanan kasteinen, raikas ja rauhallinen aamuidylli. Aurinko kipuaa vielä ilahduttavan rivakkaa tahtia ilahduttavan korkealle. Vaikka onhan päivänkaari jo huomattavasti heikompi, lyhyempi ja matalampi. Vuosi alkaa olla setäikäinen, ukkoutuu ;-)

Joskus viime vuoden puolella kirjailin erään illan tarinaksi kukko puussa -nimisen selostuksen tiukasta iltatiimellyksestämme. Turha Kakkonenhan se lehahti vapauteen ja loppujen lopuksi salavan oksaan.

No niin, jotain kovin kovin kiehtovaa yläilmoissa on kun nuoren miehen mieli vetää aina vain korkeammalle.

Miltonkin oli jo hoppaloikalla kiitämässä kotia kohti kun sai vissiin käskyn ulkoavaruudesta.

Ja karahti häntä suorana pitkin riihen seinää. Riihi ei ole ihan  matala, tuossa kohtaa korkeutta lienee nelisen metriä, kenties enemmän.


Ja mitä tekee huolestunut kissanomistaja? Hakee kameran, luonnollisesti.

Siinä kuvatessa oli aikaa pohtia kissanpalautusstrategiaa. Onneksi riihestä löytyi kokonainen trampoliinin suojalaatikko joten se vain pystyyn seinää vasten ja kattia maanittelemaan.

Älysikö katti loikata pahvilaatikolle? No ei. Se hölmö kieppui tuota nurkkahommaa ympäri ja roikkuipa välillä pelkkien etutassun kynsien varassa. Vaan ei pudonnut, sitkeä ryökäle.

Tuossa vaiheessa kun katti alastulon sijaan keskittyi ihastelemaan auringonkukkaa lintuperspektiivistä, olin jo hakemassa jatkotikkaita. Tai vaihtoehtoisesti kasteluletkua, häijynä aikeenani ruiskuttaa katti toisiin ajatuksiin -ja takaisin maanpinnalle.

Säälin kuitenkin vanhan riihen seinää ja jätin vesipyssyleikit sikseen. Ja katso! Ihme tapahtui. Milton pakitti oppikirjamaisen suoran peruutuksen vielä metrin verran ja laskeutui sievästi laatikolle. Loppu olikin lastenleikkiä. Vähän laatikon kallistusta ja katti tipahti kuin ylikypsä omena suoraan perillisen odottavaan syliin.

Tuommoista on väsätty myös. Toki Titan haukankatse huomaa puuttuvat reunakivet ja suojakankaat. Ne säästin ihan hyvää hyvyyttäni Iso-J:n hommiksi. Ja mm. tuon istutushomman jälkeen luulin ansainneeni lepohetken. Jonka Milton siis tärveli.

Mikäpä siinä, samaan kissa-angstiin kävin truuttaamassa korvamömmöt Hönö-Ellin kuuloelimiin. Jotka muuten alkavat hämmästyttävän hyvin putsaantua. Enkä todellakaan jaksa miettiä mihin se kaikki ruma ruskea möhnä kattipahalaisen korvista valuu... Perillisen petiin tietysti.

Kyllä tähän päivään vissiin jotain järkevämpääkin mahtui, mutta tuo hämähäkkikissa oli ehkä päivän hailaitti? Joo, oli se. Ehkä. Spiderpig ei näyttäytynyt.

Eräs elämän hailaitti lienee tapahtunut tänään Sarikalle ja Harrille? Ei sitä joka päivä isoa kauppaa avatakaan. Lämpimät onnittelut -ja ovipumppu soikoon!

Nyt soikoon nukkumatin sulosoinnut ja tämä kurppa kellahtaa kyljelleen.
Huomenna tapaaminen tilinpitäjäehdokkaan kanssa. On sitä niissä tileissä kohta piteleminen. Tai ainakin naurussa.

Olkoon huominen antoisa! (Iso-J tulee kotiin... tsihhihihhiihhhih)

Tulin vain toteamaan

Liirum laarum ja diipadaapa.
Tänään ei jaksa väkisin vääntää yhtään mitään. Se on syyskuu.

Todetaan pari viiltävää faktaa, syyskuu vaatii nähkääs veronsa. Minulla se verottaa ankarasti energiatasoja, yleistä motivaatiota ja mielenvirkeyttä. Kieli on ihan yhtä kerkeä kuin ennenkin, se ei tunnetusti hyydy pakkasiinkaan.

Autobiili on huollettu. Oli ihan aito autokorjaamo rasvamonttuineen eikä mikään kliininen labra. No tässähän pitää sitten todeta se viiltävä tosiasia, ettei minun rallibiilini mikään tietokoneohjattu katukiituri ole. Että ihan jakoavaimella pärjää. Mutta sujuvasti kulkee eteen ja taakse ja sehän riittää. Useimpiin reissuihin.

Paikallisliikennekin on todettu toimivaksi ja omalta osaltani voin lopettaa narinan syrjäseutujen alasajosta.

Pihahommissa resuttiin sen verran, että lukuisat purkit, pussukat ja nyytit joita Majakarin reissultani kotiin em. rallibiilillä kiidätin, ovat nyt istumassa toivottavasti lopullisilla asuinsijoillaan. Se, että joku väistämättä kohtaa kasvupisteensä pään ensi talven aikana, on.. noh, fakta.

Äitikultakin puuhasi kiivaasti ensin omalla työmaallaan kurittamassa lampaitten jättämiä nokkosia ja tuli sitten istutuspuuhiin. Näin se menee, toisaalla riivitään juurineen ylös maasta ja toisaalla luetaan loitsut hyvälle juurtumiselle. Hieman hirvitti seniorikansalaisen varustus, iso sirppi.

Se kyseinen sirppi on jotain Iso-J:n mummolan muinaisjäännöksiä, varressa on päiväys 23.8.1924 eli melkoisen vanha työkalu kyseessä. Still going strong. Tehty kestämään.

Naapurin isäntä kävi kertomassa, että toisessa naapurissa oli viime yönä mellastanut karhu. Ihan ehta kontio haki retkievästä omenapuusta. Oli kuulema remunnut melko tavalla. Hrrrr.... tiedettiinhän se, että näilläkin nurkilla on oma nallensa mutta että ihan pihaan tulee.

On mulla tunnetun karhunkaatajan numero ihan varuilta puhelinmuistiossa. Jos Nasse hälyyttää yöllä, ei kannata ilmeisestikään lähteä pihalle haahuilemaan. Tulkoot ammattimiehet hätyyttämään nallukan takaisin metsiinsä.

Että semmoista faktaa tälle päivälle. Liirumlaarumit jääkööt toiseen kertaan.
Tämä päivä on enää iltauutisia vaille valmis ja voin kuitata itseni vällyihin. Odottelemaan karhuhälytystä. No ei se tule... vaikka se on siellä. Jossain. Aika lähellä. Brrrrrrrh.