Kiitos päivästä

Huomaan otsikoineeni yhtä vaille kaikki huhtikuun päiväkirjamerkinnät !-huutomerkillä. Sen kummemmin huutamatta kysyn vaan, että kuka tämän vuotisen huhtikuun pihisti? Minusta tuntuu, etten saanut mokomasta oikein kunnolla otettakaan kun se jo on lipeämäisillään käsistä, perjantaina on jo vappuaatto ja lauantain aamuvuoro onkin jo toukokuun puolella. Huh ja hei tätä hulinaa.

Ensimmäinen sinivuokko on aina yhtä suloinen

Ajattelin purkaa tähän päiväkirjamerkintään ajatuksia meneillään olevasta ensimmäisestä työharjoittelusta ja kuvituksena käytän tämänpäiväisiä tai eilisiä kuvia kotipihalta. Maisema ja piha muuttuu näinä viikkoina niin huimaa vauhtia, että parin viikon takaiset kuvat ovat auttamatta vanhanaikaisia.

Itsestään selvää on toki se, että työharjoittelu on verottanut vapaa-ajasta melkoisen osan. Sen lisäksi muut opiskeluun liittyvät loppukiristelyt ja paniikkipalautukset pitävät ihmisen kiireisenä. Työharjoittelu vaikuttaa elämään silläkin tavalla, että tarvitsen vielä pidemmät yöunet ja muutenkin enemmän palautumista. Ai miten niin muka ikälisiä nuo tarpeet?

Ilahduttavasti levinneet 

Tähän mennessä harjoittelu on ollut todella positiivinen kokemus. Minut on otettu valtavan hyvin vastaan eikä kukaan ainakaan edessäpäin kummastele ikäistäni opiskelijaa. Ohjaajani voisi olla oma lapseni, mutta eihän se mitään haittaa. Hän selkeästi haluaa, että me molemmat suoriudumme harjoittelujaksosta kunnialla, hän onnistuisi ohjaajana ja minä saisin kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Ilmeisesti olen jo tehnyt jotain oikein sillä minulta on jo kysytty halukkuutta tehdä heillä töitä kesällä. Luonnollisesti vastasin myöntävästi. Tänään sain kyselyn jossa kartoitettiin halukkuuttani ottaa hoitohenkilökuntaan kuuluvana koronarokote. Jo vain, työsuhde-etu kelpaa kyllä.

Tiiviöpakkaus

Pieni on kaunista

Asukkaat harjoittelupaikallani, tehostetun palveluasumisen osastolla ovat hyvin erilaisia. Osa kävelee vielä omin jaloin, osa lähtee liikkeelle nosturilla ja osa hoidetaan kokonaan vuoteeseen. Joidenkin kanssa voi keskustella aivan mainiosti, osalta muistisairaus tai jokin muu syy on vienyt puhekyvyn osittain tai kokonaan. Hoivakodin toisella käytävällä asukkaat ovat hyvinkin aktiivista elämää viettäviä senioreita.

Karvaisenakin kaunis

Minulla ei ollut kovinkaan myönteinen kuva suomalaisesta ikääntyneiden hoivasta. Kyllä taannoiset kohut läväyttivät arjen realiteetteja karulla tavalla tietoisuuteeni. Tässä hoivakodissa olen saanut yllättyä iloisesti. Vaikka eurot lasketaan varmasti tarkkaan, hoidossa huomioidaan aina inhimillisyys eikä eurojen ja työtuntien tarkka seuranta välity asukkaalle millään tavalla. 

Aina on aikaa pitää asukasta hetken verran kädestä.

Jo ovesta astuessa huomaa rauhallisen tunnelman ja tietty laitosmaisuus on saatu häivytettyä erittäin hyvin. Pihalle tulee kesäkuussa kanaparvi ja suurista maisemaikkunoista avautuu kaunis järvimaisema. Kaikkein syvimmässäkin tilassa olevat asukkaat tuodaan säännöllisesti päiväsaliin ja kesemmällä heitä voidaan viedä ulkoterasseille. Kaikkein parasta on ollut nähdä yrityksen nettisivujen lupausten toteutuminen, päivittäin.

Henkilökunnan vaihtuvuus on vähäistä, useimmat ovat tehneet koko työuransa samassa paikassa ja paikkaan tulee uusia ihmisiä lähinnä vain eläköityneiden tilalle. Ruoka tulee kaikille omasta keittiöstä ja jaetaan sieltä osastojen omiin jakelupisteisiin. Harjoittelijalle talo tarjoaa ruuat ja tästä edusta olenkin erityisen iloinen, ruoka on erinomaisen hyvää, kuin tavallista kotiruokaa. 

Jouluruusun karua kauneutta

No entäs se hoitotyö sitten? Ensimmäiset viikot olen tehnyt päivittäistä perushoitoa ja opetellut kunkin asukkaan erityisjuttuja. Koulussa ehdittiin tehdä jotain ergonomiaopintoja ja kiistämättä niistä on ollut apua. Eritteet toki haisevat, mutta se on asia jolle ei mitään mahda ja meistä kaikista niitä irtoaa. Työvuoron jälkeen tuntuu, että omakin iho lemahtaa vienosti ammoniakille. 

Lääkehoitoon minulla ei vielä natsat riitä, siispä annan asukkaiden lääkkeet valvovan silmän alla ja niinhän sen pitää mennäkin. Ihan sama onko kyseessä kalkkitabletti tai vahva kipulääke, valvonnan on oltava niin aukoton kuin mahdollista. Jossain vaiheessa perehdyn lääkejakeluun paremmin, sekin on harjoittelun tavoitteisiin kirjattu.

Valkosipuli vahvassa nousussa

Vuokkopioni aikoo olla ekana kukassa

Työvuoroja minulla on ollut laidasta laitaan, teen nimittäin ohjaajani työvuorojen mukaan. Yhden yövuoronkin saimme mahdutettua tälle pätkälle vaikka ohjaajani ei niitä lähtökohtaisesti paljoa teekään. 

Olisi kiva tietää paljonko askeleita työvuoron aikana kertyy, veikkaan että päivittäinen tavoite kymppitonnista napsahtaa helposti täyteen. Tietynlaista aamukankeutta on liikkeisiini tullut ja pihapaljusta on tullut mitä mainioin terapia-allas. Viimeksi eilen siellä liotin väsynyttä kroppaa ja elvytin kipeää selkääni. Arvostukseni hoitoalaa kohtaan on vakaassa nousussa, korkeasta lähtötasosta yhä ylös päin.

Kaikki hyvin mustikkamaalla

Ruttojuuri töpöllään

Kaikkinensa jo tässä vaiheessa harjoittelua voin sanoa, että innolla odotan koulutukseni jatkumista syksyllä ja tiedän tehneeni aivan oikean valinnan alan koulutukseen hakeutuessani. Aiemmin en olisi varmaankaan ollut valmis tähän, piti ensin itse jalostua ihmisenä. Väitän, että omat kokemukseni ja historiani sotepalveluiden suurkuluttajana  tasoittavat tietä ja antavat tarpeellisia eväitä, erityisesti ihmisten kohtaamiseen.

Loppu jää nähtäväksi.

Myyrä ei löytänyt näitä!

Onnistuneen talvehtimisen jälkeen

Kuvia ottaessani huomasin kevään ottaneen mahtiloikan. Lähes kaikissa ensimmäisen talvensa täällä viettäneissä kasveissa on havaittavissa elämää. En julista kuolleiksi toistaiseksi vaisuja hortensioitakaan, vastahan ne lumen alta paljastuivat. Osa on saanut osansa rusakon hampaista mutta uskoisin niiden juurten olevan täysin elossa.

Kasvihuone on edelleen pesemättä ja purkkiarmeija siellä lisääntyy päivittäin. Nyt pitäisi älytä olla harkitsevainen ja hillitä himonsa Hankkijalla ja muissa alan liikkeissä asioidessaan. Äkkiä sitä kertyykin kaikenlaista heräteostosta mukaan vaikka ihan vaan lannoitepurkkeja kävisi hakemassa.

Kevään kiinnostavin työpöytä

Kevät jatkuu ja ihan kohta siirrytäänkin toukokuulle. Kyllä tämä on ihmisen parasta aikaa !

Vappuni on tänä vuonna kirjaimellisesti työn juhlaa, minulla alkaa silloin aamuvuoro 06.30. Ilolla menen. 

Lopuksi haluan kertoa taustaa otsikosta. Harjoittelupaikassani on tapana kiittää työkaveria vuoron jälkeen ja sanoa hänelle: Kiitos päivästä! Kaunis tapa jonka toivoisin leviävän laajemmaltikin, ellei jo ole.

Voi hyvin, missä lienetkin.