Voihan ettien että !

 

Keltanokka risukasalla

Pääsiäisviikolla tulivat rastaat, tuttu räksätys kuului eräänä aamuna saskatoonpensaikoista. Muutaman päivän päästä kuulinkin tuttua ja niin tervetullutta livertelyä lähdenotkon koivikosta, mustarastashan se siellä tutussa laulupuussaan luritteli. Ne ilmeisesti muuttavat tänne räkättien imussa. 

Myöhemmin samana päivänä bongasin ruokintapaikan alapuolelta ensin yhden mustatakkisen keltanokan, sitten toisen ja lopulta sain nuppiluvuksi viisi ! Lumipyrystä piittaamatta ne pomppivat maassa etsimässä tinttien ja pikkuvarpusten viskomia siemeniä ja ihan silkasta jälleennäkemisen riemusta kävin kopistelemassa maahan vähän jauhomatoja.

Livertely lumisateen keskeltä antoi toivoa keväästä.

Kevät  etenee tuttuun tapaan, kaksi askelta eteen ja yksi taakse, välillä sivuloikka jonnekin ja kärrinpyörä toiseen suuntaan. 

Pääsiäisen pyhinä täällä oli todella navakkaa lounaan puoleista tuulta ja aurinko visusti pilvipeitteen takana piilossa. Ne harvat kerrat kun se vilautti nättiä naamaansa, säteissä oli jo lämpötehot päällä. Lumikinokset sulavat hyvää kyytiä, tuuli ja pakkanen haihduttavat kosteutta todella tehokkaasti. Öisin on lähes poikkeuksetta pakkasta ja aamuisin maa on vähintään kohmeinen. Päivisin ollaan muutama aste plussalla, enimmillään oli yhdeksässä asteessa. Sateet tulevat kaikkina veden olomuotoina, viimeksi tänään tuli sieviä pyöreitä pikkurakeita. Kevät on kaikessa dramaattisuudessaan ihana.

Pienistä sievistä pyöreistä puheen ollen:

Tuoksuherneet on kylvetty ! Näissä kultapusseissa on aina vain 12 siementä, joten kylvin ne kaikki. Jokainen lajike omaan purkkiinsa ja purkki muovipussiin joka toimii pienoiskasvihuoneena itämisen ajan. Toivottavasti onnistun näiden kanssa tänä vuonna edes puoliksi niin hyvin kuin viime kesänä joka olikin aivan huikea tuoksuhernekesä, niiden kasvu ja kukinta oli suorastaan ryöppyävän runsasta.

Piipahdin tänään naapurikunnan puolella kauppapuutarhalla hakemassa kasvuturpeita. Omat taidot ovat vielä niin haparoivat, että kaikki apu tarvitaan ja ammattilaisviljelyn kasvualusta on epäilemättä hyväksi avuksi. Niinpä oli aivan perusteltua heittää kelirikkotiellä 80 km:n keikka turvesäkkien takia. Samalla sain autoon ison laatikollisen uunilämpimiä karjalanpiirakoita ja kerkesin kotiin juuri ajoissa kuuntelemaan luentoa EKG:n tulkinnoista, tehokas aamupäivä. Kaksi joutsentakin bongasin, isolta järveltä tulivat ja meille päin olivat menossa.

Mehevistä mehevin

Pääsiäinen oli hyvin rauhallinen ja leppoisa. Oltiin ihan vaan omalla porukalla, syötiin syntisen hyvin ja puljattiin paljussa. Eipä tarvinnut nukkumattia kauaa kysellä kun hyvin syöneenä ja saunoneena sekä paljussa lionneena köllähti vatsansa viereen pötkölleen.

Ulkoilut jäivät valitettavan vähään kovien tuulten ja sateiden takia, mutta aivan kohta pääsy takametsään on taas auki ja pääsemme tarpomaan kunnon lenkille.

Otsikkoon viitaten, eniten on etuttanut vasen olkavarsi. Sinne on nyt virallisesti iskenyt keski-ikä. Kaikki oireet viittaavat kiertäjäkalvosimen vihoitteluun ja se on niin raivostuttavaa jomotusta, etten äkkiä toista yhtä inhottavaa keksi. Onneksi on kyseessä vasen käsi jonka liikeratoja tässä nyt varon ja rajoitan parhaani mukaan. Päivittäin tulee kuitenkin tilanteita jossa liikerata menee kriittisen rajan yli ja kipu sävähtää todella ilkeästi. Joskus saa puettua tai hiukset ponnarille ihan hyvin, mutta joskus juomalasin ottaminen ylähyllyltä on liikaa. Voi ettien että!

Kyseessä on pitkäaikainen vaiva jonka kanssa pitäisi oppia elämään jotenkin sovussa ja kuntouttaakin kivun sallimissa rajoissa. Ei olisi tarvinnut mokomaa riesaa nyt tähän kun ensimmäinen harjoittelukin on ihan pian. Jos joku kysyy minulta, mistä ne äkäiset keski-ikäiset naiset tulevat, voin kertoa että kiertäjäkalvosimesta tulee ainakin yksi kiukun aihe.

Taidan lohduksi kaapia kitaani viimeiset pashan muruset, se onnistui tänä vuonna aivan erinomaisen hyvin. Maku ja rakenne olivat kutakuinkin täydelliset, ulkonäön pienet puutteet on jo unohdettu.

Hyvää viikon jatkoa!

Mango-juustokakku