tiistai 6. huhtikuuta 2021

Voihan ettien että !

 

Keltanokka risukasalla

Pääsiäisviikolla tulivat rastaat, tuttu räksätys kuului eräänä aamuna saskatoonpensaikoista. Muutaman päivän päästä kuulinkin tuttua ja niin tervetullutta livertelyä lähdenotkon koivikosta, mustarastashan se siellä tutussa laulupuussaan luritteli. Ne ilmeisesti muuttavat tänne räkättien imussa. 

Myöhemmin samana päivänä bongasin ruokintapaikan alapuolelta ensin yhden mustatakkisen keltanokan, sitten toisen ja lopulta sain nuppiluvuksi viisi ! Lumipyrystä piittaamatta ne pomppivat maassa etsimässä tinttien ja pikkuvarpusten viskomia siemeniä ja ihan silkasta jälleennäkemisen riemusta kävin kopistelemassa maahan vähän jauhomatoja.

Livertely lumisateen keskeltä antoi toivoa keväästä.


Kevät  etenee tuttuun tapaan, kaksi askelta eteen ja yksi taakse, välillä sivuloikka jonnekin ja kärrinpyörä toiseen suuntaan. 

Pääsiäisen pyhinä täällä oli todella navakkaa lounaan puoleista tuulta ja aurinko visusti pilvipeitteen takana piilossa. Ne harvat kerrat kun se vilautti nättiä naamaansa, säteissä oli jo lämpötehot päällä. Lumikinokset sulavat hyvää kyytiä, tuuli ja pakkanen haihduttavat kosteutta todella tehokkaasti. Öisin on lähes poikkeuksetta pakkasta ja aamuisin maa on vähintään kohmeinen. Päivisin ollaan muutama aste plussalla, enimmillään oli yhdeksässä asteessa. Sateet tulevat kaikkina veden olomuotoina, viimeksi tänään tuli sieviä pyöreitä pikkurakeita. Kevät on kaikessa dramaattisuudessaan ihana.

Pienistä sievistä pyöreistä puheen ollen:


Tuoksuherneet on kylvetty ! Näissä kultapusseissa on aina vain 12 siementä, joten kylvin ne kaikki. Jokainen lajike omaan purkkiinsa ja purkki muovipussiin joka toimii pienoiskasvihuoneena itämisen ajan. Toivottavasti onnistun näiden kanssa tänä vuonna edes puoliksi niin hyvin kuin viime kesänä joka olikin aivan huikea tuoksuhernekesä, niiden kasvu ja kukinta oli suorastaan ryöppyävän runsasta.

Piipahdin tänään naapurikunnan puolella kauppapuutarhalla hakemassa kasvuturpeita. Omat taidot ovat vielä niin haparoivat, että kaikki apu tarvitaan ja ammattilaisviljelyn kasvualusta on epäilemättä hyväksi avuksi. Niinpä oli aivan perusteltua heittää kelirikkotiellä 80 km:n keikka turvesäkkien takia. Samalla sain autoon ison laatikollisen uunilämpimiä karjalanpiirakoita ja kerkesin kotiin juuri ajoissa kuuntelemaan luentoa EKG:n tulkinnoista, tehokas aamupäivä. Kaksi joutsentakin bongasin, isolta järveltä tulivat ja meille päin olivat menossa.


Mehevistä mehevin

Pääsiäinen oli hyvin rauhallinen ja leppoisa. Oltiin ihan vaan omalla porukalla, syötiin syntisen hyvin ja puljattiin paljussa. Eipä tarvinnut nukkumattia kauaa kysellä kun hyvin syöneenä ja saunoneena sekä paljussa lionneena köllähti vatsansa viereen pötkölleen.

Ulkoilut jäivät valitettavan vähään kovien tuulten ja sateiden takia, mutta aivan kohta pääsy takametsään on taas auki ja pääsemme tarpomaan kunnon lenkille.

Otsikkoon viitaten, eniten on etuttanut vasen olkavarsi. Sinne on nyt virallisesti iskenyt keski-ikä. Kaikki oireet viittaavat kiertäjäkalvosimen vihoitteluun ja se on niin raivostuttavaa jomotusta, etten äkkiä toista yhtä inhottavaa keksi. Onneksi on kyseessä vasen käsi jonka liikeratoja tässä nyt varon ja rajoitan parhaani mukaan. Päivittäin tulee kuitenkin tilanteita jossa liikerata menee kriittisen rajan yli ja kipu sävähtää todella ilkeästi. Joskus saa puettua tai hiukset ponnarille ihan hyvin, mutta joskus juomalasin ottaminen ylähyllyltä on liikaa. Voi ettien että!

Kyseessä on pitkäaikainen vaiva jonka kanssa pitäisi oppia elämään jotenkin sovussa ja kuntouttaakin kivun sallimissa rajoissa. Ei olisi tarvinnut mokomaa riesaa nyt tähän kun ensimmäinen harjoittelukin on ihan pian. Jos joku kysyy minulta, mistä ne äkäiset keski-ikäiset naiset tulevat, voin kertoa että kiertäjäkalvosimesta tulee ainakin yksi kiukun aihe.

Taidan lohduksi kaapia kitaani viimeiset pashan muruset, se onnistui tänä vuonna aivan erinomaisen hyvin. Maku ja rakenne olivat kutakuinkin täydelliset, ulkonäön pienet puutteet on jo unohdettu.

Hyvää viikon jatkoa!


Mango-juustokakku






18 kommenttia:

  1. Tervetuloa kerhoon. Minulla on oikeassa kädessä kiertäjäkalvosimen oireyhtymä. Fysioterapeutin antamat jumppa- ja venyttelyohjeet auttavat. Pahimpina aikoina syön särkylääkekuurin. Ikävä vaiva josta ei kai pääse enää ikinä eroon. Itse en hakeutunut ajoissa hoitoon, siitä sain fyssarilta motkotusta.
    Takatalvi yllätti, koleaa on eikä se ole minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin, kuinka runsaslukuiseen kerhoon olen päässyt. Vaiva on viheliäinen ja mitä olen siskolikan punnerrusta riesan kanssa seurannut, kuntoutus on tosiaankin avuksi. Aamu alkoi inhottavasti, kun sängystä ylöskieriessäni onnistuin ottamaan tukea juuri kipurajan väärältä puolelta ja nyt on monta tuntia jomottanut.
      Noh, onneksi on aurinkoinen päivä ja tuuli kääntynyt lämpimän puolelle. Sulavan hangen kihinä ilahduttaa vaikka itse kiukusta kihisenkin.

      Poista
  2. No nyt siellä on vauhti päällä niin sinulla kuin rastaillakin! Ihana kuulla.
    Vähemmän ihanaa tuo kalvosin, onpa viheliäistä! Ei tule ikä yksin, ikävä kyllä, ja se tuo vähän muutakin kuin viisautta tullessaan. Harmi. Pikaista kivun vähenemistä ja sopuisaa yhteiseloa kalvosimen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kevään edistymisen myötä kaikenlaiset hommatkin lisääntyvät. Tänään ajattelin etsiä kaikki ostamani juurakot ja sipulit inventaarioon ja ruukuttaa ne. Sitten on aivan pakko juurruttaa itsensä anatomian portfoliotehtävien ääreen.
      Samalla saan lepuutettua vasenta keljuilijakättä. Kipu jurppii mutta ehkäpä sen saa jotenkin taltutettua kuntoutuksen avulla.

      Poista
  3. Aah mitä herkkuja, mulle uppois tuo mangojuustokakku,nam!
    Mula alkoi olkapäävaivat myös vasemmasta olkapäästä. Tiesi tehneensä yksilövastuista hoitotyötä. Kolmesti kortisoonia, lopulta toiseenkin olkapäähän ja sitten riittävä aika tekemättä sitä hoitotyötä. Nyt pitää koputtaa puuta, kun ei ole ollut pahempia oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mangojuustokakku olikin kieltämättä tosi hyvää, sopivan raikas ja hedelmäinen ilman tahmaista jälkimakeutta.
      Ai mahdoton, näitä olkapäävaivoja tuntuu olevan joka toisella, vertaistukea vaikuttaa olevan tarjolla.
      Toivottavasti sinullakin vaiva pysyy jotenkin kurissa ja siedettävänä eikä äkämysty enempää.

      Poista
  4. Olen joskus itsekin tehnyt tuota mangokakkua ja se on tosi hyvää.
    "Kevät keikkuen tulevi" pätee jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tosi raikasta ja hedelmäistä. Alkaa olla vakiokamaa meidän herkkupöydässä.
      Saisi pikkuisen jo kevään keikkuminen rauhoittua ja asettua leppeäksi kevääksi.

      Poista
  5. Tervetuloa kiertäjäkalvonaisten kerhoon. Vaiva on viheliäinen ja pahaksi päästyään ei hevillä jätä. Kerran olen joutunut joulunpyhinä ajamaan päivystykseen, kun särky oli hillitöntä, eikä kättä enää liikutettu mihinkään suuntaan. Tuntui, että on ihan ominpäin irtoamassa kropasta. Silloin sain piikin ja myöhemmin vielä toisen, kun kipu ei meinannun hellittää. Nykyisin osaan jo ennakoida vaivan aktivoituvan ja silloin lepuutan kättä huolellisesti. Suurin ongelma on vaivan sijoittuminen tällaisen "en-osaa-olla-tekemättä-mitään" -ihmisen oikeaan käteen. Terkkarilääkärillä oli yhdellä käynnillä mukavan lohduttava asenne; vaiva iskee hänen mielestään nimenomaan tekeviin ihmisiin. Laiskuudesta voi siis olla etua.
    Pääsiäisenne on kulunut mukavissa merkeissä. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä ja kevätkin on näyttänyt kaikki puolensa. Jotenkin on sellainen olo, että rännästä ja myrskytuulesta viis, kevättä on rinta pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin! Voi meitä vaivaisia. Se on kyllä niin tuhannen varma, että hyvin menneen suht kivuttoman päivän kruunaa yksi huolimattomasti vetäisty kurkotus auton turvavyöhön ja ilta menee hammasta purressa ja kipulääkettä nappaillessa.
      Juuri tänään mietin, ettei minulla mitään tämmöistä vaivaa ollut silloin kun lappasin päivittäin hevosten karsinoita puhtaaksi ja hosuin ei-niin-kevyissä tallihommissa. Nyt kun teen lähinnä siistiä sisätyötä, alkaa krempat kiusata.
      Pääsiäinen oli mukava ja kyllä se aina niin kivasti katkaisee tuskallisen pitkät lämpimän kevään odotteluviikot.
      Piti muuten etsiä uudet Daran siemenet, ihmettelin kun ei millään meinaa itää ja kas, Elmo oli käyttänyt kylvöastiaa toilettinaan.
      Ei käy elämä pitkäveteiseksi tässä tivolissa.

      Poista
  6. Sää on esitellyt aika rivakasti erilaisia versioita jopa saman päivän aikana.
    Sinulla on luvassa huikea määrä erilaisten tuoksuherneiden kukkia, minä kylvin kolmea sorttia. Kyllähän tuoksuherne on ihana kukkiessaan.
    vesi herahtaa kielelle, kun katsoo kakkujesi kuvia. Tein muuten pääsiäiseksi mm. sitä suosittelemaasi sitruunatorttua ja pidin siitä kovasti. Nam. Käytän ohjetta ehdottomasti uudelleen.
    Onpa kurja kuulla kiertäjäkalvosimen vaivastasi, se on tosiaan erityisen viheliäinen vaiva. Yritä malttaa olla rasittamatta käpälää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole yksitoikkoista säätilaa vaan jokaiseen päivään mahtuu vähän kaikkea. Meillä oli aurinkoinen ja lämmin päivä mutta tuulinen. Laitan tuoksuherneitä kiipeilemään kasvimaan lavojen ristikoihin ja obeliskeihin, nyt rakentelen papusäleikön ja siihenkin sopii reunaan joku suloinen tuoksuherne. Niitä ei voi olla liikaa.
      Kiva kun liityit sitruunakakun ystäviin, se onkin todella mehevä yllätys. Itse käytän turkkilaista jugurttia ja teen tupla-annoksen enkä kitsastele yhtään sitruunan määrässä. Taas syötiin kakku viimeistä murua myöten ja meni ihan huomaamatta.
      Yritän pitää vasemman käden käyttövapaan mielessä mutta eihän se aina onnistu. Kipu kyllä muistuttaa lepuuttamisen tärkeydestä.

      Poista
  7. Ikävee kun tuommosen vaivan sait just kesän kynnyksellä ja pitäs joutoo leppuuttamaan olokapiätä! Toivottavasti saisit paranemaan piakkoin. Kyllä nää arktiset ilimat sais jo loppuu ja lämmitä siät. Miulla vielä tuoksuherneet on laittamatta, kohtapuolin pitäs nekin kylyvee. Mangokakkukin on herkullista ja kyllä nyt on leipälinjalle palattava, herkuttelun sijaan tiälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa älä muuta, kehno ajankohta! Pitää nyt vaan keplotella jotenkin ja kehitellä uusia työtapoja kasvariin.

      Poista
  8. Teillä on jo mustarastaita! Meillä ei ole näkynyt eikä kuulunut, mitä olen ihmetellyt suuresti. Joku muuttolintu on sentään tännekin eksynyt, sillä töihin lähtiessäni peippo kajautti naapurin koivusta niin pontevan säkeen, että ei jäänyt äänilähde epäselväksi.
    Otan osaa olkapäävaivastasi. Itselleni ei ole vielä iskenyt, mutta kommentteja lukiessani se voi olla edessä muutamien vuosien päästä. Ja varsinkin silloin, jos alttius siihen on yhtään perinnöllinen. Sukurasitetta löytyy nimittäin niihinkin vaivoihin.
    Vesi nousee kielelle, kun katselen noita herkkujasi. Jotenkin tuli hirmuinen nälkä nyt kun tajusin juuri, että töihin varaamani eväät ovat edelleen laukussa. Pitänee hakea ne ja pistää poskeen pahinta nälkää peittoamaan.
    Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mustakaavut tulivat ihan sopivasti piristämään kevään räntäsadepäiviä. Sääliksi kyllä kävi kun aamulla nokkivat jäistä maata, eihän siellä ole kuin syväjäähän kohmettuneita kastematoja jossain routarajan alapuolella. Ruokintapaikoilla niille kyllä evästä riittää.
      Minun pitää kyllä tunnustaa, että en varmaan peipon laulua tunnistaisi vaikka sellainen mekastaisi pihapuussa, linnun sentään tunnistan.
      Käsi-olkapäävaiva on inhottava, toivottavasti se skippaa sinut etkä joudu tekemään tuttavuutta sen kanssa.
      Muistahan syödä, hyvää viikonloppua.

      Poista
  9. Mulla ei ole aikoihin päässeet kommentit blogin keskustelukenttään, mutta kokeillaan taas.

    Nimittäin lohdutuksen sana olkapäävaivaan. Ainakin kohtuullisen lievänä tullut jäätynyt olkapää parantui mulla lopulta täysin vaivattomaksi.
    Silloin aikanaan se oli kyllä viheliäisen kipeä. Pahimmilleen se yltyi talven liukkaille, ja aina kun tasapainon livetessä heilautti käsillä tasapainoa, sai hetken ottaa lukua. Ja hyvin nopeasti oppi, ettei kannata jättää vasenta kättä ohjien kera hevosen kaulalle kun laskeutuu ratsailta.
    Lääkärin pistämä kortisonipiikki vei onneksi kaikkein ärhäkimmät jomotukset. Senkin jälkeen jäätynyt käsi ei noussut useampaan kuukauteen eteen eikä sivulle, eikä taipunut selänkään taakse. Huomasi, että vasenta kättä tarvitsisi arjessa kaikenlaiseen puuhaan. Alkuvuoden läpi jatkunut fysioterapia (tai ihan vain aika, ken tietää) sulatti jähmettyneen käden viimein. Kaikkineen meni ehkä reilut puoli vuotta. Parin vuoden jälkeen oli kaikki aiempi liikkuvuus tullut takaisin.
    Tuntuu siltä, että lähes puolella ystävistä ja tutuista on ollut jossain vaiheessa kiertäjäkalvosinkipuja. Osalla paljon pahempina kuin minulla. Mutta tämä ei mitenkään välttämättä ole lopun elämän vaiva!

    Tänään on vuoroin paistanut aurinko ja vuoroin piiskannut vettä ja räntää tuulen mukana. Kevät siellä etenee perinteisin menoin. Muuttolinnuille toivoo sinniä. Ihana kun ulkona helisee niin mustarastas kuin peippo, tai kirskahtaa lokki.

    Terkuin Anu


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei, pitkästä aikaa!
      Olipa lohdullinen teksti. Ensin kyllä teki ihan sieluun asti kipeää kun ajattelin miltä tuntuisi laskeutua satulasta ohjat vasemmassa kädessä (auauaauuuuh), semminkin kun itselläni se on ollut aina sellainen rivakka siirtyminen. Varmaan tekisi mieli repiä koko käsi irti, että saisi kivun pois.
      Ällistyttävän moneen hommaan oikeakätiseksi oppinut vasenta kuitenkin tarvitsee. Pakkohan tuon kanssa on sopuun päästä ja jossain vaiheessa pitää varmaan se kortisonipiikki anella. Tänään on ollut kuitenkin helpompi päivä kun olen lähinnä istunut koneella selvittämässä happo-emästasapainon säätelymekanismeja.
      Nyt saatiin ilta-aurinko ja rastaiden laulu, ihanaa pulahtaa paljuun!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com