Kuvia huhtikuulta

 

Huhtikuu on hurjan nopeiden muutosten kuukausi, aina ja poikkeuksetta.  Se riehuu, tempoilee ja oikuttelee. Toukokuussa jo vähän rauhoittuu ja kevät etenee hieman maltillisemmin, mutta edelleen hyvin määrätietoisesti.

Maisema näyttää päivä päivältä erilaiselta, äänimaailmakin muuttuu. Tajusin oikeastaan ensimmäistä kertaa, kuinka äänekkäitä lokit ovat. Ne tulivat tuulten mukana ja metakka on melkoinen ympäröivillä pelloilla. Meren rannalla asuessa lokit olivat aivan yhtä olennainen osa kuin ainainen tuulikin, ei niihin oikeastaan kiinnittänyt silloin mitään huomiota. Veneiden mastoihin nakuttavat köydet ja lokkien kirkuna olivat arkea, ääni kuului aina kun ikkunan tai oven aukaisi.  Nyt lokkien mekastus on aivan erityinen kevään merkki. Enpä tullut ennen ajatelleeksi koko asiaa. 

Västäräkitkin ovat tulleet ja viipottavat pyrstöt keikkuen pitkin pihanurmea.

Huhtikuussa säät vaihtelevat. Eilen yhtä, tänään toista. Sosiaalisen median kuvista tajuaa, kuinka pitkä ja monimuotoinen tämä maamme loppujen lopuksi on. Toisaalla bongaillaan pääskysiä ja toisaalla potkitaan kinoksia. Meille satoi viime yönä räntää joka sittemmin muuttui vesisateeksi ja sulatti hyhmän pois. 

Alemman kuvan paikkaa koirat ja Felix nuuhkivat hyvin antaumuksella sillä siellä kohtasimme pari päivää sitten roiston. Vanha ja vaivainen paksu vesimyyrä lyllersi syreenipuskasta pensasmustikoiden suuntaan (☜ vasemmalle). Jostain syystä Leffe oli erittäin rohkeana ja nappasi myyräpoloisen suuhunsa.  Olin jo nähnyt, että kyseessä ei ole vaaraton kontiainen ja annoin koiran pitää saaliinsa. Kohta myyrä olikin hengetön, ilmeisesti se säikähti niin paljon, että henkikin pakeni. 

Leffehän ei missään nimessä ole saalistava koira, se ahdistuu jo vinkulelujen pilleistä ja hoitaa pehmolelujaan suurella hartaudella ja hellyydellä. Joskus se on kantanut löytämäänsä kananmunaa hyvin keskittyneesti suussaan ja laskenut sen maahan äärimmäisen varovaisesti.

Spanielit kävivät kevään kunniaksi kauneussalongissa. Ne trimmattiin kesäkuosiin, pestiin ja föönattiin puhtaiksi ja hyvänhajuisiksi. Kauneus on kuitenkin katoavaista ja tuttu maanläheinen perustuoksu on täällä taas. Kuvassa Muikkeli kerrankin asiallisena ulkosaunan terassilla.Vällyt ovat joskus palvelleet Perikunnan vaunuissa ja rattaissa, nykyisin ne jatkavat palvelustaan penkinlämmittiminä ja kissojen päivystyspatjoina.  

Kissasta puheenollen, Felix kävi puuhaamassa paljun kaminan lähituntumassa.

Kasvien sinnikkyys on huhtikuussa aivan omaa luokkaansa. Nämä suloiset lumikellot pistivät päänsä ylös lumisohjosta ja seuraavana päivänä ne olivat jo täydessä kukassa. Vieressä majaileva jouluruusu alkaa myös nostella päätään. 

Tätä kirjoittaessani tämänkin kuvan kukkapenkki on jo sula ja risuista siivottu. Se ja kaikki muut istutusalueet odottavat kevyttä uuden mullan kerrosta päälleen. Silppusin suurimman osan viimevuotisista perennoiden varsista suoraan penkkeihin ja jätin sinne maatumaan. Kun koko sotkun peittelee kevyellä multakerroksella kaikki näyttää nopeasti hyvin siistiltä ja pintaan puskeva vihreys korostuu entisestään. Valitettavasti pintaan puskee myös rikkakasveja eli kitkemissesonki alkaa aivan pian.

Nassen haudalle talveksi jätetty patsas kertoo karulla tavalla puutarhasomisteiden laatueroista. 

Meillä tämä oli ihan tietoisesti testimielessä tehty kokeilu, sillä tiedämme halvimman kiinanbetonin "laadun".  Kannattaa ihan oikeasti tutkia tuotetietoja ja tarvittaessa kysyä henkilökunnalta soveltuuko esine Suomen sääoloihin ympärivuotisesti. Yleensä hinta kulkee käsi kädessä laadun kanssa. I rest my case.

Koirat puuhaavat mukana pihahommissa ja nuuhkimista riittää. Kuvan kaivauksella jalohortensiat ovat tulleet elinkaarensa päähän ja nyppäisen ne ylös heti kun maa sulaa kunnolla. Periaatteeni mukaisesti paikkaan niiden jättämän aukon pioneilla.

Rusakot ovat  typistäneet viime keväänä istutetut revontuliatseleat. Elossa ne kuitenkin ovat, jokunen lehtisilmu näkyy kaikista joten ihailemme kyseenalaisen näköisiä tikkuja tämän vuoden ja syksyllä niiden suojaukseen panostetaan kunnolla.

Kasvihuoneella on ollut mukava puuhastella lämpiminä ja aurinkoisina päivinä.  Tuoksuherneet on nyt yhtä purkkia lukuunottamatta koulittu omiin poteroihinsa ja niistetty latvasta muutama sentti pois. Kesäkuussa istutan ne säleikköihin ja obeliskeihin.

Huhtikuisiin viikkoihin kuuluvat olennaisena osana mielenkiintoiset postilähetykset. Tammikuun pimeinä iltoina nettikaupoista klikkaillut ostokset saapuvat. Luottokauppoihin ei tarvitse koskaan pettyä, vaan saan aina hyvin elinvoimaisia ja pulskia juurakoita. Erityisen kiitosmaininnan saa Bulbi.nl sillä tämä paketti tuli viikossa tilauksesta. Kyseessä on pieni täydennystilaus koska talliin talvehtimaan jättämäni juurakot paleltuivat lähes kaikki. Ei ollut hevosia lämmittämässä ja helmikuun pakkaset viimeistelivät tuhon.

Enää on yksi pionitilaus saapumatta, sen toimitusaika onkin vasta toukokuussa. Eli aivan pian, jippii!

Pihapuuhastelussa on nykyisin pakko käyttää hanskoja sillä koulussa ei multaisia kynnenalusia hyvällä katsota. Ensimmäinen harjoittelujaksokin alkoi ja lähden tämän julkaistuani iltavuoroon. Kynnenaluset ovat puhtaat mutta käsivarsissa risujen ja oksien jättämiä naarmuja, näyttää melko karulta.

Harjoittelupaikkani on yksityinen ikäihmisten hoivakoti lyhyen pyöräilymatkan päässä ja toistaiseksi olen viihtynyt siellä erinomaisesti. Osa asukkaista on hyvinkin omatoimisia, osa täysin vuoteeseen hoidettavia. Uskon edessä olevan erittäin mielenkiintoisen ja opettavaisen jakson. 

Muutama iso tentti oli ja meni, anatomian tentin arvosanaa vähän jännitän, läpimenosta ei sentään tarvitse huolta kantaa.  Kouluhommia riittää harjoittelujaksonkin ajaksi ja täytyy olla tarkkana, ettei deadline pääse yllättämään. En nimittäin haluaisi kesälukukaudelle mitään ylimääräistä rästinselvittelyä.

Hoivakotiinkin on tulossa kesäksi kanoja, niiden katselu onkin varmasti asukkaille mielenkiintoista. Iso-J:n siipikarja, brahmat, vilistivät kanalan tuuletuksen aikana pihalle ja melko rohkeasti ne tutkivat partiointialuettaan. Virallisesti kanojen ulkoiluaika alkaa vasta 1.6. kun lintujen kevätmuuton katsotaan päättyneen ja lintuinfluessan riski vähentynyt.  Meidänkin kanalassa pysyvät luukut visusti kiinni vielä muutaman viikon.

Jännä muuten nähdä osaavatko valkoposkihanhet pysähtyä lepäämään niille varta vasten varatuille pelloille vai hyödyntävätkö surutta kaikki vihertävät pellot mitä reitille sattuu.

Postinjakajalle luvassa jännitystä kun tämä trio pelmahtaa vastaan.

Hyvää huhtikuun jatkoa, missä lienetkin!