torstai 22. huhtikuuta 2021

Kuvia huhtikuulta

 


Huhtikuu on hurjan nopeiden muutosten kuukausi, aina ja poikkeuksetta.  Se riehuu, tempoilee ja oikuttelee. Toukokuussa jo vähän rauhoittuu ja kevät etenee hieman maltillisemmin, mutta edelleen hyvin määrätietoisesti.

Maisema näyttää päivä päivältä erilaiselta, äänimaailmakin muuttuu. Tajusin oikeastaan ensimmäistä kertaa, kuinka äänekkäitä lokit ovat. Ne tulivat tuulten mukana ja metakka on melkoinen ympäröivillä pelloilla. Meren rannalla asuessa lokit olivat aivan yhtä olennainen osa kuin ainainen tuulikin, ei niihin oikeastaan kiinnittänyt silloin mitään huomiota. Veneiden mastoihin nakuttavat köydet ja lokkien kirkuna olivat arkea, ääni kuului aina kun ikkunan tai oven aukaisi.  Nyt lokkien mekastus on aivan erityinen kevään merkki. Enpä tullut ennen ajatelleeksi koko asiaa. 

Västäräkitkin ovat tulleet ja viipottavat pyrstöt keikkuen pitkin pihanurmea.

Huhtikuussa säät vaihtelevat. Eilen yhtä, tänään toista. Sosiaalisen median kuvista tajuaa, kuinka pitkä ja monimuotoinen tämä maamme loppujen lopuksi on. Toisaalla bongaillaan pääskysiä ja toisaalla potkitaan kinoksia. Meille satoi viime yönä räntää joka sittemmin muuttui vesisateeksi ja sulatti hyhmän pois. 

Alemman kuvan paikkaa koirat ja Felix nuuhkivat hyvin antaumuksella sillä siellä kohtasimme pari päivää sitten roiston. Vanha ja vaivainen paksu vesimyyrä lyllersi syreenipuskasta pensasmustikoiden suuntaan (☜ vasemmalle). Jostain syystä Leffe oli erittäin rohkeana ja nappasi myyräpoloisen suuhunsa.  Olin jo nähnyt, että kyseessä ei ole vaaraton kontiainen ja annoin koiran pitää saaliinsa. Kohta myyrä olikin hengetön, ilmeisesti se säikähti niin paljon, että henkikin pakeni. 

Leffehän ei missään nimessä ole saalistava koira, se ahdistuu jo vinkulelujen pilleistä ja hoitaa pehmolelujaan suurella hartaudella ja hellyydellä. Joskus se on kantanut löytämäänsä kananmunaa hyvin keskittyneesti suussaan ja laskenut sen maahan äärimmäisen varovaisesti.



Spanielit kävivät kevään kunniaksi kauneussalongissa. Ne trimmattiin kesäkuosiin, pestiin ja föönattiin puhtaiksi ja hyvänhajuisiksi. Kauneus on kuitenkin katoavaista ja tuttu maanläheinen perustuoksu on täällä taas. Kuvassa Muikkeli kerrankin asiallisena ulkosaunan terassilla.Vällyt ovat joskus palvelleet Perikunnan vaunuissa ja rattaissa, nykyisin ne jatkavat palvelustaan penkinlämmittiminä ja kissojen päivystyspatjoina.  

Kissasta puheenollen, Felix kävi puuhaamassa paljun kaminan lähituntumassa.

Kasvien sinnikkyys on huhtikuussa aivan omaa luokkaansa. Nämä suloiset lumikellot pistivät päänsä ylös lumisohjosta ja seuraavana päivänä ne olivat jo täydessä kukassa. Vieressä majaileva jouluruusu alkaa myös nostella päätään. 

Tätä kirjoittaessani tämänkin kuvan kukkapenkki on jo sula ja risuista siivottu. Se ja kaikki muut istutusalueet odottavat kevyttä uuden mullan kerrosta päälleen. Silppusin suurimman osan viimevuotisista perennoiden varsista suoraan penkkeihin ja jätin sinne maatumaan. Kun koko sotkun peittelee kevyellä multakerroksella kaikki näyttää nopeasti hyvin siistiltä ja pintaan puskeva vihreys korostuu entisestään. Valitettavasti pintaan puskee myös rikkakasveja eli kitkemissesonki alkaa aivan pian.


Nassen haudalle talveksi jätetty patsas kertoo karulla tavalla puutarhasomisteiden laatueroista. 

Meillä tämä oli ihan tietoisesti testimielessä tehty kokeilu, sillä tiedämme halvimman kiinanbetonin "laadun".  Kannattaa ihan oikeasti tutkia tuotetietoja ja tarvittaessa kysyä henkilökunnalta soveltuuko esine Suomen sääoloihin ympärivuotisesti. Yleensä hinta kulkee käsi kädessä laadun kanssa. I rest my case.


Koirat puuhaavat mukana pihahommissa ja nuuhkimista riittää. Kuvan kaivauksella jalohortensiat ovat tulleet elinkaarensa päähän ja nyppäisen ne ylös heti kun maa sulaa kunnolla. Periaatteeni mukaisesti paikkaan niiden jättämän aukon pioneilla.

Rusakot ovat  typistäneet viime keväänä istutetut revontuliatseleat. Elossa ne kuitenkin ovat, jokunen lehtisilmu näkyy kaikista joten ihailemme kyseenalaisen näköisiä tikkuja tämän vuoden ja syksyllä niiden suojaukseen panostetaan kunnolla.


Kasvihuoneella on ollut mukava puuhastella lämpiminä ja aurinkoisina päivinä.  Tuoksuherneet on nyt yhtä purkkia lukuunottamatta koulittu omiin poteroihinsa ja niistetty latvasta muutama sentti pois. Kesäkuussa istutan ne säleikköihin ja obeliskeihin.

Huhtikuisiin viikkoihin kuuluvat olennaisena osana mielenkiintoiset postilähetykset. Tammikuun pimeinä iltoina nettikaupoista klikkaillut ostokset saapuvat. Luottokauppoihin ei tarvitse koskaan pettyä, vaan saan aina hyvin elinvoimaisia ja pulskia juurakoita. Erityisen kiitosmaininnan saa Bulbi.nl sillä tämä paketti tuli viikossa tilauksesta. Kyseessä on pieni täydennystilaus koska talliin talvehtimaan jättämäni juurakot paleltuivat lähes kaikki. Ei ollut hevosia lämmittämässä ja helmikuun pakkaset viimeistelivät tuhon.

Enää on yksi pionitilaus saapumatta, sen toimitusaika onkin vasta toukokuussa. Eli aivan pian, jippii!




Pihapuuhastelussa on nykyisin pakko käyttää hanskoja sillä koulussa ei multaisia kynnenalusia hyvällä katsota. Ensimmäinen harjoittelujaksokin alkoi ja lähden tämän julkaistuani iltavuoroon. Kynnenaluset ovat puhtaat mutta käsivarsissa risujen ja oksien jättämiä naarmuja, näyttää melko karulta.

Harjoittelupaikkani on yksityinen ikäihmisten hoivakoti lyhyen pyöräilymatkan päässä ja toistaiseksi olen viihtynyt siellä erinomaisesti. Osa asukkaista on hyvinkin omatoimisia, osa täysin vuoteeseen hoidettavia. Uskon edessä olevan erittäin mielenkiintoisen ja opettavaisen jakson. 

Muutama iso tentti oli ja meni, anatomian tentin arvosanaa vähän jännitän, läpimenosta ei sentään tarvitse huolta kantaa.  Kouluhommia riittää harjoittelujaksonkin ajaksi ja täytyy olla tarkkana, ettei deadline pääse yllättämään. En nimittäin haluaisi kesälukukaudelle mitään ylimääräistä rästinselvittelyä.


Hoivakotiinkin on tulossa kesäksi kanoja, niiden katselu onkin varmasti asukkaille mielenkiintoista. Iso-J:n siipikarja, brahmat, vilistivät kanalan tuuletuksen aikana pihalle ja melko rohkeasti ne tutkivat partiointialuettaan. Virallisesti kanojen ulkoiluaika alkaa vasta 1.6. kun lintujen kevätmuuton katsotaan päättyneen ja lintuinfluessan riski vähentynyt.  Meidänkin kanalassa pysyvät luukut visusti kiinni vielä muutaman viikon.

Jännä muuten nähdä osaavatko valkoposkihanhet pysähtyä lepäämään niille varta vasten varatuille pelloille vai hyödyntävätkö surutta kaikki vihertävät pellot mitä reitille sattuu.

Postinjakajalle luvassa jännitystä kun tämä trio pelmahtaa vastaan.

Hyvää huhtikuun jatkoa, missä lienetkin!








14 kommenttia:

  1. Melkoiset ilmeet on spanieleilla tuossa naamakuvassa :-D Kyllä vapisisin, jos olisin vesimyyrä! Ei ihme, että heitti veivinsä. Ei tuollaista välttämättä pumppu kestä.
    Täällä saaristossakin lokkien äänet kuuluvat kevääseen ja kesään, harvemmin ne niin talvella ääntelevät. Ja onhan toki muuttolintuja niissäkin.
    Mukava kuulla, että harjoittelujakso on mieluinen, mutta voin kyllä kuvitella, miten hankalaa on saada mullat pois kynsien alta ja sormista ylipäätään! Olen luopunut yrityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei ole jenkkicockerikaan yhden söpön ilmeen koira. Osaavat nekin väännellä naamaansa vaikka miten. Ehkä se vesimyyrä menetti tajunsa ennemminkin Leffen aamuhengityksen hajusta, se on usein melko tymäkkä. Joskus olenkin miettinyt millä sitä hajua voisi pullottaa, varmaan saisin olla rusakoilta ja muilta tihulaisilta rauhassa kun töhäyttäisin spanielin hönkää pullosta kasvustoille.
      Käsien kuntoon pitää kiinnittää huomiota ihan rasittavuuteen saakka, onneksi on kuivaöljyt ja muut tehoaineet apuna. Naarmut ja arvet ovatkin hieman hankalammat häivytettävät.

      Poista
  2. Multaisista kynnenalusista ja ihonaarmuista muistui mieleen, kun 10 vuotta sitten olin lääkärin luona esitarkastuksessa rannakanavan leikkausoperaatiota varten. Mullat olin putsannut, mutta käsivarret olivat ruusupuskissa työskentelystä naarmuilla. Lääkäri totesi, ettei ennen leikkausta sitten yhtään enempää naarmuja.
    Onpa patsaalle käynyt köpelösti pakkasessa. Kaikki betoni ei näköjään taivu meidän talvisiin olosuhteisiin. Toivottavasti teillä on muotti tallessa, jotta voitte korjata vahingon.
    Kevätsää tuppaa nyt heittelemään laidasta laitaan. Viikon ajan ollaan oltu likimain kesäisissä olosuhteissa, kun nyt syöksytään ilmeisesti varsin hyisiin aikoihin. Onneksi edessä on toukokuu, joten toivoa paremmasta on yhä olemassa.
    Mukavia työpäiviä vanhusten parissa ja iloisia istutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, ettei lääkäri toivonut enempää ihovaurioita leikkausalueelle mutta ikäviä rajoitustoimia tuollaiset toivomukset aina ovat, ruusut on leikattava silloin kun ne on leikattava.
      Tuo patsas on ihan tarkoituksella nakattu talveksi ulos murentumaan, oli testi ja testin tuloksena saadut kuvat tärkeä lisä maahantuojan kuvapankkiin. Eivät ne asiakkaat välttämättä aina usko pelkkää puhetta, kuva on tehokas. Mietin vaan miten monella haudalla on vastaavanlaisia palakasoja ja miten moni mieli asiasta pahoittuu.
      Kevätsää kylmeni ikävästi, täytyy varmaan hakea kasvihuoneesta takaisin pari taimipurkkia. Olivat jo niin hyvässä kasvussa että olisi tosi suuri harmi palelluttaa ne nyt.
      Hyvää viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Oli hauska taas lukea tekstiäsi, näistä tulee jotenkin hyvälle tuulelle. Minuakin nauratti spanielien naamat :). Vesimyyrän hengenlähtöä emme sure.
    Minä toimin aivan samoin kukkapenkkien kunnostamisen suhteen; kuivat perennan varret silpuksi ja vähän multaa päälle - hyvä tulee.
    Melkoista lintujen 'metelöintiä' kuulee täälläkin, niillä on selvät keväiset pirskeet.
    Kiva, että harjoittelupaikkasi tuntuu mieleiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, mukava että näistä höpinöistä on iloa.
      Yllättävän ilmeikkäitä kavereita Lellu ja Muikkeli ovat, muitakin ilmeitä osaavat kuin se tyypillinen nakinpätkää anova vetistävä spanieli-ilme.
      Nyt vain pitäisi saada multakuormat pihaan, jostain syystä miehellä ei ole aivan samanlainen aikataulu kuin minulla. Minä olisin paljon hanakampi tilaamaan multia ja maanparannusaineita (ja kasveja) kuin hän joka pitää rännien putsaamista tärkeämpänä, pyh ja höh!
      Harjoittelupaikka on mieleinen ja ajatuksia herättävä.
      Hyvää viikonloppua sinulle.

      Poista
  4. Minusta tuntuu, että kynnenaluset on multaa täynnä vaikka on hanskat kädessä. Siksi pidän kynnet kesäisin äärimmäisen lyhyinä niin aluset on helppo jynssätä puhtaaksi. Täällä on sama lokkien iltahuuto, eilen mietin että kuvaanko jopa sitä kirkunaa mitä oli viereisellä pellolla. Onneksi kesäksi lähtevät veden äärelle. Vesimyyrän siirtyminen manan majoille ei kovin sureta, ovat puutarhan ikivihollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on, että nyt kun kynnet täytyy pitää töidenkin takia lyhyenä, ne kasvavat huisaa vauhtia ja silloin kun asialla ei ollut niin väliä, ne eivät kasvaneet millään? Monta kertaa viikossa pitää viilailla. Ja silti on aina suruaika kynsien alla. Ja käsien ihoakin pitäisi nyt älytä varjella naarmuilta, kamalan rajoittavaa *hmph*
      Meillä lokit viihtyvät oikeastaan koko kesän ajan. Ne voivat ilmeisen näppärästi yhdistää lähipeltojen tarjoamat ruokavarastot ja rantaelämän. Täytyy koettaa muistaa havannoida syksyllä äänimaailman muutos niiden lähdön aikaan.
      Joo ei tosiaan jäädä tätä vesimyyrää kaipaamaan. Sen verran iso ja vaivainen oli että taisi olla joku suvun vanhimmista, jälkeläisiä jättänyt aivan riittävästi. RIP vaan ja kevyet mullat.
      Hyvää viikonloppua Katja.

      Poista
  5. Kevätsää kyllä poukkoilee edestakaisin. Nyt lämmön jälkeen saadaan vaihteeksi kylmää ja koleaa. Kaipa se tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä, tosiaankin. Aikanaan ja ennen pitkää.

      Poista
  6. Keväisin säät ailahtelevat, mutta kaikki on hyvin niin kauan kun lämpötila ei putoa kymmeneen pakkasasteeseen. Aina olisi tietysti parempi, jos pysyisi nätisti plussan puolella. Minun puutarhapäiväni tyssäsi isovanhempien kyläilyyn ja kun illalla heidän lähdettyään katsoin huomisen sääennustetta, päätin jättää lasten nukutuksen isännän hommaksi ja lähdin itse kukkapenkkiin. Vähän silputin perennanvarsia kukkapenkkiin, kitkin pikkuruisia voikukkia ja kannoin pari ämpärillistä kompostimultaa sotkujen peitteeksi. Huomenna ennusteen mukaan tulee räntää pitkin päivää, joten ei varmaan tarvitse edes yrittää puutarhahommiin.
    Näistä syliluhniaisista (sohvakoirista) kuoriutuu joskus yllättävän verenhimoisia petoja. Karokin on listinyt muutaman myyrän ja yhden rusakonpoikasen (parin metrin päässä minusta keskellä omaa pihaa), vaikka muuten sillä ei ole minkäänlaista metsästysviettiä. Hyvä, että teillä on nyt yksi vesimyyrä vähemmän.
    Tsemppiä käsien puhtaana pitämiseen! Siinä onkin työtä kerrakseen, sillä mullalla on joku ihmeellinen kyky mennä laadukkaistakin puutarhahanskoista läpi ja suoraan kynsien alle.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli pitkästä aikaa vapaapäivä ja kun aamulla sängystä vilkaisin ikkunasta sakeaa lumisadetta käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Päivän työlista oli kunninahimoinen mutta se typistyi kasvihuoneessa touhuiluun. Siirsin harsosuojaa vaativat ruukut omalle seinustalleen ja laskostin moninkertaiset harsot daaliaruukkujen päälle. Semmoista se keväällä tuppaa olemaan ja nyt on kuitenkin vielä huhtikuu, parasta varautua kaikenlaisiin sääilmiöihin.
      Yritin tänään lähestyä köynnösruusu Flammentanzia sitomisen merkeissä mutta luovutin, en pärjää sille enää yksin. Enkä voi ottaa riskiä, että menen harjoittelupaikkaan naama naarmuilla ja kädet haavoilla.
      Saa nähdä miten kitkeminen onnistuu hanskat kädessä, saako vuohenputkesta edes otetta hanskoilla?

      Poista
  7. Pullean näköisiä " mukuloita, juurakoita " on pussin sisällä näkyvissä. Ihana lähetys on vielä tulossa. Onko montakin pionia paketissa? Itsellä on kellarista otettu yksi pioni istuttamatta tälle vuodelle. Minulla taitaa kaikki pionit olla kasvussa joten hyvältä näyttää. Minulla on sellaiset ohuet hanskat kädessä kun teen puutarhatöitä missä on sormenpäissä ohutta kumia näin saa hyvän tuntuman tekemiseen. Mutta minä varmaan työelämässä totuin käyttämään niitä kun piti jokapäivä olla kädessä. Onnea harjoittelupäivillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aivan huippulaadukkaita juurakoita ja pulleita daalian varpaita. Osa on jo itänyt, osa vielä kasvattelee juuriaan ennenkuin lehtitupsu nousee mullan pinnalle. Pioneita on tulossa toistaiseksi vain kaksi mutta tässä kevään mittaan niitä on 'jotenkin tänne päätynyt' kymmenisen. Yksi oli ihan pikkuinen tirriäinen, Noseguyn siementaimi jonka ostin facebookin kautta.
      Sellaisia kosteuttapitäviä kumikämmenisiä hanskoja minullakin on, niillä saa hyvän tuntuman työkaluihin ja viiltosuojahanskoilla varjelen käsiäni ruusuhommissa.
      Harjoittelussa on kyllä ollut mukavaa ja hyvin opettavaista.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com