On siis kevät !

Kun maa oli sulavasta lumesta litisevän märkä, Felix laajensi reviiriään ylös.

Keltainen salama kipaisee hyvin syöneen sisäkissan sulavuudella salavan rosoista runkoa pitkin korkeuksiin ja kikkailee siellä ihan vaan huvikseen. Harakka saa istua muutaman metrin päässä aivan rauhassa ja ihmetellä kissan edesottamuksia. Niitähän riittää kun Felixistä on kyse.

Alkuviikko täällä meillä on ollut hieman kolea ja viileä vaikka aurinko on paistanut sulatusteholla liki päivittäin. Lumet todellakin sulavat kohisten, isot alat nurmialueita ja peltoja on jo valmiina uuteen viherrykseen. Kasvihuoneessa on suloisen lämmintä ja siirsinkin tarhaorvokit sinne tuuhettumaan, samalla piilotin multiin ensimmäiset daalian juurakot, vähän leinikkejä ja ruostekukkia.

Tallissa talvehtineet daaliat nakkasin paleltuneina suoraan lantalavalle, laventeleille annoin vähän enemmän armonaikaa osoittaa elonmerkkejä. Hollannista on jo lähtenyt ensimmäinen täydennysdaalioiden setti kohti Suomea ja toinen lähtee aivan näinä päivinä. Ruukutettavaa riittää.

Kulunut viikko on ollut kiivastahtinen lähiopetusviikko, viimeinen ennen ensimmäistä harjoittelujaksoa.

Päivät ovat pitkiä kuten aina lähiviikolla ja oman lisänsä tuovat erilaiset portfoliotehtävät, tentit ja muut hommat. Tällä hetkellä suoritan omien opintojeni lisäksi kursseja kahteen muuhun oppilaitokseen joten tekemistä riittää. Vieläkään en valita, ihan tosi mielenkiintoisia juttuja tässä saa opiskella. 

Tänään tenttiinluvun lomassa kuikuilin kesälukukauden kurssitarjontaa ja ainakin yksi viiden opintopisteen kurssi kiinnostelee niin kovasti, että taidanpa kuitenkin ilmoittautua.  Jos tässä vielä käy niinkin riemukkaasti, että kesällä pääsee Hipsaanian talolle, kurssi kulkee mukana.

Kissa puussa,  kuvassa keskellä

Pihahommiin en ole vielä ryhtynyt. Vähän vain käyn fiilistelemässä ja ihastelemassa kaikenlaisia nystyjä ja nypyköitä joita kukkapenkeistä ylös punnertaa. Onneksi iltaisin on jo niin pitkälle valoisaa, että ehdin hyvin.

Aivan pian kukkapenkit ovat sen verran kuivahtaneet, että pääsen leikkelemään viime kesän kukkavarsia pois ja rapsuttelemaan roskia. Veikkaanpa, että samalla saan nyppäistä ensimmäiset, elinvoimaiset vuohenputketkin.

Ohjelmassa on myös jonkin verran oksasaksihommia, sillä talven jänistuhot alkavat vasta paljastua. Mustikkamaalle ne riettaat eivät onneksi menneet, vierestä ovat syöneet kirsikan oksia. Jopa karhunvatukka näkyy maistuneen.

Viiniköynnöstäkin pitäisi kai uskaltautua saksimaan mutta annan sen herätä rauhassa ensin.

Lintujen kuoroon liittyy koko ajan enemmän uusia lurittajia. Häpeäkseni en voi kertoa lajeja kun en ole tähän ikään oppinut tunnistamaan kuin muutaman, lauluäänestä vielä vähemmän. Tänään olin näkevinäni ruokintapaikalla västäräkin, mutta se oli niin nopea pyrähdys, että viimeinen varmistus jäi saamatta. 

Mustarastaat ainakin viheltelevät isollakuorolla ja iltataivaalta kuuluu jo ylilentävien hanhien kaakatusta, naapurin pellon takaa huutelee kurki. Saa nähdä hoksaavatko valkoposkihanhet nyt parkkeerata sallituille pelloille vai tuhoavatko entiseen tahtiin viljelyspeltoja.

Eilisen pikaisella Savonmuan pyörähdyksellä näin useammankin kurjen ja joutsenia, ovat ne vaan niin vaikuttavan näköisiä lintuja. Kumpikin sortti. 

Kuva eiliseltä, tänään jo lumeton

Lavakauluskasvimaa pompsahti esiin ihan muutamassa hetkessä. Ainakin timjami on talvehtinut hyvin, mikäs hätä sillä on lämpimässä lavassa hevonpskapatjalla lumen alla talvehtia. Toivottavasti muutkin rakkaat yrtit ranskanrakuunasta lähtien ovat elossa. Valkosipuleita pitäisi löytyä kahdesta paikasta. Laitoin niiden pääjoukon syksyllä uuteen sipulipenkkiin maahan ja verrokkiryhmän lavaan. 

Vielähän tässä hetki menee, että maisema vihertyy. Tuomi taitaa olla tänäkin vuonna se, joka ensimmäisenä lehtensä  saa lehtensä leväytettyä auki. 

Lehtikuusi ja kävyn alut

Sisätiloissa viherpuuhastelua on jo jonkin verran, tomaatit kurkkivat kasvihuonelle päin ikkunalaudalta mutta eivät pääse sinne vielä moneen viikkoon. Tänään muistin kurkata tuoksuherneitä ja niistä muutama lajike oli hypännyt yläpystyä ihan kunnolla. Niinpä rohkaisin mieleni ja nipsaisin pisimmiltä hujopeilta reilusti latvaa lyhyemmäksi.  Kiitos vaan Kivipellon Sailalle rohkaisusta.

Viikonloppuna kiikutan kaikki tuoksuherneet kasvihuoneeseen sillä ne pärjäävät hyvin viileässä.

Lumien sulaminen palautti aikaisiin aamuihini metsälenkit spanielien ja Felixin kanssa. Niitä ehtikin talven aikana  tulla ikävä. Kaikki kolme kaahasivat lähes laitonta vauhtia pitkin metsänpohjaa nuuhkimassa märän sammalen ilmeisen ihastuttavia aromeja.

Oravayhdyskunta on mellastanut kuusikossa ja silpunnut käpyjä ja oksankärkiä aivan urakkatahtiin, ilmankos eivät joutaneet pihalle. Koko talvena näin piharuokinnalla oravan vain pari kertaa, taisi olla hyvä käpyvuosi.

Tämä keväisen, heräilevän luonnon seuraaminen on valtavan kivaa aikaa. Vielä ei rasitu pihan töissä eikä pääse kirimään kiinni rakennusten korjausvelkaa, on reilusti aikaa ihmetellä ja ihastella.

Ilo irti, se on kevät nyt !

Aamuaurinko 9.4.2021