torstai 15. huhtikuuta 2021

On siis kevät !



Kun maa oli sulavasta lumesta litisevän märkä, Felix laajensi reviiriään ylös.
Keltainen salama kipaisee hyvin syöneen sisäkissan sulavuudella salavan rosoista runkoa pitkin korkeuksiin ja kikkailee siellä ihan vaan huvikseen. Harakka saa istua muutaman metrin päässä aivan rauhassa ja ihmetellä kissan edesottamuksia. Niitähän riittää kun Felixistä on kyse.





Alkuviikko täällä meillä on ollut hieman kolea ja viileä vaikka aurinko on paistanut sulatusteholla liki päivittäin. Lumet todellakin sulavat kohisten, isot alat nurmialueita ja peltoja on jo valmiina uuteen viherrykseen. Kasvihuoneessa on suloisen lämmintä ja siirsinkin tarhaorvokit sinne tuuhettumaan, samalla piilotin multiin ensimmäiset daalian juurakot, vähän leinikkejä ja ruostekukkia.

Tallissa talvehtineet daaliat nakkasin paleltuneina suoraan lantalavalle, laventeleille annoin vähän enemmän armonaikaa osoittaa elonmerkkejä. Hollannista on jo lähtenyt ensimmäinen täydennysdaalioiden setti kohti Suomea ja toinen lähtee aivan näinä päivinä. Ruukutettavaa riittää.



Kulunut viikko on ollut kiivastahtinen lähiopetusviikko, viimeinen ennen ensimmäistä harjoittelujaksoa.
Päivät ovat pitkiä kuten aina lähiviikolla ja oman lisänsä tuovat erilaiset portfoliotehtävät, tentit ja muut hommat. Tällä hetkellä suoritan omien opintojeni lisäksi kursseja kahteen muuhun oppilaitokseen joten tekemistä riittää. Vieläkään en valita, ihan tosi mielenkiintoisia juttuja tässä saa opiskella. 

Tänään tenttiinluvun lomassa kuikuilin kesälukukauden kurssitarjontaa ja ainakin yksi viiden opintopisteen kurssi kiinnostelee niin kovasti, että taidanpa kuitenkin ilmoittautua.  Jos tässä vielä käy niinkin riemukkaasti, että kesällä pääsee Hipsaanian talolle, kurssi kulkee mukana.

Kissa puussa,  kuvassa keskellä

Pihahommiin en ole vielä ryhtynyt. Vähän vain käyn fiilistelemässä ja ihastelemassa kaikenlaisia nystyjä ja nypyköitä joita kukkapenkeistä ylös punnertaa. Onneksi iltaisin on jo niin pitkälle valoisaa, että ehdin hyvin.

Aivan pian kukkapenkit ovat sen verran kuivahtaneet, että pääsen leikkelemään viime kesän kukkavarsia pois ja rapsuttelemaan roskia. Veikkaanpa, että samalla saan nyppäistä ensimmäiset, elinvoimaiset vuohenputketkin.

Ohjelmassa on myös jonkin verran oksasaksihommia, sillä talven jänistuhot alkavat vasta paljastua. Mustikkamaalle ne riettaat eivät onneksi menneet, vierestä ovat syöneet kirsikan oksia. Jopa karhunvatukka näkyy maistuneen.

Viiniköynnöstäkin pitäisi kai uskaltautua saksimaan mutta annan sen herätä rauhassa ensin.



Lintujen kuoroon liittyy koko ajan enemmän uusia lurittajia. Häpeäkseni en voi kertoa lajeja kun en ole tähän ikään oppinut tunnistamaan kuin muutaman, lauluäänestä vielä vähemmän. Tänään olin näkevinäni ruokintapaikalla västäräkin, mutta se oli niin nopea pyrähdys, että viimeinen varmistus jäi saamatta. 
Mustarastaat ainakin viheltelevät isollakuorolla ja iltataivaalta kuuluu jo ylilentävien hanhien kaakatusta, naapurin pellon takaa huutelee kurki. Saa nähdä hoksaavatko valkoposkihanhet nyt parkkeerata sallituille pelloille vai tuhoavatko entiseen tahtiin viljelyspeltoja.

Eilisen pikaisella Savonmuan pyörähdyksellä näin useammankin kurjen ja joutsenia, ovat ne vaan niin vaikuttavan näköisiä lintuja. Kumpikin sortti. 

Kuva eiliseltä, tänään jo lumeton



Lavakauluskasvimaa pompsahti esiin ihan muutamassa hetkessä. Ainakin timjami on talvehtinut hyvin, mikäs hätä sillä on lämpimässä lavassa hevonpskapatjalla lumen alla talvehtia. Toivottavasti muutkin rakkaat yrtit ranskanrakuunasta lähtien ovat elossa. Valkosipuleita pitäisi löytyä kahdesta paikasta. Laitoin niiden pääjoukon syksyllä uuteen sipulipenkkiin maahan ja verrokkiryhmän lavaan. 

Vielähän tässä hetki menee, että maisema vihertyy. Tuomi taitaa olla tänäkin vuonna se, joka ensimmäisenä lehtensä  saa lehtensä leväytettyä auki. 


Lehtikuusi ja kävyn alut

Sisätiloissa viherpuuhastelua on jo jonkin verran, tomaatit kurkkivat kasvihuonelle päin ikkunalaudalta mutta eivät pääse sinne vielä moneen viikkoon. Tänään muistin kurkata tuoksuherneitä ja niistä muutama lajike oli hypännyt yläpystyä ihan kunnolla. Niinpä rohkaisin mieleni ja nipsaisin pisimmiltä hujopeilta reilusti latvaa lyhyemmäksi.  Kiitos vaan Kivipellon Sailalle rohkaisusta.
Viikonloppuna kiikutan kaikki tuoksuherneet kasvihuoneeseen sillä ne pärjäävät hyvin viileässä.


Lumien sulaminen palautti aikaisiin aamuihini metsälenkit spanielien ja Felixin kanssa. Niitä ehtikin talven aikana  tulla ikävä. Kaikki kolme kaahasivat lähes laitonta vauhtia pitkin metsänpohjaa nuuhkimassa märän sammalen ilmeisen ihastuttavia aromeja.

Oravayhdyskunta on mellastanut kuusikossa ja silpunnut käpyjä ja oksankärkiä aivan urakkatahtiin, ilmankos eivät joutaneet pihalle. Koko talvena näin piharuokinnalla oravan vain pari kertaa, taisi olla hyvä käpyvuosi.

Tämä keväisen, heräilevän luonnon seuraaminen on valtavan kivaa aikaa. Vielä ei rasitu pihan töissä eikä pääse kirimään kiinni rakennusten korjausvelkaa, on reilusti aikaa ihmetellä ja ihastella.
Ilo irti, se on kevät nyt !

Aamuaurinko 9.4.2021




18 kommenttia:

  1. Kevät...täällä vain on niin kiire, että välillä unohdan nimeni,mistä olen tulossa ja minne menossa. Iltaisin väsyttää niin, ettei kädet toimi, kun pitäisi pistää päivän viimeisiä työasioita eteenpäin. Tähän rumbaan systeri pakotti muuton, keskelle pahinta kiirettä vuosiin, mutta itse hän on turvallisesti satohen kilometrien päässä.

    No sen vrran sentään kevättä, että ehdin jo miettiä vappueväitä, ja jonkinlaisia kemuja toki niin, että ollaan karanteenissa kaikki ennen kemuja ja kemujen jälkeen. Minua lukuunottamatta kun kaikilla on on joku riskiryhmätausta. Eikä itselle tee tiukkaakaan nukkuua kahta viikkoa tämän rumban jäleen.

    Felix on ihana, kun ei käyttänyt linnustajan otteita reviirillään. Helpommin saa ruokansa Torpan emännältä. Toteemieläimeni.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, kuulostaa melkoiselta myllytykseltä. Vappukemut sen sijaan kuulostavat erinomaiselta idealta kaikkine karanteenilepojaksoineen, tulevat epäilemättä tarpeeseen.
      Näkisitpä Felixin juuri nyt, se on käynty nuhjaamassa paljun kamiinan luukulla tai tipahtanut tuhka-astiaan, naama ja käpälät aivan mustana. Toteemieläimesi näyttää pahaenteiseltä, on kuin lihaksi tullut hatutuksen musta pilvi..

      Poista
  2. Hienoja keväisiä kuvia ja huimapäinen kissasuloisuus siellä 🤍
    Kevät on ottanut nyt askelia harppauksittain eteenpäin ja on ollut ihana käydä jo pihahommien kimppuun, vaikka kovin pienimuotoisia ne minulla ovatkin. Mutta tuon fiilistely ja kaikenlaisten nuppujen, nystyjen ja piippojen ilmaantumisen ihmettely kuuluu kevääseen täälläkin :)
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Kyllä taitaa kevät hemmotella lähes koko maata ja sehän on silkkaa lahjaa pitkän talven jälkeen. Olen kierrellyt pihalla ja inventoinut työkohteita. Huomenna pääsen aloittamaan kukkapenkkien pintasiivousta. Ihastelu ja ihmettely jatkuu, oikein hyvää viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Puukiipijä-kissa siellä esittelee taitojaan. Häneen on selvästi iskenyt keväthulluus, kuten meihin ihmisiinkin.
    Epäilen, että lumella on kynnet jossain "mahansa" alla. Niillä se takertuu tiukasti maahan ja yrittää viimeisillä voimillaan pitää osuudestaan kiinni. Nyt sen kynnet ovat teidänkin nurkilla lohjenneet ja ote herpaantuu hurjaa vauhtia. Hyvästit vain kaikelle lumelle tältä erää.
    Kunpa pääsisitte Hispanian talolle. Siellä opintopisteiden hankkiminenkin sujuisi mukavissa merkeissä. Ihan hirveä matkakuume tässä nousee itse kullekin. Ellei muuten, niin telkusta Rick Steinin Ranskaan suuntautuvaa ruokamatkaa tai brittiläisten loma-asuntojen ostosohjelmaa katsoessa.
    Kiitos, että mainitsit tuoksuherneiden latvomisen. Ehdin jo miettiä, latvoinko niitä viime vuonna. Vielä en ole tuoksuherneitä kasvariin kuskannut, teen sen tänään tai huomenna.
    Ilo on irti, eikä sitä enää mikään kahlitse. Älä sinäkään jarruttele, kunhan vältät Felixin yläilmoihin suuntautuvia retkiä. Hienoja kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, lumen kynsien ote on jo kirvonnut ja lumi on viikonlopun jälkeen muisto vain. Ei tule ikävä.
      Olisipa tosiaan tarpeellisen huoltoreissun aika Hipsaaniaan, voin vain kuvitella mitkä rytöpuskat siellä odottavat ja mikä ikkunanpesu-urakka kun syksyn ja talven sateiden tuomat Saharan hiekat peittävät kaikki pinnat. Kuvista olen nähnyt jo auton värin, kamalia punaisia valumajälkiä kauttaaltaan.
      Eivät ne tuoksuherneet olleet moksiskaan latvomisesta, huomenna pääsevät kasvariin, tänään en kertakaikkiaan saanut mitään aikaiseksi koulupäivän ja tentin jälkeen.
      Felix on nuohoojamestari, naama aivan mustana! Hänellä on kaikenlaisia hankkeita ja näköjään taas uusia ideoita kokeiltu.
      Hyvää viikonloppua.

      Poista
  4. Kevät etenee siellä teilläkin jo silminnähden.
    Pitää itsekin kohta latvoa tuoksuherneet sillä alkavat olla jo melkoisia hujoppeja.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä etenee, suorastaan loikkii eteenpäin!
      Huomenna vien tuoksuherneet kasvihuoneeseen, siellä saavat nyt tukevoitua rauhassa.
      Hyvää viikonloppua sinulle Kruunuvuokko.

      Poista
  5. Toivottavasti kisu ei horjahda mutta taitaa olla jo konkari kiipeilijä. Minä en ole vielä edes istuttanut tuoksuherneitä mutta tarkoitus olisi nyt ensiviikolla saada ne multaan. Omat siemenistutukset on pääasiassa perennojen kasvattamista. Nyt vasta iti ensimmäiset pensaskärhöt.. Ihanaa. Vielä on itämättä muutama laji. Toivoisin valkoisen ukonhatun ainakin ikävän..... Odotellaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katti mokoma horjahti ihan uusiin juttuihin tänään, nuohosi jossain niin antaumuksella, että nyt on koko leveä naama nokinen ja musta.
      Hyvinhän ne tuoksuherneet ehtivät vieläkin. Olen itse huomannut, että esikasvatus aikaistaa niiden kukintaa monella viikolla. Ja mitä enemmän kukkia leikkaa, sitä villimmin kukkii.
      Jokos laitoit samettiruusut kasvamaan? Minulla ovat jo hyvän kokoisia. Pikkusametit laitan vasta kasvihuoneessa vapun tienoilla.
      Valkoinen ukonhattu itäköön hyvin, minulle voi toimittaa liikoja taimia!
      Hyvää viikonloppua Nila.

      Poista
  6. Kyllä teillä näkyy vielä olevan jonkin verran lunta, mutta nyt varmasti viimeisetkin lumet lähtevät. On tiedossa ihania aurinkoisia päiviä joka puolella Suomea. Kivoja kuvia kisun puuhista. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lunta vielä paikoitellen on ja pohjoisilla seinustoilla vielä pitkään. Hyvää vauhtia viimeisetkin kuitenkin sulavat.
      Viikonlopun sääkartoilla näkyy iloisia keltaisia aurinkoja, oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua sinullekin Anneli.

      Poista
  7. Samanlaisia ruikuloita on tuoksuherneet täälläkin! Uskaltaisko tosiaan viedä ne jo kasvariin? Kovia yöpakkasia ei pitäis olla luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kottikärryn kääntöpiiri-blogin Päivin tuoksuherneet olivat yhden pakkasyön kasvihuoneessa ja pakkasta -7°, taimet eivät olleet milläskään. Kyllä ne kuulema kestävät kylmiäkin aikoja, kasvavat vain tanakammiksi kun vähän sinnittelevät.
      Hyvää viikonloppua, koetahan malttaa levätäkin.

      Poista
  8. Meillä syödään joka talvi karhunvattu. Olin suojannut mutta en tajunnut että jänikset kiipeävät kivimuurille ja tulevat sen yli syömään versoja eli sato on menetetty tältä vuodelta. Ensi talveksi pitää tehdä tarkempi verkotus. Lavakauluskasvimaa on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajunnut ollenkaan, että karhunvatukka on sellaista herkkua. Espoossa meillä oli taloyhtiön pihalla karhunvatukkapusikko eivätkä jänikset koskeneet siihen ikinä vaikka vierestä lönkyttelivät kesät talvet. En siis älynnyt epäillä täälläkään tuhotoimien mahdollisuutta. Pakko on syksyllä viritellä verkot ihan kauttaaltaan. Monta muutakin uutta kasvia ja puskaa on jyrsitty todella brutaalisti 😡
      Lavakauluskasvimaa uudistettiin viime keväänä ja siitä tuli kyllä hyvä. Ideana oli tehdä mummolle esteetön kulku sinne ja sehän onnistui hyvin.
      Hyvää viikonloppua Katja!

      Poista
  9. Nyt onkin ollu keväisiä päiviä ja sitämyötä työntäyteisiä. Tuoksuherneet kylyvin vasta viikonlopulla, vielä kerkivää ja ruipeloitahan ne alakuun ovat. En oo millonkaan latvonu niitä, istutan niin sakkiiseen ja pöyhtyyt sitten iheksiään. Karhunvatusta meilläkin ensimmäisenä talavena syötiin oksia, nyt on niin korkii verkko jotta ei piäse siihen jänikset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa säätä ja aurinkoisia päiviä on riittänyt ja kevät senkun kohisee.
      En tosiaan älynnyt että karhunvatukankin ne rusakon ryökäleet ahnehtivat, Espoossa meillä oli sitä taloyhtiön pihalla ja cityjänikset loikkivat vain ohi.
      Koetan muistaa vaania sitä lilaa sinivaleunikkoa, heti jos se päätään nostaa, minä isken kuokalla kiinni ja ruukutan talteen. On niin kehnossa paikassa nyt, että pitää siirtää jos elossa vain vielä on. Palaan sen suhteen asiaan.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com