perjantai 24. heinäkuuta 2020

Tomaattiviidakossa



Sokean kanasen jyvästä ei kai enempää toinna leukojaan louskuttaa, onko teillä hetki aikaa puhua toivottoman tunarin tomaattikasvatuksesta?

Kevättalvella kylvin suurin toivein nousevan kuun aikaan ensimmäiset tomaattikylvökset. Niitä hyysäsin huolella ja hartaasti ja ällistyttävän moni lajike jaksoi kaikki 'hoitotoimenpiteet' jotka toimestani niiden osaksi koitui.

Murhetta oli monen lajikkeen kanssa, kylvö- ja taimimultana myydään ihan mitä tahansa hiekkapölyä ja roskaa. Kaikkein parhaan kylvötuloksen ja vahvimmat taimet sain vasta loppukeväästä löytämälläni sammalmullalla. Tuo mainio löytö kirjataan ehdottomasti sadoksi, eipä tarvitse enää ensi keväänä miettiä mihin alustaan taimenruippanat tökkään.



Suurta murhetta minulle tuottivat jo viime kesänä italialaiset lajikkeet, ei niitä tullut paria haljennutta rupukkaa kummoisempaa satoa ja niinpä pastakastikkeet on keitelty talven aikana Pirkan tomaattimurskaan.

Ihan kaikkein eniten ikinä panostin San Marzano ja Roma -lajikkeisiin ja niiden kanssa meinasi usko loppua kokonaan. Kunnes sitten viimeinen kylvö sammalmultaan ja katso,  ihme tapahtui.
Ties vaikka pääsisin keittelemään ainakin parit pastakastikkeet omista tomaateista  !


(tähän väliin armotonta manailua Bloggerin kuvanlisäyksen takia, kuvatekstit ei onnistu)

Kävihän siinä kevään kohinassa niinkin, että puolimetrisiksi hujahtaneet 'Naranja' -tomaatit paleltuivat eräänä hyytävänä yönä harsoista huolimatta ja harmin kyyneleitä nieleskellen kippasin ne kompostiin. Ihan vaan kurjuutta maksimoidakseni ripottelin vielä kerran yhdet siemenet multiin. Hieman niitä naureskellen ruukutin isompaan ruukkuun kun eivät näyttäneet millään tuuhistuvan.

Annas olla, siinä kuitenkin kävi niin, että kasvihuoneen isoon astiaan päästyään ne mokomat hyppäsivät yläpystyä ja nyt lehvästössä on huisan paljon raakileita.



Eihän tämän kesän tomaattisato vielä laarissa ole ja ensimmäiset maistiaiset on vasta saatu valmiina ostamastani amppelista. Paljon voi mennä vieläkin pieleen mutta juuri nyt näyttää oikein hyvältä.

Välillä käyn lueskelemassa Facebookin 'Intohimona tomaatit' -ryhmän juttuja ja poistun hissunkissun takavasemmalle. Siellä homma hoidetaan himoharrastajan antaumuksella ja kaltaiseni huoleton tarhuri on ihan väärässä porukassa.  Pitäisi olla vähintään vuosikertabokashia ja kuukivistä täydellä kuulla raaputeltua lannoitetta joka heitetään tomaattien kolmesti kirkastettuun kasteluveteen olan yli kolmesti hepreaksi kiekuen. Mieluummin pyhättömän viikon sunnuntaina ennen ehtookelloja.

No, kukin tyylillään, minä rennommin.




Nyt olen takonut mieleeni, että ensi keväänä laitan kasvatukseen vain kaikkein parhaimmaksi osoittautuneet lajikkeet, maksimissaan kuuteen astiaan. Korkeintaan yksi uusi lajike kokeiluun. Max kaksi.

En tietenkään vielä tiedä onko kaikkein paras Brandywine, Oxheart, Roma vai joku muu.
Nyt kasvihuone on aivan tukossa ja ilmeisen otollista maaperää myös tuhoille. Oxheartin kahdesta taimesta toisella on kellastuneet lehdet, toisella ihan vihreät. Liekö keltaiset lehdet tuhon enteitä?
Ihan kaikista en ole ehtinyt poistaa varkaita ja kasvihuoneen kattoa tavoittelee useampi latvus.
Lannoittanut kuitenkin olen kaliumlannoitteella, luonnollisesti luomulla.

Taimien kanssa samaan laatikkoon istuttamani samettiruusun taimet ovat hätää kärsimässä lehtimassan keskellä.

Kaikkiaan on ihan huisan mukavaa seurata kasvua ja nuuhkia tomaatin vahvaa aromia.


Kasvaa siellä toki muutakin.
Chilit voivat oikein hyvin ja sato-odotukset ovat korkealla. Kurkusta on satoa jo syöty ja basilika kukkii, pestoakin on jo tehty. Chiliseinustan astioihin istutin laventelia, sen pitäisi toimia luontaisena karkoitteena niille lentäville tihulaisille jotka lähentelevät kasveja tuhotyöt mielessään. Ilmeisesti toimii tai sitten en tunnista chilien tuhotauteja. Chilivalikoimani kukkii ja kasvattaa palkoa, pitkää ja lyhyttä.



Kyllä se vain niin on, että kasvun seuraaminen ja taimien huoltohommat ovat iso ja ainakin minulle olennainen osa satoa. Sitä tuntee itsensä vähintään arjen sankariksi kun hoippuu lämpöhalvauksen partaalla ulos kasvihuoneesta iso kasa varkaita ja liikoja lehtiä sylissään tai häärää kasteluletkujen kanssa.

Odotuksen ilo on iso osa harrastusta ja sen voi aloittaa jo talvella lajikkeita valitsemalla ja ensimmäisillä kylvöillä.

Tomaattiraporttini päättyy tähän.





10 kommenttia:

  1. Kerrassaan mainio postaus. Meikäläiselle tomaattien kasvatus on omanlaisensa salatiede, johon samat säännöt pätevät satunnaisesti. Yhtenä vuotena kaikki menee nappiin ja seuraavana ei sitten mikään. Sinulla on kyllä erinomainen sato tiedossa, joten sinnikäs kylväminen ja pettymyksen kyyneleet tuottavat sittenkin tulosta.
    Tomaattien kasvatus on myös yksi kesään olennaisena kuuluva rituaali, josta en luovu, vaikka ainuttakaan kypsää tomaattia ei tulisi. Sitähän kun ei koskaan tiedä etukäteen.
    Fb:n erilaisiin puutarharyhmiin suhtaudun välillä ihmetyksellä, välillä huvittuneena ja joskus myös ihan ilahtuneena. Sekaan mahtuu sen verran monenlaista kommentoijaa, joten olen päätynyt luottamaan enemmän muihin lähteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between.
      Salatiedettä se juurikin on. Minulle ainoa vuosittain toistuva tosiasia on valinnan vaikeus siementarjonnan äärellä ja myöhemmin taimien runsaus, kompostiin kun mitään elollista on melkein mahdoton siirtää.

      En minäkään enää osaisi olla ilman tomaattien kasvatusta, se kuuluu kesään kaikkine kasteluineen ja hoivailuineen, hyvin olennainen osa kesää.

      FB:n ryhmät ovat mitä ovat, viihteen kannalta minäkin niitä seurailen. Blogiharrastajilta saa aidosti merivettä pitävät ohjeet ja vinkit.

      Kivaa viikonloppua ja satoisuutta tomaateillesi !

      Poista
  2. Ihana kuvasin itohimoisista tomaatinkasvattajien keinoista :D
    Minä taas kokeilin ensi kertaa sammalmultaa ja en pärjännyt sen kanssa lainkaan, siitä tuli kompostin kuiviketta kun en muutakaan keksinyt. Kylvömullissa on eroa ja itse vannon yhden merkin nimeen, muuta en huoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja.
      Onneksi multien ja kasvualustojen kanssa on nykyisin valinnanvaraa meille kaikille. Minä en pärjää yhtään turveruukkujen enkä -nappien kanssa, kuivatan kaikki taimet niissä.

      Poista
  3. Tomaatin kasvatus tuntuu olevan vähän joka vuosi erilaista ja se jos mikä saa siitä mielenkiintoista. Olipa taas hauskaa luettavaa ja piristi sateista päivää kummasti.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko.
      Eivät ole vuodet veljiä ja niin eespäin, eivät tomaattivuodetkaan.

      Poista
  4. Tämä oli niin hauskaa luettavaa, vaikka ymmärrän, että mielummin olisit kirjoittanut mehevistä maistiaisista. Minäkin olen miettinyt jossain tomaateista olevia hieman kellastuvia lehtiä, pitäisikö iskeä jo lisää luomuravintoa vai onko joku muu ongelma. Toisaalta näissä on niin paljon kypsyviä tomaatteja, että ehkä ensisijaisesti epäilen vararavinnon hiipuneen.
    Sellaisen käypäohjeen antaisin, että kannattaa harventaa tomaattien lehtiä pois enemmän kuin vain alimpaan raakileterttuun asti, se nopeuttaa raakileiden kypsymistä. Minä sain tämän ohjeen viime vuonna puutarhayhdistyksen vierailulla konkarikasvattajilta ja se auttoi. Tänä vuonna olen tasaisin väliajoin ottanut aina sieltä täältä (painottuen alhaaltapäin) lehdet runkoa myöten pois ja uskoakseni tämä auttaa sekä kasvuston ilmavuuteen että nopeampaan kypsymiseen. Haittaa siitä ei ole minusta ollut.
    Joka tapauksessa satoa olet saamassa eri lajeista ja olkaamme siitä iloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, kiva jos teksti ilahdutti.
      Keltaisia lehtiä on minulla oikestaan vain yhdessä puskassa, samoilla lannoitteilla kaikki muut pysyvät vihreinä mutta tuo yksi väri-iloittelee, outo.

      Minäkin karsin lehtiä sieltä alhaalta lähtien mutta vielä toistaiseksi aika varovaisesti. Latvat kai pitäisi jossain vaiheessa katkaista?

      Sato, iso tai pieni on aina iloinen asia etenkin kun lähtöodotukset eivät ole kovin kummoiset :D

      Poista
  5. Voi jestas! Nauran melkein vedet silmissä vuosikertabokashille ja kolmesti kirkastetulle kasteluvedelle! Hepreaksi kiekumisesta puhumattakaan! Ilmankos ei tomaateista ole huippusatoa tulossa tänäkään vuonna :D Kiitos illan parhaista nauruista. Ja hyvinhän sinulla on raakileita tulossa. Kasvihuoneessa ainakin suurin osa ehtii kypsyäkin ennen syksyä. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, nauru pidentää ikää.
      Ei semmoinen turhan totinen tomaattiharrastaminen minulle sovi, tuurilla ja minua viisaampien neuvoilla olen satoni saanut.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com