Sadepäivää !

Perhoangervo

Mihinkäs me viimeksi jäätiin?
Ainakin kuukausi tässä päiväkirjamerkintöjen välissä pääsi vaihtumaan.

Aika kuluu nyt niin käsittämättömällä vauhdilla, että kaksin käsin saa pitää elämän kelkan laidoista kiinni kyydissä pysyäkseen. Hurja määrä tapahtumia tuovat omat pomppunsa ja nyt sadepäivänä onkin hyvä hetki pysähtyä purkamaan ajatuksiaan.
Kaikki kuvat ovat puhelinräpsyjä ja laitan mitä löytyy.

Kaikki puutarhassa viihtyvät tietävät, että nyt eletään kukkeinta kesää.
Pionit uhkeilevat huikean hienoa kukintaa, ruusut kukkivat käsittämättömän kiivaasti eivätkä muutkaan jää kukinnan ja kasvun tohinassa jälkeen.

Kanatarhan edustan salavien alusta sai kymmeniä kärryllisiä multaa ja tallin terveisiä, kasvualusta on nyt paksu ja täynnä voimaa. Kovimmilla helteillä siellä heiluttiin lämpöhalvausta uhmaten.

Sitten oli pakko ottaa aikalisä ja siirtoa odottaneet kuunliljat etupihalta saivat tuuhistua muhkeiksi puskiksi vanhoilla asuinsijoillaan. Ei nimittäin houkuttanut yhtään ottaa vielä uutta istutusaluetta kasteltavaksi. Kun sää sitten viileni ja käristekupoli poistui, oli kasvien siirto- ja istutusrallin aika.

Lopputulos oli parempi kuin uskalsin toivoa.  Revontuliatsaleoiden viihtyvyyteen panostin aivan erityisesti.

Kuunliljojen entisille asuinsijoille istutin kaikki istutusjonossa olleet pionihankintani.
Vielä siellä olisi tilaa ihan reilusti, lisää pioneita siis hankkimaan !

Näin ne kesän suurimmat pihahommat on nyt saatu finaaliin.
Nyt on lupa nauttia ja ihmetellä kasvun voimaa. Kasvihuone on kuin viidakko, tomaatit näyttävät viihtyvän ankeasta alusta huolimatta, chilit puskevat kukkaa ja kasvilavoissa alkaa olla ahdasta.

'Cora Louise'

'Hillary'

Tämä vuosi on ollut niin kummallinen ja outo. Yhä oudommaksi näyttää menevän.

Perikunnan vanhempi sai toivomansa opiskelupaikan ja allekirjoitti vuokrasopimuksen omasta asunnosta. Kivalta paikalta nätti kaksio jokinäkymin, koulu on lähellä ja hyvät yhteydet kaikkialle.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ponien on aika jatkaa matkaa uusiin koteihin.
Otto löysi jo omat ihmisensä, nyt odotellaan eläinlääkärin tarkastusta ja muuttopäivä lähenee.

Kasper siirtyy tuttavan ponitallin vahvuuteen, melkein niin lähelle, että kuulen jatkossakin sen kimakan hirnunnan. Onneksi ei ihan niin lähelle kuitenkaan, tulee vielä mokoma syömään kukkapenkeistä.

Kasperin pahus oli sitten joutessaan tipauttanut piilopallin jalkoväliinsä ja nyt tarvittaisiin eläinlääkäriä pohtimaan tilannetta.
Ruunana sen ostin ja mielelläni ruunana möisinkin,  ettei tule turhia puheita.

Onneksi se menee hyvin kokeneelle hevosihmiselle joka ei joudu uhittelevan ruunorin kanssa pulaan.

Ryhmä Hau voi hyvin ja sen pätevä johtaja Peetu siirtyi veteraani-ikään täytettyään komeat kahdeksan vuotta. Spanielit porskuttavat omaa hönön onnellista elämäänsä.

Kyyn purema Oscar jodlasi kotiarestissa meidät hermoromahduksen partaalle, aamuyön laulukonsertit eivät ilahduttaneet meistä ketään, millään tasolla.
Loistava johtaja Felix on oma hurmaava itsensä ja Elmo.. noh, se on Elmo.

Veteraani-Peetu (kuva Nina T.)

Oman elämäni mullistukset eivät lopu tähän.
Aprillipäivänä huhtikuussa, noin tuntia ennen määräajan loppumista klikkailin tietoni kevään yhteishakuun ja hain muutamaa opiskelupaikkaa elinikäisen oppimisen hengessä.

Kävi kuitenkin niin, että yliopiston sijaan aloitan elokuun lopulla ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan tutkinnon suorittamisen, monimuotona.

Sen verran pitää leijua, että teillekin kehun kuinka koulun ovet aukenivat kaksivaiheisen pääsykokeen kautta. Todistusvalinnasta ei viime vuosituhannen todistuksilla herunut pisteitä. Pääsykoe meni paremmin kuin hyvin, olen siis yksi kolmestatoista koevalinnan kautta sisään päässeistä.

Tämä on niin herkullinen kortti, että sen katson loppuun saakka.

'Immaculee'

Juuri nyt elämä tuntuu pitkästä aikaa todellakin puhuttelevan. Kerrankin hyvässä hengessä.
Olen ihan valtavan iloinen, onnellinen ja pikkuisen rintaani röyhistelen.
Toisaalta haikeus yhden ajanjakson päättymisestä tuo palaa kurkkuun ja hikoiluttaa silmissä.

Lasten kuuluukin lentää pesästä omaan elämäänsä ja poneilla on vielä paljon annettavaa uusille ihmisilleen. Ei kuitenkaan sanota hyvästi, sanomme näkemiin.

Nyt on oikeastaan aika hyvä olla.
Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle, missä lienetkin!

Vapaa kuin aalto