Sateesta selvinneet

Kesän rankimmat sateet ovat nyt historiaa, toivoakseni.
Virallisia mittauslukemia sademäärästä ei ole, paljon olkoon riittävä tarkkuus.
Ratsastuskenttä on tilusten kuivimmalla kohdalla ja sen paikalla lainehti neliskanttinen avovesi vielä maanantaina. Nyt alkaa olla muutamaa lätäkköä lukuunottamatta kuiva hiekka, vettä siis tuli paljon ja sen päälle vielä lisää.

Sateen voiman edessä ja alla lakosivat pionit, osa ruusuista ja monet muut juuri nyt kukkivat.
Ehdottomina sankarisotureina selvisivät palava rakkaus ja mustanpuhuva auringonkukka, niillä ei polvet notku, tuli taivaalta mitä tahansa.

Mansikkasatoa ei nyt saatu sade pelastanut, kuivista rupeloista ei ole pakastemarjoiksi. Tässä tilanteessa on käännyttävä ammattiviljelijöiden puoleen. Onneksi maakunnan tarjontaa on vielä runsaasti myynnissä.

Yhden pihakävelyn teemaksi otin Pää poikki, sakset laulamaan.
Napsin kukkineita ja rupsahtaneita kasvustoja siistimmäksi. Vähän tylsää ja monotonista hommaahan se on,  mutta ainakin jotkut ruusut palkitsevat pään poikkaisun kukkimalla kohta uudella vimmalla uudestaan.

Mukaan tarttui monta kourallista vesiheinää ja komea lajitelma muitakin rikkaruohoja, ne päätyvät kanatarhan salaattipöytään. Ehkä siellä muutama lierokin menetti henkensä, kanat ainakin pulisivat tyytyväisinä.

Muistin muuten taas, miksi en ole innostunut maatiaiskanoista.
Meillä on kaksi alhon kannan rouvaa ja ne penteleet hautovat nyt toisiaan, niin olisi kova vimma heillä lisääntyä. Ihan turhaan ne tuotoksiaan hautovat, vanha pihakukko on ihan tuhnu nykyään. Eihän sitä voi enää edes irti pitää pihapartiossa, ties minne se horisko hoippuu päivän aikana. Ei ainakaan osaa kanalaan yöksi.

Kumma kyllä, malvat ja pioniunikot onnistuivat kerrankin ajoittamaan kukintansa niin, että sateen jälkeenkin pöheiköt jaksavat ilahduttaa.

Pidän ihan valtavasti näistä yhden kasvin kokonaisuuksista.
Pioniunikon seassa toki vilkkuu vapaasti leviäviä kehäkukkia ja ruiskaunokkeja, kyllä sinne kaikenlaiset kukkijat mahtuvat.

Leikkokukiksi otan tällä hetkellä oikeastaan vain tuoksuherneitä ja pelastettavia pioneja.
Tuoksuherneguru Cecilia Wingård ohjeistaa leikkaamaan niitä ahkerasti jotta kukinta olisi rehevä ja pitkä. Totta puhuu - ja tuvassa tuoksuu ihanasti.

Noista yhden asian ja yhden lajikkeen penkeistä en juurikaan leikkokukkia hae, kukkikoot runsaana ulkona. Ovat kestävämpiä siellä kuin maljakossa.

Ajatukset ovat viime aikoina pyörineet pian alkavien opintojen, pesästä lentävän esikoisen ja hevosten muuton ympärillä. Koska juuri nyt näinä alkuviikon päivinä mikään homma ei etene, asiat alkavat saada oikeanlaiset mittasuhteet.

Opiskelut toki jännittävät aluksi,  mutta rutiiniksi ne ovat ennenkin muuttuneet.
Olen ihan valtavan iloinen (edelleen) tästä nyt avautuneesta mahdollisuudesta. Pitkästä aikaa minulla on puolipäämäärättömän haahuilun sijaan aikataulutettua tekemistä ja tutkintotavoite.

Perikunnan vanhin sisustaa uutta kotikoloaan innolla ja lähes päivittäin sinne onkin kuskattu vuosien aikana kartutettua astia- ja kodintarvikevarastoa.

Tänään kuljetukseen lähti mitä lie blendereitä, mixereitä ja ilmeisesti uunivuokia.
Hyvin ovat naperot älynneet muuttoonsa varustautua, ihan kaikkea ei tarvitse nyt kerralla hankkia. Kieltämättä hieman kulmakarvojani kohottelin kun tajusin naperon valikoivan mieluisiaan laudeliinoja. Ei kyllä minun nuoruudessani... laudeliinoja !
 

Hevosten muutto onkin ihan oma lukunsa, tuskin pystyn ajattelemaan.
Sovittua on kuitenkin se, että torstaiaamuna Otto lähtee matkustamaan kohti Laukaan hevosklinikkaa jossa sille tehdään ostotarkastus. Sen jälkeen se matkustaa uuteen kotitalliinsa JOS kaikki menee klinikalla odotusten mukaan.

Sen verran varovaiseksi olen hevosten kanssa oppinut, ettei tuskin mikään ole niin haurasta ja särkyvää kuin hevosen terveydentila. Vaikka Otto on tässä meillä ollessaan ollut terve kuin se iänikuinen pukki, voi kaikki muuttua ihan hetkessä.

Onhan tässä toisaalta ollut jo aikamoinen vaikeuskerroin kun on yritetty löytää ostotarkastuksen tekevää eläinlääkäriä. Oman kaupungin hevosklinikka on kiinni ja loput hevoseläinlääkärit lomalla. Naapurikunnistakin on jahdattu, turhaan. Niinpä ostajaehdokkaat ottivat sen ajan minkä saivat ja tarkastus tehdään Laukaalla asti. Ei sentään Vermoon tarvinnut lähteä.

Perjantaina  ajellaan varusteiden ja virallisten papereiden kanssa Savonmualle katsastamaan Oton uusi kotitalli ja hoidetaan paperiasiat. Jos...

Kasperin  muuttomatka voidaan hoitaa vaikka kävellen, muutama hassu kilometri vain.

Sitten alkaakin ihan uusi elämänvaihe, hevoseton elämä.
Scarlett O'Haran tavoin, en mieti sitä nyt, mietin sitä huomenna.

Ja edelleen sana JOS häälyy ilmassa.

Kyllä tässä joutuu sateen kuivuttua vielä kyyneliäkin kuivaamaan.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja lämmittää ihan niinkuin kesällä pitääkin.
Asiat eivät ole ollenkaan kehnosti ja kaiken tulevan muutoksen voi nähdä mahdollisuutena.
Kyllä tämä tästä, elämä kantaa !

Voi hyvin ja nauti kesästä, just sinä siellä.

PeeÄäs, erityisen lämpimät terveiset Heidille, olet ajatuksissa.