tiistai 14. heinäkuuta 2020

Sateesta selvinneet




Kesän rankimmat sateet ovat nyt historiaa, toivoakseni.
Virallisia mittauslukemia sademäärästä ei ole, paljon olkoon riittävä tarkkuus.
Ratsastuskenttä on tilusten kuivimmalla kohdalla ja sen paikalla lainehti neliskanttinen avovesi vielä maanantaina. Nyt alkaa olla muutamaa lätäkköä lukuunottamatta kuiva hiekka, vettä siis tuli paljon ja sen päälle vielä lisää.

Sateen voiman edessä ja alla lakosivat pionit, osa ruusuista ja monet muut juuri nyt kukkivat.
Ehdottomina sankarisotureina selvisivät palava rakkaus ja mustanpuhuva auringonkukka, niillä ei polvet notku, tuli taivaalta mitä tahansa.

Mansikkasatoa ei nyt saatu sade pelastanut, kuivista rupeloista ei ole pakastemarjoiksi. Tässä tilanteessa on käännyttävä ammattiviljelijöiden puoleen. Onneksi maakunnan tarjontaa on vielä runsaasti myynnissä.



Yhden pihakävelyn teemaksi otin Pää poikki, sakset laulamaan.
Napsin kukkineita ja rupsahtaneita kasvustoja siistimmäksi. Vähän tylsää ja monotonista hommaahan se on,  mutta ainakin jotkut ruusut palkitsevat pään poikkaisun kukkimalla kohta uudella vimmalla uudestaan.

Mukaan tarttui monta kourallista vesiheinää ja komea lajitelma muitakin rikkaruohoja, ne päätyvät kanatarhan salaattipöytään. Ehkä siellä muutama lierokin menetti henkensä, kanat ainakin pulisivat tyytyväisinä.

Muistin muuten taas, miksi en ole innostunut maatiaiskanoista.
Meillä on kaksi alhon kannan rouvaa ja ne penteleet hautovat nyt toisiaan, niin olisi kova vimma heillä lisääntyä. Ihan turhaan ne tuotoksiaan hautovat, vanha pihakukko on ihan tuhnu nykyään. Eihän sitä voi enää edes irti pitää pihapartiossa, ties minne se horisko hoippuu päivän aikana. Ei ainakaan osaa kanalaan yöksi.






Kumma kyllä, malvat ja pioniunikot onnistuivat kerrankin ajoittamaan kukintansa niin, että sateen jälkeenkin pöheiköt jaksavat ilahduttaa.

Pidän ihan valtavasti näistä yhden kasvin kokonaisuuksista.
Pioniunikon seassa toki vilkkuu vapaasti leviäviä kehäkukkia ja ruiskaunokkeja, kyllä sinne kaikenlaiset kukkijat mahtuvat.

Leikkokukiksi otan tällä hetkellä oikeastaan vain tuoksuherneitä ja pelastettavia pioneja.
Tuoksuherneguru Cecilia Wingård ohjeistaa leikkaamaan niitä ahkerasti jotta kukinta olisi rehevä ja pitkä. Totta puhuu - ja tuvassa tuoksuu ihanasti.

Noista yhden asian ja yhden lajikkeen penkeistä en juurikaan leikkokukkia hae, kukkikoot runsaana ulkona. Ovat kestävämpiä siellä kuin maljakossa.




Ajatukset ovat viime aikoina pyörineet pian alkavien opintojen, pesästä lentävän esikoisen ja hevosten muuton ympärillä. Koska juuri nyt näinä alkuviikon päivinä mikään homma ei etene, asiat alkavat saada oikeanlaiset mittasuhteet.

Opiskelut toki jännittävät aluksi,  mutta rutiiniksi ne ovat ennenkin muuttuneet.
Olen ihan valtavan iloinen (edelleen) tästä nyt avautuneesta mahdollisuudesta. Pitkästä aikaa minulla on puolipäämäärättömän haahuilun sijaan aikataulutettua tekemistä ja tutkintotavoite.

Perikunnan vanhin sisustaa uutta kotikoloaan innolla ja lähes päivittäin sinne onkin kuskattu vuosien aikana kartutettua astia- ja kodintarvikevarastoa.

Tänään kuljetukseen lähti mitä lie blendereitä, mixereitä ja ilmeisesti uunivuokia.
Hyvin ovat naperot älynneet muuttoonsa varustautua, ihan kaikkea ei tarvitse nyt kerralla hankkia. Kieltämättä hieman kulmakarvojani kohottelin kun tajusin naperon valikoivan mieluisiaan laudeliinoja. Ei kyllä minun nuoruudessani... laudeliinoja !
 

Hevosten muutto onkin ihan oma lukunsa, tuskin pystyn ajattelemaan.
Sovittua on kuitenkin se, että torstaiaamuna Otto lähtee matkustamaan kohti Laukaan hevosklinikkaa jossa sille tehdään ostotarkastus. Sen jälkeen se matkustaa uuteen kotitalliinsa JOS kaikki menee klinikalla odotusten mukaan.

Sen verran varovaiseksi olen hevosten kanssa oppinut, ettei tuskin mikään ole niin haurasta ja särkyvää kuin hevosen terveydentila. Vaikka Otto on tässä meillä ollessaan ollut terve kuin se iänikuinen pukki, voi kaikki muuttua ihan hetkessä.

Onhan tässä toisaalta ollut jo aikamoinen vaikeuskerroin kun on yritetty löytää ostotarkastuksen tekevää eläinlääkäriä. Oman kaupungin hevosklinikka on kiinni ja loput hevoseläinlääkärit lomalla. Naapurikunnistakin on jahdattu, turhaan. Niinpä ostajaehdokkaat ottivat sen ajan minkä saivat ja tarkastus tehdään Laukaalla asti. Ei sentään Vermoon tarvinnut lähteä.

Perjantaina  ajellaan varusteiden ja virallisten papereiden kanssa Savonmualle katsastamaan Oton uusi kotitalli ja hoidetaan paperiasiat. Jos...

Kasperin  muuttomatka voidaan hoitaa vaikka kävellen, muutama hassu kilometri vain.

Sitten alkaakin ihan uusi elämänvaihe, hevoseton elämä.
Scarlett O'Haran tavoin, en mieti sitä nyt, mietin sitä huomenna.

Ja edelleen sana JOS häälyy ilmassa.



Kyllä tässä joutuu sateen kuivuttua vielä kyyneliäkin kuivaamaan.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja lämmittää ihan niinkuin kesällä pitääkin.
Asiat eivät ole ollenkaan kehnosti ja kaiken tulevan muutoksen voi nähdä mahdollisuutena.
Kyllä tämä tästä, elämä kantaa !

Voi hyvin ja nauti kesästä, just sinä siellä.






PeeÄäs, erityisen lämpimät terveiset Heidille, olet ajatuksissa.










18 kommenttia:

  1. Kauniita kukkasia! Toivottavasti tosiaan kesän rankimmat sateet ovat jo takana; sen verran runsaasti sitä tuli ja kukat olivat hätää kärsimässä.
    Aurinkoisia kesäpäiviä muutosten keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu.
      Saa nähdä millaisiin sateisiin päättyy nyt alkanut lämmin jakso.

      Poista
  2. Kauniisti siellä teillä kukat kukkivat. Nuo malvat näyttävät tosi upeilta noin suurena ryhmänä. Yhden kasvin kokonaisuuksista pidän minäkin. Ne antavat näkyvyyttä etenkin isolla pihalla, eivätkä uppoa muiden kasvien sekaan. Vaikutelma on kuitenkin rauhallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko. Iso piha mahdollistaa sekä isot ryhmät että yhden kasvin komeat kokonaisuudet. Malvat ovat perunamaan näkösuojana. On niitä sieltä muuallekin karkuutettu.

      Poista
  3. Malvojen joukko on kaunista katseltavaa. Tuollaisia yhden tai muutaman harvan samantyyppisen kasvin rykelmiä pitäisi suosia enemmänkin. Ongelmana on, kun haluaa kaikkia kasveja, eikä osaa päättää, missä kullakin olisi parhaat olot.
    Tämän päivän nuoret ovat olleet kaukoviisaita hankkiessaan tarpeistoa omaa kotia varten. Oli minullakin aikoinaan muutama astia, sänky ja joitakin lakanoita, mutta suurin osa oli hankittava kauhoista ja vispilöistä alkaen. Eikä tosiaan laudeliinat olleet ensimmäisenä mielessä. Maailma on muuttunut ja monessa ihan hyvään suuntaan.
    Sinulla on nyt monia luopumisen hetkiä. Ehkä liian paljon yhdellä kertaa, mutta hyvin kaikki sujuu. Usko pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Minulla on myös unikot, tarhapiiskut ja muutama muukin isompana kokonaisuutena ja vaikuttavia ne kyllä ovat, itse tykkään. Alapihalla on pitkä penkki salavien alla jossa on pitkä jono kuunliljoja ja niiden takana keltaista tarha-alpia.
      Nuoret ovat muuttuneet omista ajoistani, positiiviseen suuntaan. Hurjan luottavainen olen kyllä juuri nyt vaikka on tässä totutteleminen. Päivät ovat olleet niin kauan aikataulutettuja hevosten suhteen ja tuntuu kuin olisin ihan hunningolla kun en ole tankkaamassa vesiä tai heiniä.

      Poista
  4. Hieno suhtautumistapa, muutos on mahdollisuus. Harmaamalvikki on mun suosikkeja aina yhtä runsaan ja kauniin kukintansa takia, kestää hyvin leikkonakin. Meillä on kiertävä astiasto, mummoni arkikäytössä ollut jonka jokainen lapsi saa mukaansa kun muuttaa kotoa, jos hankkii jossain vaiheessa uuden niin mummon astiasto pitää palauttaa odottamaan seuraavan sisaruksen muuttoa. Kahdella on jo ollut. Kaikenlaista on hyvä kerätä etukäteen niin ei tarvitse ostaa kaikkea kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Onhan muutos joskus pelottavakin mutta juuri nyt näen sen ennen kaikkea mahdollisuutena.
      Mainio juttu tuo kiertävä astiasto, ideana suorastaan loistava. Rahaa menee kodin perustamiseen muutenkin kun jokainen jauhopussikin pitää hankkia, astioiden lisäksi. Onneksi ovat ennakoineet asiaa ja vuosia on lähes kaikki lahjat olleet ajattomia oman kodin varusteita.

      Poista
  5. Samanlaisia saksikävelyitä on täälläkin harrastettu. Tuoksuherneitä en olekaan muistanut ottaa maljakkoon, vaikka niissä onkin tänä vuonna kivan pitkät kukkavarret. Ei tarvitse pienimpään juomalasiin laittaa :D Malvapenkki näyttää upealta! Siellä eletään jänniä aikoja, mutta mukavan positiivinen asenne sinulla on kaikkiin muutoksiin. Pidetään peukkuja heppojen puolesta. Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Tuoksuherne on kyllä omanlaisensa venkula, myös maljakoiden suhteen.
      Onneksi nämä muutokset eivät tulleet kertarysäyksellä vaan näitä on ehditty jutella ja suunnitella ja aikatauluttaa. Hepoilla hommat hyvällä mallilla, kumpainenkin on jo uudessa tallissa. Tänään mennään Oton luo paperiasioita hoitamaan.
      Kivaa viikonloppua.

      Poista
  6. Siis laudeliinoja! Ei minunkaan nuoruudessani....ja itse asiassa ei heti kohta sen jälkeenkään. Blenderiä ei ole vieläkään. Onnittelut uudesta opiskelupaikasta, tai paikoista kai pitäisi sanoa. Kilpailu näytti olevan aika tiukkaa, katselin tuossa tilastoja. Mutta en osaa kyllä kuvitella Hirnakan torppaa ilman hevosia.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos OP, ei todellakaan ole laudeliina ollut merkittävässä roolissa minunkaan nuoruudessani. Nykynuoret ovat outoja.
      Varsinkin se toinen vaihe pääsykokeesta oli kamala. Jotain kuitenkin kai tein oikein kun varsin hyvillä pisteillä kokeet läpäisin. Reilusti yli minimin :D
      On se minullekin vaikeaa opetella uudet, hevosettomat rutiinit. Saa nähdä miten tässä vielä käy. Onneksi maisemassa on edelleen hevosia, naapurin laitumella pötkeltää kaksi.

      Poista
  7. Sateet tuli ja meni vei mennessään vaikka mitä. Komea on sinulla malvapenkki. Luopumisen tuska on suuri joskus pienemmissäkin asioissa saatikka kaikki eläimet on kuin perheenjäseniä. Onneksi kesä kuitenkin jatkuu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila.
      Sateet tekevät takuutuhoa painavakukkaisille pioneille ja pieksävät usein maahan sirommatkin kasvit. Vettä kuitenkin tarvittiin ainakin meillä, on ollut valtavan kuivaa kun sateet ovat meidät kiertäneet hyvin huolellisesti.
      Onhan tässä sulatteleminen, hevoset ovat kuitenkin olleet niin isossa roolissa elämässämme kauan.
      Ihana kesä onkin ja jatkuu, tänään menee taas helleraja rikki. Kivaa viikonloppua.

      Poista
  8. Isoja muutoksia teillä elämässä. Minulla kesti ainakin puoli vuotta tottua siihen, että talliin ei tarvitse mennä ruokkimaan tai karsinoita putsaamaan enää ollenkaan. Tiettyinä kellonaikoina tuli tunne, että jotain on tekemättä... niin vahvasti ne rutiinit jättävät jälkensä myös sisäiseen vuorokausikelloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä on.
      Tänäkin aamuna seisoin yksin pihalla ja ihmettelin eikö todellakaan tarvitse enää mennä talliin. Sisäinen kello käskee huolehtimaan heinät ja vedet muutaman tunnin välein. On outoa.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com