Tomaattiviidakossa

Sokean kanasen jyvästä ei kai enempää toinna leukojaan louskuttaa, onko teillä hetki aikaa puhua toivottoman tunarin tomaattikasvatuksesta?

Kevättalvella kylvin suurin toivein nousevan kuun aikaan ensimmäiset tomaattikylvökset. Niitä hyysäsin huolella ja hartaasti ja ällistyttävän moni lajike jaksoi kaikki 'hoitotoimenpiteet' jotka toimestani niiden osaksi koitui.

Murhetta oli monen lajikkeen kanssa, kylvö- ja taimimultana myydään ihan mitä tahansa hiekkapölyä ja roskaa. Kaikkein parhaan kylvötuloksen ja vahvimmat taimet sain vasta loppukeväästä löytämälläni sammalmullalla. Tuo mainio löytö kirjataan ehdottomasti sadoksi, eipä tarvitse enää ensi keväänä miettiä mihin alustaan taimenruippanat tökkään.

Suurta murhetta minulle tuottivat jo viime kesänä italialaiset lajikkeet, ei niitä tullut paria haljennutta rupukkaa kummoisempaa satoa ja niinpä pastakastikkeet on keitelty talven aikana Pirkan tomaattimurskaan.

Ihan kaikkein eniten ikinä panostin San Marzano ja Roma -lajikkeisiin ja niiden kanssa meinasi usko loppua kokonaan. Kunnes sitten viimeinen kylvö sammalmultaan ja katso,  ihme tapahtui.

Ties vaikka pääsisin keittelemään ainakin parit pastakastikkeet omista tomaateista  !

(tähän väliin armotonta manailua Bloggerin kuvanlisäyksen takia, kuvatekstit ei onnistu)

Kävihän siinä kevään kohinassa niinkin, että puolimetrisiksi hujahtaneet 'Naranja' -tomaatit paleltuivat eräänä hyytävänä yönä harsoista huolimatta ja harmin kyyneleitä nieleskellen kippasin ne kompostiin. Ihan vaan kurjuutta maksimoidakseni ripottelin vielä kerran yhdet siemenet multiin. Hieman niitä naureskellen ruukutin isompaan ruukkuun kun eivät näyttäneet millään tuuhistuvan.

Annas olla, siinä kuitenkin kävi niin, että kasvihuoneen isoon astiaan päästyään ne mokomat hyppäsivät yläpystyä ja nyt lehvästössä on huisan paljon raakileita.

Eihän tämän kesän tomaattisato vielä laarissa ole ja ensimmäiset maistiaiset on vasta saatu valmiina ostamastani amppelista. Paljon voi mennä vieläkin pieleen mutta juuri nyt näyttää oikein hyvältä.

Välillä käyn lueskelemassa Facebookin 'Intohimona tomaatit' -ryhmän juttuja ja poistun hissunkissun takavasemmalle. Siellä homma hoidetaan himoharrastajan antaumuksella ja kaltaiseni huoleton tarhuri on ihan väärässä porukassa.  Pitäisi olla vähintään vuosikertabokashia ja kuukivistä täydellä kuulla raaputeltua lannoitetta joka heitetään tomaattien kolmesti kirkastettuun kasteluveteen olan yli kolmesti hepreaksi kiekuen. Mieluummin pyhättömän viikon sunnuntaina ennen ehtookelloja.

No, kukin tyylillään, minä rennommin.

Nyt olen takonut mieleeni, että ensi keväänä laitan kasvatukseen vain kaikkein parhaimmaksi osoittautuneet lajikkeet, maksimissaan kuuteen astiaan. Korkeintaan yksi uusi lajike kokeiluun. Max kaksi.

En tietenkään vielä tiedä onko kaikkein paras Brandywine, Oxheart, Roma vai joku muu.

Nyt kasvihuone on aivan tukossa ja ilmeisen otollista maaperää myös tuhoille. Oxheartin kahdesta taimesta toisella on kellastuneet lehdet, toisella ihan vihreät. Liekö keltaiset lehdet tuhon enteitä?

Ihan kaikista en ole ehtinyt poistaa varkaita ja kasvihuoneen kattoa tavoittelee useampi latvus.

Lannoittanut kuitenkin olen kaliumlannoitteella, luonnollisesti luomulla.

Taimien kanssa samaan laatikkoon istuttamani samettiruusun taimet ovat hätää kärsimässä lehtimassan keskellä.

Kaikkiaan on ihan huisan mukavaa seurata kasvua ja nuuhkia tomaatin vahvaa aromia.

Kasvaa siellä toki muutakin.

Chilit voivat oikein hyvin ja sato-odotukset ovat korkealla. Kurkusta on satoa jo syöty ja basilika kukkii, pestoakin on jo tehty. Chiliseinustan astioihin istutin laventelia, sen pitäisi toimia luontaisena karkoitteena niille lentäville tihulaisille jotka lähentelevät kasveja tuhotyöt mielessään. Ilmeisesti toimii tai sitten en tunnista chilien tuhotauteja. Chilivalikoimani kukkii ja kasvattaa palkoa, pitkää ja lyhyttä.

Kyllä se vain niin on, että kasvun seuraaminen ja taimien huoltohommat ovat iso ja ainakin minulle olennainen osa satoa. Sitä tuntee itsensä vähintään arjen sankariksi kun hoippuu lämpöhalvauksen partaalla ulos kasvihuoneesta iso kasa varkaita ja liikoja lehtiä sylissään tai häärää kasteluletkujen kanssa.

Odotuksen ilo on iso osa harrastusta ja sen voi aloittaa jo talvella lajikkeita valitsemalla ja ensimmäisillä kylvöillä.

Tomaattiraporttini päättyy tähän.