Tasaisen sateen päivä

Tulihan sitä sadetta meillekin, ukkosesta ei olisi ollut niin väliäkään. Onneksi ukonilma jymisteli jälleen kerran ohi pitämättä sen kummoisempaa meteliä.

Tämä nyt saatava sadesumma holahtaa kuivaan maahan todelliseen tarpeeseen.
Olisin minä kyllä viime viikonlopun ja alkuviikon lämmöissäkin viihtynyt.
Sellaiset yltäkylläiset, paksun ja täyteläisen lämpimät ja aurinkoiset kesäpäivät ovat niin ihania, aamusta iltaan saa nauttia lämmöstä. Ne ovat minulle juuri sitä mitä kaipaan suunnilleen lokakuun alusta huhtikuuhun.

Yllätys herneiden helmoissa

Kasvun kohinaa, pl. hämähäkkikukka

Keittiöpuutarhassa tai hyötykasvialueella, miten sen nyt tahtoo sanoa, on hurja kasvu.

Porkkanoita on kahdessa lavassa ja ne varmaan halkevat jahka porkkanat siirtyvät kasvattelemaan ympärysmittaansa.  Rapujuhlien rekvisiitaksi olisi kruunutilliä jo metrin korkuiset puskat ja kaikki muukin kasvaa aivan hillittömästi. Jälleen kerran kylvin liian tiuhaan, harvensin kitsaasti ja nyt sitten harvennan viidakkoa.

Jonkin sortin pettymykseksi on ehdottomasti luettava molempien hämähäkkikukkieni hengettömyys, ne eivät kertakaikkiaan viihtyneet yhtään. Toisaalla toinen lajike hämähäkkikukasta kasvaa ja kukoistaa hienosti. Samoin kävi rusokin kanssa. Itselleni onnistuin valitsemaan lajikkeen joka on ihan ränsistynyt, Äitikullalla kaksi keltaista rusokkia kukoistaa kuin viimeistä päivää. Aina ei voi onnistua.

Koetan lähipäivinä hankkiutua kasvihuoneeseen kameran kanssa, sielläkin kasvaa ankeasta alusta huolimatta vaikka mitä. Tietenkin aivan liian tiuhassa.

Aivan mahdottoman paljon olen tänä kesänä iloinnut tuoksuherneistä.
Minulle ne ovat hyvin rakkaita kesäkukkia ja joiden kasvatuksessa olen ollut tähän saakka aivan sysisurkea. Onneksi toimin tällä kertaa ruotsalaisen gurun oppien mukaan esikasvatuksesta latvomiseen ja kaikkeen. Ehdottomasti paras neuvo oli kuitenkin komento: leikkaa maljakkoon !

Noiden kirjavien eri lajikkeita sisältävien kimppujen lisäksi saan nyt samanlaisia muhkeita yksivärisiä kimppuja,  tuoksu on taivaallinen.  Tuoksuherne todellakin riehaantuu leikkaamisesta.

Monta muutakin ilon aihetta on tähänkin kesäiseen viikkoon jo mahtunut.
Sen lisäksi, että Ottoponin kuulumiset savonmualta ovat silkkaa iloa ja onnea, Perikunnan vanhempi sai ensimmäisen inssiajon päätteeksi ajoluvan. Kortti tulee postissa aikanaan.

Tutkinnon vastaanottaja mainitsi kiittäen erityisesti uuden kuskin huolellisuuden ja tarkkaavaisuuden.

Toisaalta,  onhan oikeaa ajotyyliä harjoiteltu ja hiottu pitkään ja hartaasti.
On muuten nähty varottavia esimerkkejäkin, viimeksi eilen. Kokelas ajeli nätisti ja tasaisesti liikennevirrassa pitäen turvaväliä edellä menevään säiliöautoon. Ilmeisesti perspuskurissamme ollut opetuskolmio provosoi erään ihmiskökkäreen ohittamaan meidät tuplasulkuviivan kohdalla, risteysalueella.
Siinä hän sitten edessämme koukki ja kyttäsi säiliöauton ohituspaikkaa, todella typerä ajotyyli.

Kotiinpäin ajellessa opetuskolmiota ei enää tarvittu ja nyt joudun neuvottelemaan auton käyttövuoroista.

Pioni ilman nimeä

Viikon vähemmän iloinen asia on se, että salapallinen Kasper joutuu nyt odottelemaan eläinlääkärin tapaamista täällä kotona, yksin.

Hormonit riivasivat ponipoikaa niin paljon, että katsoin parhaimmaksi ottaa ponin kotiin. Muutamassa päivässä oli laihtunut ja stressanut silmin nähden. Seuraavaksi olisi varmaan saanut vatsahaavan.

Nyt on yksin, mutta ei huuda, juokse eikä stressaa. Lähimmät hevoset laiduntavat muutaman kymmenen metrin päässä ja sen on nyt riitettävä.

Hevoseläinlääkäritilanne täällä on aivan farssi.
Hevosklinikka on kiinni sairaus- ja kesälomien vuoksi. Asiakkaat ohjataan mm. Kuopioon ja Laukaan klinikoille.

Yhden tuttavan tallille päivystävä sentään oli tullut ähkyhevosta hoitamaan, vasta siinä vaiheessa kun hevonen ei enää pysynyt taluteltaessa jaloillaan vaan pyrki makuulle. Se on ähkyhevoselle paha tila.

Tekisi mieli tehdä tilanteesta jonkinlainen kantelu, eihän tämä nyt voi näin jatkua.
Ne hevoslääkärit joita täällä on, tekevät töitä aivan jaksamisensa rajoilla. Toki yksityispraktiikkaa harjoittavat pitävät lomansa silloin kun se heille sopii, mutta kunnallisen soteyhtymän toiminta on tässäkin asiassa varsin surkeaa. Hyi.

Takaisin iloisiin asioihin.

Kasper menee takaisin ponitallille sitten kun häiritsevät hormonaaliset pulmat on ratkaistu. Kyllä minä yhden pienen ponin tuossa hoitelen vanhalla rutiinilla.

Vanha kunnon Flammentanz-ruusukin viihtyy tallilla, kukkarunsaus on jotain aivan ihmeellistä.
Aika hyvin kahden euron raaskutaimilta jotka pari vuotta sitten polkaisin sähkötolpan juureen. Voihan se olla, että jos joskus on sähköyhtiön miehillä asiaa tolppaan, saattaa ruususta tulla sanomista. Riskillä mennään ja ihastellaan kukintaa.

Ostin ensimmäiset koulukirjatkin elokuussa alkavia opintoja varten, tänään sain Anatomian ja fysiologian kirjan sekä jonkun hoitotyön perusteoksen. Ensiapukirja pitää vielä hommata, muu tarvittava ja hankittava materiaali selviää varmasti aikanaan.
Turha kai mainita kuinka innoissani odotan uuden ajanjakson alkamista?

Pienellä jännityksellä sen sijaan odotan tämän kuukauden loppua.
Meillä on kuun lopussa lennot Malagaan ja talolla pitäisi ehdottomasti päästä käymään. Tämän vuoden huollot ja pihahommatkin tekemättä.

Vaikka uutiset Espanjan tautitilanteesta ovat hyvin arveluttavat, costa del solilla tapauksia on hyvin vähän. Naapureiden mukaan siellä on hyvin rauhallista ja turvaetäisyyksistä pidetään huolta kaikkialla. Meillä on siellä oma auto ja oma talo, joten suurin riski lienee kauppareissuilla, aivan niinkuin täällä kotimaassakin. Hotellilomalle en lähtisi.

Olisihan se kiva päästä näkemään lyijykukkakin pitkästä aikaa luontaisessa ympäristössään.
Täällä kotona oleva yksilö tavoittelee jo eteisen kattoa. Kasvupyrkimys sillä on ainakin valtava vaikka onkin noin 3000 kilometriä liian pohjoisessa.

Seurataan tilannetta ja tehdään sitten päätöksiä kun niiden aika on.
Vapaaehtoinen kotikaranteeni on tietenkin itsestään selvä jos reissuun lähdetään.
Ehdinkin se hyvin pitää ennenkuin opiskelut alkavat.

Lyijykukan sinisyyteen pyrkii myös kruunuvuokko, ehdottomia lempikukkiani sekin.
Ihme ja kumma, sain Eurobulbilta tilaamani mukulat kukkimaan. Ruusuleinikit taantuivat hyvän alun jälkeen ja ne ruukut hinasin kera ankaran harmituksen syrjemmälle. Sinisarjoista yksi ainoa juurakko aikoo kukkia kahdella kukkavarrella. Ehkäpä jo ensi kesänä sekin yllättää iloisesti.

Tulevaan viikonloppuun on mahdutettu pikainen pyrähdys Tampereelle.
Se onkin pitkästä aikaa ensimmäinen viikonloppu kun meillä ei ole vieraita ja pihahommienkin puolesta pääsen matkaan.

Iso-J värkkäilee mahdollisena viikonlopun joutoaikana pihasaunan remonttia.
Hyvin palvellut sauna takkatupineen kunnostetaan sisältä ja ulkoa ja mitä ilmeisimmin laajennetaan isomman oleskeluterassin ja paljun verran.

Nyt on myös vihdoin sopiva hetki pistää viimeiset ruohonsiemenet multiin kun taivaalta on luvassa kasteluapua useammaksi päiväksi.

Eläinosastolla kaikki hyvin, spanielit näyttävät mallia sadepäivän aktiviteeteista.
Voi hyvin, missä lienetkin.