Vappukukka vuonna 2020

Tämä tuli vähän äkkiä mutta meillä on nyt koiratrio.
Uusin tulokas toimii nimellä Mia ja hän on tanskalaista alkuperää oleva pienen pieni jenkkicockerikaunokainen.

Lellun kasvattaja tarjosi meille mahdollisuutta ottaa Mia koeajalle.
Valtava ihme oli jo se, että Iso-J ensin suostui asiasta edes puhumaan, saatikka koiraa katsomaan. Kävi kuitenkin niin, että jo saman päivän iltana ajelimme takaisin Torpalle koiraneiti kyydissä.

Kyseessä on komean näyttelyuran tehnyt kolmivuotias jonka äitiysuralla on ollut rutkasti epäonnea. Se päättyi kahteen sektiolla syntyneeseen pentuun ja eläkepäivät alkoivat. Meillähän on ollut tiedossa, että Peetu muuttaa lähikuukausina opiskelijaelämään ja tänne jäisi hyvin yksinäinen Lellu. Niinpä tässä kohtasi kaksi tarvetta ratkaisunsa ja kaikki voittavat.

Hauskinta tässä on se, että Iso-J ilmoitti Mian olevan hänen koiransa, elämme siis todella poikkeuksellista ja historiallista ajanjaksoa!

Illalla tilattiin jo Espanjasta Dukierin valjaat, tänään Papan Prinsselessa saa omat kupit ja kuulema pedinkin. Näköjään pienet spanielitytöt puhuvat isojen miesten kieltä ja näpistävät näiden sydämet ihan muina mestareina. On se taitava pikkulikka.

Yhteiselo on ollut alusta saakka hämmästyttävän sopuisaa ja luontevaa.
Poikia toki kiinnostaa kurkkia tytön hännän alle ja Mia kyllä äsähtää kun poikien kihistelyt menevät liian pitkälle.

Kissoista Mia ei piittaa yhtään, tokkopa edes tajuaa että eri lajia ovat. Aamulla peltokeikalla Felix johti joukkoa tuttuun tapaan ja Mia sipsutti perässä, varmuuden vuoksi toistaiseksi hihnassa.

Kissat mulkoilevat uutta tulokasta mutta käyttäytyvät asiallisesti. Se riittää.

Mia nukkui ensimmäisen yönsä sängyssämme, tyytyväisenä tyynyllä.
Tänään Mialla on kylpypäivä ja kunhan muiden koirien hajut katoavat, pojatkin lopettavat turhan touhuamisen.

Luonteeltaan Mia on hurjan herttainen, ihmisen kaveri niinkuin pitääkin.
Jäin vähän semmoiseen käsitykseen, että nämä parti colour -tyypit olisivat vilkkaampia kuin yksiväriset mutta ainakaan toistaiseksi ei ole turhaa hösäämistä havaittu. Toisaalta, meillä on aika tasaisen rauhallista ukkokotimeininkiä ollutkin joten tyttömäistä hömppäämistä on ihan mukava katsoa.

Epäilemättä Mia oppii raportoimaan pihaan ajavista autoista ihan lähipäivinä ja hevosiakin käydään katsomassa tänään. Sen verran ahnekin on, ettei taatusti jää jätkien jalkoihin kun ruokaa jonotetaan.

Tämä viimeinen kuva on Mian missivuosilta, titteleitä on vaikka miten paljon ja näyttelyihmiset varmaan tietävät millainen on yhtä cacibia vaille kansainvälinen valio. Tyttö, sinä olet tähti.

Meille tästä tytöstä tulee toivottavasti pitkäikäisin vappukukka.

Historiallisen erikoista Valpuria teille kaikille, missä lienettekin !

Kuva ladattu kasvattajan facebookista, ei oma.

Muuan keväinen viikko

Jos sanon, että säät ovat olleet vaihtelevat en paljoa liioittele. Kuvat perjantaiaamulta.
Illalla lumi oli jo poissa ja maa kuiva. Kevät se sieltä keikuttelee.

Enää en aamuisin kurki nettihesarin koronauutisia vaan palasin vanhaan tapaani, sääennusteiden tutkimiseen.

Tämä on sitä aikaa jolloin loimitan ponit aamulla lumipyryn takia ja otan loimet pois hikisten hevosten niskasta aamupäiväheinien aikaan.

Välillä hakkaan aamuisin jäätä vesipaljusta rikki ja iltapäivällä kannan selkä vääränä vettä paisteessa nääntyvien hevosten hörpittäväksi.  Ja joka ilta Perikunnan vanhin harjaa kaksi mutasikaa hevosen näköisiksi.

Onneksi nämä viikot vievät meitä kohti toukokuuta ja silloin säät vähitellen tasoittuvat.
Eräänä hienona päivänä tällä samaisella viikolla meinasin saada lämpöhalvauksen, kasvihuoneessa.

Kasvimaan sukupolvenvaihdos etenee ja Torpalle kärrättiin Biltemasta läjä uusia kasvilaatikoita.
Koska mustaksi värjätyt olivat niin luokattoman huonolaatuista puuta, vaihtoehdoksi jäi ottaa käsittelemättömät. Ja käsitellä itse.

Koska nämä säät ovat niin vuoristorataa, homma on paras hoitaa kasvihuoneessa, siellä on kuivaa -ja kuumaa. Etenkin jos ei älyä avata ovia tai kattoluukkuja. Olin varmasti aikamoinen näky hoippuessani kasvihuoneen ovelle punaisena kuin rapu kattilassa.

Loistava johtaja kävi tarkastamassa työmaan ja työstettävän tavaran. Viimeinen kuva kertoo tarkistuksen tuloksen.

No, ei se nyt ihan noin huonoa laatua ollut.
Vähän saattoi jäädä tarkastajalle pihkaa tassuihin ja perskarvoihin tai sitten tarkastajaa vain närästi juuri nautittu latz-ateria.

Tätä kirjoittaessa yksi haljennut lavakaulus on palautettu ja ehjä haettu toisesta kaupasta.
Pussimultaa tuli samalla lavallinen. Multien laatu on muuten ihan luokattoman epätasaista.

Pitää nyt vielä nimi tarkistaa pussin kyljestä ennen julkista haukkumista mutta x:n taimimulta on enimmäkseen hiekkaa ja roskaa.
Ei se ihme, että herkemmät italialaiset tomaatit eivät suostu moisessa moskassa kasvamaan.
Nyt on kaikki toivo pantu Biolanin mustaan kompostilla terästettyyn multaan. Sitä voi toki parannella  hevosenlannalla jota meillä kyllä riittää. Ja aina voi hakea kanalasta lisää jytymiittiä. Tulee kuulan kokoisia herneitä.

Tänään sain vihdoin kaikki mönjättyä ja kieltämättä lopputulos on hieno. Ainakin omasta mielestä.

Nyt sitten odotellaan, että kelit vakiintuvat ja pääsen lataamaan lavat.
Paikat niille on jo katseltu ja kunhan ovat oikeilla sijoillaan, niihin ruuvataan mustat säleiköt köynnöksiä varten.

Päädyttiin sitten ostamaan valmiit. Kaikenlaisilla virityksillä on äitikulta tähän saakka herneensä kasvatellut.  Viime kesänä riivin vesiheinän seasta lehteviin pajukeppeihin hirttäytyneitä herneitä ja päätin, että seuraava sato kerätään helpommin. Tämä tapahtuu.

Tällä keväisellä viikolla vaihdettiin myös autoihin kesärenkaat.
Perjantaina olikin Perikunnan vanhimmalla mielenkiintoinen ajo-opetuskerta kun pääsi lumipyryyn kesärenkailla. Tiellä pysyttiin ja kun takaisin Torpalle kurvattiin, kyydissä oli mojova paketti Eurobulbilta, hevosrehujen lisäksi.

Olipa hieno lähetys Hollannista.
Muhkeita daalian juurakoita ja paljon ruskeita paperipusseja joissa anemoneja, leinikkejä, siperian kurjenmiekkoja ja muuta ihanaa.

Illasta keli jo kylmeni joten sain multiin vain anemonet 'Lord Liutenant' ja 'De caen'. Omiin multiinsa pääsivät myös pinkki ja valkoinen leinikki, ranunculus 'Aviv'.

Pyhäpäivänä jemmaan multiin tusinan verran uusia daalioita ja siperian kurjenmiekkoja.

Omaa vuoroaan odottavat vielä ruusuneidikki, tiikerikukka sekä ruostekukka.

Ai että, on tämä vaan niin huikeaa aikaa.

Posti tuo vielä viisi uutta pionia, sitten pitääkin etsiä paikat yhteensä kymmenelle uudelle lajikkeelle. Kasvihuoneessa uutta kasvua lykkää sinisarjojen ohella myös ruukuissa talvetut 'Myrtle gentry', 'Buckeye belle' sekä 'Lady liberty' -pionit.



Tähän viikkoon mahtui kieltämättä kaikenlaista.
Onneksi nyt on lauantai-ilta ja aika henkäistä kaiken tekemisen välissä pikkuisen pidempään.

Taidan vielä kurkata Puutarhakausi -sarjan viimeisimmän jakson ja köllähtää sen jälkeen ansaituille unille. Se tässä korona-arjessa on uutta, ilta venyy aina vain myöhemmäksi koska aamutallin jälkeen ei yleensä ole kiire mihinkään. Voi vaikka ottaa aamunokoset. Yleensä otan.

Mukavaa pyhäpäivää ja alkavaa keväistä viikkoa, se on kuulkaas jo vappu tulollaan.

Äitinpojat odottavat koiranpäivän juhlatarjoiluja.

Hakkeluksen ja häpeän paikat

Tavoite: rusokirsikka kukassa (kuva ladattu netistä).

Hehee, ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä illassa ja koko päivän sai viettää pihalla.
Naama kihelmöi ja selkäruoto tietää kykkineensä.

Aloitin ryytimaan uudistuksen länsilaidan kymmenmetrisen turakkopenkin siivouksella.
Siinä on niinkin riemastuttavia kasveja kuin tarhapiiskua ja saippuakukkaa. Kumpikin leviää kuin korona. Onhan se piisku hieno keltainen, metrin korkuinen muuri loppukesästä, se siihen saa jäädäkin. Saippuakukan yritän kaivaa ylös juurineen ja jos sitä vielä johonkin istutan, laitan pohjattomaan saaviin johonkin tontin nurkkaan. Sen tilalle laitan vaikka auringonkukkaa.

Tässä on nähkääs nyt semmoinen sukupolvenvaihdostilanne meneillään kasvimaalla.
Tähän saakka kasvihuone ja ryytimaa on ollut seniorikansalaisen temmellyskenttää. En ole juurikaan hänen tekemisiinsä siellä puuttunut, autellut toki olen. Minä ajattelin, että siellä puuhastelu on hänelle mieluista ajanvietettä mutta viime vuosina hänellä ei enää kuokka heilunut entiseen tahtiin. Näytti väsyvän kastelustakin.

Oli vuosia joilloin minäkään en oman tilanteeni takia jaksanut kuin kävellä katselemaan.
Viime keväänä valtasin kasvihuoneen ensimmäisen kerran ja minun vastuulleni se nyt sitten siirtyi.

Äitikullalla alkaa olla ikää jo niin kunnioitettavat kymmenet, että se on nyt hänen vuoronsa kävellä sinne katselmaan. Jos jaksaa.

Niinpä nyt siellä heiluukin isompi kuokka ja uudistuksia tulee. Melkein kaikki paitsi peruna ja osa kesäkukista siirtyy kasvilaatikoihin ja alue rajataan erittäin paljon selkeämmin.

Mutta nyt siihen hakkelukseen.

Ei kovin edustava näkymä Torpan etupihalla.

Kesällä tuo on paljon siedettävämpi kun angervon risuiset alaoksat peittyvät massiivisten syysleimujen ja päivänliljapuskien taakse. Toisella puolen jättimäiset kuunliljarivistöt peittävät turakon.

Mutta silti, talvella ja lumettomaan aikaan meillä tervehtii pihaan tulijaa risukasa, ei hyvä.
Kunnes vihdoin, vuosien pohdinnan jälkeen tajusin, että tuohon sopii niin paljon hienommin kaunis rusokirsikka - yksin tai kaverin kanssa.

Tässä pari viikkoa vanhemmassa kuvassa lumen peittämällä alueella ovat kuunliljat, muutama pioni ja kahdesta eri mummolasta kaiveltuja perinneperennoja. Ja ihan jumalattomasti vuohenputkea.

Aion nostaa tältä alueelta kaikki paitsi kuunliljat ylös ja vaihtaa mullat.
Kuunliljat saavat kyllä osansa kun niiden vierestä kaivetaan ja hartaasti.

Että kyllä eilen hankitut upouudet fiskarssit saavat purtavaa ja muutama muukin työkalu tarvitaan ennenkuin viisi angervon rytöläistä on kammettu maan pinnalle.

Pihapoluksi saan vihdoin ne himoamani liuskekivet.

Tällä postauksella katson myös kuitanneeni Lautakankaan Sirkun taannoin heittämän häpeähaasteen.  Nimittäin lähestulkoon kaikilla pihoilla on ainakin omistajansa mielestä vähän noloja paikkoja.
Niitä joita ei kuvata blogeihin ja joita ei mielellään esitellä vierailijoille. Tai vähintään rajataan kuvista pois.

Tallin takaseinä ja siilon välitila, yök.

Riihen takana oleva varastokatos, hyi. 

Maakellari, njäääh.

Vanhan kanatarhan peräseinä ja riihen takavarasto, yöööök.

Ei niin täydellistä ja ihanaa. Lumet on sentään sulaneet.

On minulla monta muutakin kamalaa ja rumaa nurkkaa täällä, tietäjät tietää.
Niiden kanssa pelataan aikaa ja mietitään mahdollisimman laajasti mitä kannattaa tehdä ja mitä hyvää uutta niiden kunnostaminen saa aikaan.

Etenkin kun budjetti ei ole pohjaton kaivo josta ammentaa aina inspiraation iskiessä. Silloin on pakko tuumata tovi ja toinenkin.

Ties vaikka tallin takaseinän edessä on jonain päivänä sinne suunnittelemani saniaispuutarha.
Siilon välitilassa vaikka kanala, siilossa sauna ja salakapakka.
Riihen takaosan varastovajan tilalla siisti ja valoisa varasto.
Maakellari arempien kasvien talvetuspaikkana.

Ties vaikka.

Lohdullista on se, että nämä silmä- ja päänsäryt hoituvat aina jotenkin parhain päin.
Vaatiihan se aikaa ja kärsivällisyyttä mutta niinhän ne timantit syntyvät, paineessa.

Laitan tähän loppuun vähän kauniimman kuvan lopetukseksi. Näiden aika on ihan just.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin. Minä lähden saunaan.

Saksikäsi pihakävelyllä

Nämä kevään kasvun odottelu- ja aattoviikot ovat pitkiä. Tekisi mieli istuttaa, kitkeä ja kuopsuttaa.
Realiteetti on kuitenkin se, että maamme on pitkä ja täällä tulee pihan pintaan polvistuneelle kylmänkyhmyjä ja muuta vaivaa. Turha on raapia haralla kohmeista multaa, siellä vasta heräillään.

Koska jatkuva puutarhaohjelmien seuraaminen ja taimistojen valikoiman selailu käy kalliiksi, on kuitenkin viisainta pysytellä pihalla aina kun voi. Eli kun ei sada räntää tai tuule jostain luoteen ja koillisen välistä.

Tänään oli pitkästä aikaa sula ja kuiva aamu, aurinkokin kurkisti. Niinpä temmelsin pihalle raottelemaan rusakkoverkkoja. Ihan kaikkia en kuitenkaan poistanut sillä ne häijyt talttahampaat kyttäävät kuitenkin tuolla metsän laidassa.  Vesissä suin juuttaat odottavat koska poistan tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran runkosuojat, kirjovaahteraa ne pitävät varmasti ihan ekstrabonuksena. Pettykööt penteleet, purkoot vaikka jäkälää.

Minä ja Loistava Johtaja Felix aseistauduimme oksasaksilla. Napsimme sivuversoja, turhia oksia ja ruusuilta kurjia oksia ja ränsistyneitä kukinnonjämiä pois. Totesin, että isot sekatöörit vaativat käyttövoimakseen Iso-J:n. Loistava Johtaja kannusti ja kommentoi tekemisiäni. Tai sitten se hoputti, kevätkohmeessa on vielä saksikäsikin. Ei vielä lousku entiseen malliin.

Totesin, että edellisestä leikkauskierroksesta on turhan pitkä aika,  parissa paikassa tarvitaan jo sahaa. Oi luoja tätä laiskuuteni määrää, ihan vaan parina keväänä jäänyt leikkaus väliin. Muka.

Samalla vähän kartoitin hankittavien tarvetta, kalliiksi käy tämäkin kevät.
Muutama jaloruusu pitää nyhtää juurineen ylös. Oppirahoja makselen monen kuolleen ruusun kohdalla. Yhdestäkin paikasta puski jo viime kesänä vähemmän jalo koiranruusu kauhean piikkisillä pitkillä piiskoilla. Selkeä istutusvirhe eli oma maali. Onneksi noihin paikkoihin voi istuttaa pionin ja niitähän minulla riittää kasvihuoneessa. Muutama on vasta lähdössä tänne päin.

Kannattaa muuten pitää silmällä Pionien kodin verkkokauppaa. Sinne tulee tällä viikolla myyntiin kevään peruutettujen messutapahtumien messutarjoukset.

Minulle sieltä on lähdössä 'Candy stripe', 'Angel cheek' ja 'Edens Perfume', ne minun piti noutaa Tampereen messuilta viime viikonloppuna. Korona lahotti senkin.

Muhkeita silmuja oli kaikkialla. Ei tämä vaadi enää kuin lämpimiä päiviä ja aurinkoa, sitten jo vihertää kummasti. Löysin muuten unohtamani Mustilan magnolian projektitaimen, hengissä!
Kukkia siltä en tohdi odottaa mutta silmällä pidän. Kovasti haluaisin kokeilla tarhamagnolia 'Leonard Messelin' viihtymistä Torpan ilmastossa.

Seuraavalla pihakävelyllä tarvitsen mukaan muistiinpanovälineet, veikkaan että hankittavien lista on pitkä kuin käytävämatto. Todennäköisesti jätän tilaukseni Hirvensalmen taimistolle. Sieltä saisin haluamani kirsikat, luumut ja muutamat muut samasta paikasta kohtuullisen noutomatkan päästä.

Näinä aikoina kun pitää ottaa huomioon monta tekijää. Stop and go -reissujen takia ei viitsi lähteä ihan mahdotonta matkaa kulkemaan. Toisaalta en haluaisi ajella monen taimiston kautta haalimassa yhden sieltä ja toisen tuolta.

Jossain aiemmassa postauksessa manailin etupihan ränsistyneitä angervopuskia.
Ei todellakaan mikään edustava sisääntulo vaikka runsaat syysleimut ja muhkeat kuunliljat tilannetta paikkaavatkin upeasti. Nyt on angervon aika siinä paikassa ohi, lähtevät juurineen.
Syysleimujen väleissä on turhan ahtaalla päivänliljoja, ne kokoan johonkin toiseen paikkaan.

Olen minä ennenkin tällä tilalla painiskellut kaikenlaisten villintyneiden pöhheikköjen kanssa joten viisi angervopuskaa ei liene mahdottomuus. Tilalle tulee rusokirsikka.

Tämän viikon viileämpien päivien varalle työlistalla on kasvihuoneelle varastoitujen uusien lavakaulusten suojauskäsittely. Heti huomenna tiistaina haen Osmocolorin eco garden -käsittelyaineen jotta sekin homma on aloittamista vaille valmis.

Toveri Felix lienee mielellään apurina siinäkin hommassa. Valitettavasti joudun telkeämään pomokissan sisätiloihin, en nimittäin halua meille hiilenmustassa värissä itsensä mönjänneen kissan käpälöintejä mihinkään.

Onneksi on piha ja puutarha jossa tekemistä riittää, siellä ei käy aika pitkäksi eikä siellä väijy korona. Postipoika tuo tällä viikolla Eurobulbin tilaukseni, pääsen ruukuttamaan daaliat ja leinikit, monen muun herkun lisäksi.

Pikkuisen nyt jomottaa oikean käden niveliä ja kyynärpäätä. Saksikäsi on vähän ruosteessa ja vähäisestä leikkelystä kiukuttelee, tylsää. Noh, joka aamu armo uus.

Voi hyvin, missä lienetkin.

PeeÄäs, nämä kuvat otin erityisesti OP:n päivää piristämään.

Tupakomennus

Ailahtelevainen kevätsää ei ole ulkoilma-aktiviteetteja suosinut ja kasvihuoneessakin on nyt stand-by tilanne päällä. Homma ei oikein etene missään. Paitsi sisätiloissa, tupakomennus aktivoi.

Remontti harppasi (toistaiseksi) loppusipistelyvaiheeseen, portaikko on nyt maalattu kahteen kertaan. Puhelimella räpsäistyt kuvat eivät tee oikeutta väreille, ne kuitenkin ovat juuri tuohon tilaan täsmälleen semmoiset kuin ajattelin ja silloinhan ne ovat hyvät. Olen ihan valtavan iloinen, että löytyi kerrasta oikeat sävyt ja yhtenäinen värimaailma.

Olisihan kai parempi esitellä vasta valmista työmaata mutta tähän postaukseen en semmoisia kuvia saa joten myös maalarinteipit ja paljon rempparoinaa pääsee kuviin.

Kuvista ei näy ala-aulan seinien tapetti, se on vuodelta 2009 ja edelleen täydellisen hyvä. Koetan muistaa ottaa sellaisenkin kuvan kunhan remppavalot ja muu sälä on siivottu pois eteisestä.

Yläkerran aulan kuvaan sitten kun sieltäkin on kannettu kaikki turha pois. Kalusteiksi sinne jää toistaiseksi vain senkki jonka maalaus on viikonlopun viimeinen rempparutistus.

Taas tuli todistettua se iänikuinen fakta kuinka remontti poikii aina uutta remonttia.
Viime syksynä aloitin muutaman puunvärisen välioven maalauksella ja nyt ollaan tässä.

Seuraava luonnollinen remppakohde on alakerran vanha vessa. Se on edelleen ihanasti retro, vuoden 1985 kuosissa. Siellä pitää kuitenkin uusia myös lämminvesivaraaja ja homma vaatii vähän enemmän perehtymistä kuin nämä pienet pintaremontit.

Joutoaikaa tulee vietettyä myös ruudun ääressä. Onneksi on suoratoistopalvelut ja yle areenat, ruutukatsomot ja kanavapaljous.  Puutarhaohjelmien aivopesemänä olen nyt vakuuttunut, että pihapolut kaipaavat liuskekiveä ja perennapenkit kanttausta.
Takapihalle vuosia suunniteltu 'terassi' vaatii ammattilaisen näkemystä ettei tule ihan tyyliin sopimaton rakennelma.

Se on hyvä, ettei tekeminen lopu kun  Iso-J:kin viettää yhä enemmän aikaa kotona.
Toistaiseksi on mahduttu saman katon alle ihmeen hyvin, onneksi on iso talo josta löytyy rauhallinen tila jokaiselle.

Kevät on luotettavasti aina oikullinen eikä tämä poikkeustilakevät ole tarjonnut mitään uutta säiden suhteen.

Tienreunasta huomaamani keltaisena helottavat leskenlehdet hautautuivat lumeen ihan hetkessä. On ollut pakkasöitä, tuullut etelästä ja pohjoisesta, satanut rakeita, räntää, vettä ja lunta. Välillä pilkahtanut aurinko on kuitenkin antanut uskoa lämpimämmän vuodenajan lähestymisestä.

Alemmassa kuvassa lumitilanne etupihalta tiistaina. Nyt lumi on jo sulanut ja puskan alla piilotteleva jouluruusun jämä nostelee taas kukintoaan valon suuntaan.

Tämä etupihan sisäänkäynnin kunnostus on kesän työlistalla.
Oikealla puolella olevat risuiset angervot leikataan alas ja jos minulta kysyttäisiin, ne kiskottaisiin juurineen pois. Toisaalta ne antavat hyvän näkösuojan alas tielle. Niiden tällä puolen on mahtavat kuunliljakasvustot ja kaikenlaista muuta sekalaista. Aion kunnostaa penkkiä niin paljon kuin jaksan ja vaihtaa siihen mullat, vuohenputki kun ei kitkemällä lähde.

Angervojen toisella puolella on komea pitkä rivi syysleimuja ja päivänliljoja, ne ovat juuri oikeassa paikassa ja viihtyvät hyvin.

Pihakierroksilla olen huomannut lähes kaikkien puuvartisten pulleat silmut. Tuomi etenkin on ihan valmis kevääseen eikä vaahterakaan himmaile hetkeäkään kunhan saadaan taas auringon valot ja lämmöt päälle.

Eläinosasto voi hyvin.
Lellu jatkaa lääkekuurillaan, Peetulla on lenkkien ansiosta taas vyötärö. Kissat jaksavat puuhastella omissa hankkeissaan.

Eräänä aamuna jouduin pihalla erotuomariksi, Felix ja Oscar selvittelivät välejään ja tappelivat nuoskalumessa kuin pahaiset kulkukollit. Ihan oli veljenmurha molemmilla mielessä. Vasta kun potkin niiden päälle reilusti lunta, sain pukarit irti toisistaan ja napattua Oscarin kainaloon. Felixin jätin pihalle jäähdyttelmään kiehuvia tuntojaan. Vähän myöhemmin ne söivät sopuisasti yhdessä, latzilla leppyy veljesvihakin.

Elmo kikkailee lähinnä sisätiloissa. Se kun on semmoinen syntymässä säikähtänyt ja ulkona pääasiassa vain huutaa.

Viimeisessä kuvassa kristallisoituu Elmon elämänasenne joka on varsin boheemi. Minua hiekkatassut pöytäliinalla lähinnä ällöttävät joten taas tuli Elmolle lähtö.

Kissa on siisti eläin... ja sitten on Elmo.

Rauhallista viikonloppua, missä lienetkin.

Pääsiäisen puutarhahetkiä

Poikkeuksellinen pääsiäinen on edennyt jo sunnuntaipäivän iltaan, Torpalla rauha ja kaikki hyvin.
Silloinhan pääsiäisen voi katsoa olleen riittävän rauhallinen ja leppoisa kun päivät ovat ihanasti sekaisin, päivämääristä puhumattakaan.

Remontti valuu jo hyvää vauhtia alakertaan, portaikko on hiottu, putsattu ja pohjustettu.

Koska poikkeuksellinen pääsiäinen tarkoittaa ruuanlaittoa huomattavasti totuttua pienemälle porukalle, aikaa kyökissä menee vähemmän. Tämän tajuttuani nappasin hyvin taimettuneet tuoksuherneet kuljetukseen ja vilistin kasvihuoneelle, Lellu tuli kaveriksi.

Olin kylvänyt kuutta eri lajiketta, kymmenen kutakin ja nyt olisi aika aloittaa kouliminen.
Itävyys on todella hyvä, keskimäärin yhdeksän kymmenestä siemenestä iti.
Luotan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin kasvatusohjeisiin, siemenetkin ovat häneltä. Tästä on muuten kiitoksen paikka Kivipellon Sailalle, hänen vinkistään Cecilian sivuille lopulta älysin mennä.

Cecilia neuvoo kastelemaan koulittavan taimiruukun läpimäräksi, silloin taimia on helpompi käsitellä ja tämän kyllä allekirjoitan. Dorothy Eckhardit tököttävät nyt kukin omissa ruukuissaan, samoin osa vanhasta ruotsalaisesta kaksivärisestä lajikkeesta. Muut lajikkeet jätin vielä ainakin huomiseen, jatkakoot jalkojaan vielä. Pari lajiketta on paljon hitaampia eikä niiden koulimisella ole mikään kiire.

Cecilia kehottaa siirtämään koulitut taimet kasvihuoneeseen, siellä viileämmässä ne kasvavat tanakoiksi eikä tuoksuherne säikähdä pientä yöpakkastakaan hänen mukaansa.
Minä kävin kuitenkin peittelemässä taimet harson alle, sillä siirto tuvan lämmöstä kasvihuoneeseen saattaa olla kohtalokas ja minun tuurillani ja taidoillani heittävät henkensä.
Onneksi on siemeniä uusintakylvöihin.

Kasvihuoneessa oli iltapäivällä mukavan lämmin vaikka ulkona riehui äkäinen tuuli ja lumihiutaleet kieppuivat ilmassa. Tuuli rämisytti kasvihuoneen luukkuja ja riuhtaisi yhden kattolevyistä irti. Onneksi Iso-J:n asennuspalvelu toimitti huoltohommat ripeästi ja levy palautui paikoilleen.

Sinisarjat vaikuttavat talvehtineen kanalassa hyvin ja nyt vihreä kasvusto alkaa tuuhistua ihan silmissä. Sinisarjojen lisäksi olen siirtänyt kasvihuoneelle kuusi purkkia pioneita, niiden maahanpanijaisten aika on tänä keväänä kunhan saan täsmennettyä itselleni niiden tulevat asemapaikat.

Perjantaina piipahdin lähikaupalla hakemaan sinne saapuneen lähetyksen Puutarhurin majalta.

Pitkä odotus kannatti, ikioma 12-litrainen Lungo -kastelukannu on nyt vihdoin täällä. Voi että kun se on mainio, ihan kuin nokinen nuotiokahvipannu. Tukeva ja jämäkkä ja kahden kahvan ansiosta siitä on kätevä kaataa. Pohdin kauan väriä, lehmuksenvihreä on niin kaunis mutta musta on aina tyylikäs.

Kasvihuone on tällä hetkellä enemmän varasto kuin kasvihuone.

Laastipaljut odottavat pestyinä pinoissaan tomaatin ja chilin taimia. Kuorikatteet päätyvät aikanaan kasvimaalle, lavakauluslaatikoiden väliin käytäville. Ruukut ovat jo valmiina odottamassa seuraavia koulittavia. Vähitellen kasvihuoneessakin vihertyy, kevät on kyllä niin huikeaa aikaa.

Lumipyry sakeni ja oli aika siirtyä takaisin keittiöpalvelukseen.

Pääsiäissunnuntain aterialla syötiin fetalla ja pinaatilla täytettyä karitsamureketta, yrteillä, sitruunalla ja valkosipulilla maustettuja uuniperunoita ja bulgursalaattia.

Jälkiruuaksi oli erinomaisesti onnistunutta pashaa. 

Valamon luostarin pasharesepti ei petä, se on ihan niin kuin pashan pitääkin olla. 

Pashamuotti on samaisen luostarin myymälästä ja juuri sopivan kokoinen reseptin mukaan tehdylle massalle. 

Sen verran mokasin, että ahnehdin pashan koristeeksi tarkoitetut hedelmärakeet enkä muistanut ostaa edes viinirypäleitä joten pashalautasta 'koristi' muutama aneeminen kiivisiivu. 

Onneksi oli sentään Kultasuklaan puput pashalla nurkkavahteina.

Koska elämme poikkeuspääsiäistä, Äitikulta ei istunut kanssamme. Hänelle vietiin oma privaattikattaus.

Vielä olisi yksi pääsiäispäivä jäljellä. 

Sen aion käyttää vajuttamalla lukemattomien lehtien pinoa ja varmaan piipahdan pariin otteeseen kasvihuoneella kyselemässä taimien kuulumisia. Sään salliessa tepastelen pihalla ja tutkin verkotettujen puuvartisten vointia.

Vielä en uskalla poistaa runkosuojia ja verkkoja, metsän siimeksessä väijyy laumoittain vaahteranhimoisia rusakoita ja muita ristihuulia.

Lumettomana keväänä on ollut mahdollisuus kiertää pihaa ja muutaman kerran päänsisäisen oivalluksen lamppukin on tuikahdellut. Koska en aio tulevana kesänä uutta kaivosta aloittaa, tyydyn laajentamaan vanhoja. Niiden uudistukseen ja pihan painaumien täyttämiseen tarvitaan multaa, hyvin paljon multaa. Otetaan kunnon kuormat multaa, hiekkaa ja soraa. Jälkimmäistä uppoaa pelkästään yksi kuorma pihatiehen.

Lumipyry on nyt vaihtunut vesisateeksi, kevät on oikullinen ja olkoon niin.

Voi hyvin, missä lienetkin!