Sininen kaappi meets KonMari

Torpan eteisaulassa on liki kymmenen vuotta nököttänyt soma vanha kaappi. Tarkkaan ottaen kaksi kaappia, ne vain ovat päällekkäin. Armas ystäväni S. on sen aikoinaan jostain löytänyt ja projektinaan kunnostanut ja kun kaappi kaipasi enemmän tilaa ympärilleen, se päätyi meidän silloin tyhjään eteisaulaamme. Ennen kaapin tänne muuttoa paikalla oli monta korkeaa pinoa punaisia muuttolaatikoita.

Kaappikokonaisuuden omistussuhteet ovat jääneet minulle hieman epäselviksi, meillä sitä kuitenkin säilötään ja arvostetaan. Khöhhöm, arvostuksesta ei ehkä voi puhua kun avaa kaappikaunottaren ovet.

Oi tätä häpeän määrää ! Yksin en jaksa sitä kantaa, joten jaan roinapaljouden kanssanne, olkaapa hyvät.

Onhan tämä aivan kamala rojupesä. Alakaapista löytyy mm. keskenpolttoisia kynttilöitä, käytöstä poisjääneitä laukkuja, roinaa ja arvotavaraa. Pino vanhoja cd-levyjä, käyttöohjeita, taulunkehyksiä ja ties mitä. Käytöstä jääneitä lompakoitakin useampi, tyhjiä kaikki.

Yläkaapissa aivan hukkaan menevät ihanat vanhat astiat, kynttilänjalat, maljakot ja kaikenlaiset tilpehöörit. Valkoinen rottinkikori on varsinainen miljoonalaatikoiden kauhukabinetti ja alkukoti jossa on kaikkea adventtikynttilöiden koristelaatoista rintakoruihin ja kännyköiden latureihin (vanhoihin). Uskoisin sieltä löytyvän myös n kappaletta vanhaksi menneitä tai muuten tarpeettomia pankkikortteja.

Järjestelmällisyydestäni (sitäkin vähän on jäljellä) kertoo vasempaan reunaan kasatut eläinten (entisten ja nykyisten) passit, rekisterikirjat ja muut dokumentit. Osaanpa ainakin kertoa mistä ne löytyvät.

Välitila on varsinainen murheenkryyni. Siinä säilötään kaikenlainen menevä ja tuleva tilpehööri, ne joille ei juuri sillä sekunnilla löydy sijaa mistään ja muu epämääräinen irtonainen aines.  Juuri nyt siinä on mm. mittanauha, ikkunanavaaja, vessan oven lukon messinkihelapussukka ja läjä parittomia korvakoruja.

Tänään minä sain inspiraation, olen nimittäin lukenut joutessani aivan liian monta Glorian Koti -lehteä ja nivaskan muita sisustuslehtiä. Päätin aloittaa vihdoin jonkin konkreettisen projektin. 

Taustalle kerrottakoon, että kaikki Torpan seuraavat sisätilaprojektit ovat niin isoja, työläitä ja kalliiksi arvioituja, ettei niille ole tämän(kään) vuoden budjetissa sijaa. Halvalla pääsen kun aloitan konmarittamalla tämän kaapin ja nostamalla sen oikeaan arvoonsa. Niin, että ovet kehtaa vaikka läväyttää auki ihan huvikseenkin, ei vain salakähmässä jotain etsiäkseen.

Tein tästä ihan tarkoituksella postauksen, ettei asia olisi aivan liian helposti unohdettavissa. Muistuttakaa minua, por favor.