Taas tuulee

Kaverin kanalan kottaraisia

Tuulee niin, että tupee heiluu. Eilinen auringonpaiste on muisto vain, kaunis toki. Tänään on harmaata, viskoo lunta ja tuulee luvattoman kovaa. Kohta ei ole puissa mitä karistaa, hyvin tehokas kevättuuletus on viime aikoina ollut. Mutta ehkäpä nämä ovat nyt niitä tuulia jotka meille kaivattua kevättä puhaltavat.

Joutsenet ovat kuulema saapuneet. En ole nähnyt enkä kuullut, pelkästä tiedosta tulin iloiseksi. Aamulla joku ihan outo lintu huikkaili salavassa, näin vain mustan lentävän pisteen loittonevan eli tunnistamiselle ei todellakaan jäänyt aikaa. Eikä meikämandoliinin lintubongaritaidoilla tunnisteta kuin joutsen ja talitintti. Ja kana.

Yläkuvassa muutama todella outo lintu, kaverin kanalassa on vaikka mitä ihmeitä, kanasta totisesti on moneksi. Nuo ovat samaisia valkohuntuja kuin meidän kaksi pallopäätämme. Noilla on friseeratut höyhenet eli näyttävät posahtaneelta tennispallolta -tai jotain.

Tuulelta voisin tilata yhden hönkäyksen kylmempää ilmaa, sen verran vain, että saataisiin auramies kentälle. Pitäisi lumia sysiä aitojen yli jotta kevät koittaisi kentällekin. Nyt se on ehkä pahimmassa kunnossa ikinä historiassaan ja siksi tarvittaisiin yksi kylmempi hetki jotta lumelle voisi jotain tehdä.
Mietin jo, pitäisikö uriin pakkautunutta jäätä sulatella suolalla. Ehkä konsultoin jotain kentänomistajakolleegaa jolla pidempi historia hevosten hiekkalaatikoiden huollosta.

Viikko on edennyt jo perjantaihin. Iso-J tulee tänään kotiin. Lauantaina on ohjelmassa hautajaiset ja muistotilaisuus naapurikaupungissa ja sunnuntaina Iso-J lähtee taas reissuun. Seuraavina viikkoina elellään emäntävetoista arkea, eipä mittään, kyllä se meiltä käy. Tälle päivälle on vielä kaupunkireissu, aamulla ajelin hevosten kuivikkeita ja kanojen rehua kotiin.

Laitoin muuten tänään puhelimeen laskurin, lomalennon lähtöaikaan on nyt 100 päivää ja muutama tunti päälle. Ei paha.

Leppoisaa viikonloppua!