sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sitten viime näkemän

Aito asia
.. hiljaista on ollut. Ehkä nämä blogit alkavat tulla vähitellen tiensä päähän, yksi jos toinen blogi on hiljentynyt. Pitäisi tuo sivupalkin lukulista päivittää ihan ajatuksella kun aktiivisia blogeja tuntuu olevan enää muutama.

Hiihtolomaviikko on jo sunnuntai-illassa. Lauantain kruunasi Äitikullan tupaan kantama piirakkavati, liinan alta löytyi aimo keko lämpimiä karjalanpiirakoita, niitä aitoja voilla voideltuja ja täysmaitopuurolla täytettyjä. Näitä ei saa kaupasta.

Viikonloppu on ollut ihan tavanomainen, onneksi ei mitään yllätyksiä minkään suhteen. Pientä kriisiä tuottaa jommankumman koirapojan koivennostointo, sisätiloissa. On oikeasti aika ällöttävää löytää pöydänjalan juurelta pissiläntti, ei mikään iso mutta pisarakin pissaa lattialla on liikaa. Tänään käännettiin tuvan iso pöytä ympäri ja huuhtelin etikalla pöydänjalat, sen pitäisi neutralisoida merkkailuun innostavat hajut. Veikkaan salakusijaksi Leffeä, sillä nämä elimistön luontaiset tarpeet tulevat vähän refleksinä. Kun ahterissa tuntuu painetta, Leffe kyykkää ja päästää pahan pois, vaikka ihan portaan eteen. Ihan sama pissaamisen kanssa. Yök ja hyi. Hyviä neuvoja vastaanotetaan mielihyvin.

Leffe on kuitenkin hyvin onnellinen koira ja hoivaa ikealaista possuaan huolella ja hartaasti.

Leif ja Possu
Sunnuntain ohjelmassa oli hevosten pyhäkoulu ja hiki otsalla kumpikin jumppaili oman tuntinsa. Sää oli lämmin, plussalla koko päivän ja aurinkoakin saatiin, vasta iltapäivällä meni pilveen.
Kevättä tekee kyllä nyt ihan urakalla ja hyvähän se vain on.

Sunnuntai on myös vakiintunut kanalan siivouspäivä. Niin tänäänkin talikoin kuivikkeet, hamppu on aivan yliveto. Ei haise eikä pölyä ja on nopea siivota. Tukkapäätiput Dunelt ja Reikäpää muuttivat silkkien seinähäkkiin. Siellä ne pienet reppanat nyt touhottavat. Mikäli tulee pakkasia, kiikutan ne takaisin lämpimään varastoon pupuhäkkiin. Sussexeilla ei ole ollut kunnollista munintapesää joten nyt niille väsättiin jämälevyistä uusi. Monet kanaharrastajat hakevat Ikeasta jotain seinähyllyköitä ja ruuvaavat ne kanalan seinään, me tehtiin itse. Ihan hyvä tuosta tuli, toivottavasti kelpaa rouville. Toinenkin vaihtoehto on valittavana, jännä nähdä milloin eka muna löytyy. Ja mistä.

Torpan munatuotanto on tällä hetkellä jättikoch -kanan ja satunnaisten kääpiökochien harteilla, sussexit ovat taas ummessa. Ja niistä tipuista neljä on kukkoja joten helpotusta munapulaan ei ole luvassa. Toivottavasti munaummetus päättyy pian ja päästään taas normaaliin munausrytmiin.
Kesällähän ne heittäytyvät hautomaan, yksi toisensa jälkeen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kanala-arkkitehtuuria


14 kommenttia:

  1. Nemppa on taas Radisson-leirillä, jo ihan sunnuntaista saakka ja voin niin tuntea Seniorikansalaisen huikeiden karjalanpiirakoiden tuoksun tänne saakka. Paljon, paljon terveisiä Mummolaan sekä Seniorille että Kummikoiralle. Nasse is the King. Oli Torpan sisätiloja merkkaamalla terrorisoiva kumpi tahansa, toivon että kyse on lyhyestä ja välittömästi ohimenevästä kevätilmiöstä, Yöks pissalätäköille ja otaksun että iso J ei aiheelle kovin suurta kannatusta osoita. Tsemppiä viikkoon ja yritetään olla koodissa jossain kohti. <3 Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko olet kääntänyt postisi Radissoniin?
      Piirakat oli hyviä, monta söin että varmistin asian :D
      Pärjäile kuoma <3

      Poista
  2. Yleensä erittäin toimiva konsti on leikkoa ne ylimääräiset killuttimet haaruksista. Ei kuulemma nouse koipi merkkailuhommiin sen jälkeen.

    Ja netin suuressa aaltoliikkeessä kevättalvi on hilenevää hyvin usein. Kyllä se tästä kevään myötä piristyy, luulisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan jospa onkin jo päähän iskostunut tapa joka jatkuu, oli pallit eli ei. No toisaalta maailma ei paljoa menetä jos Leffeltä pallit lähtee.
      Toisaalta Leffen tyyliin kyllä sopisi jokin räyhäkkä sisähousukuosi, pupuja tai perhosia ehkä.

      Poista
  3. Slurps, tuli nälkä, kun tuo piirakkakuva iski tajuntaan. Täydellisen kauniita piirakoita. Makukin melkein välittyy ruudun tälle puolelle. Melkein.

    Kun itse nyt mietin koiran kokoa ja liikunnan tarvetta (sekä koiran että minun), ystäväni, joka on koiravelho, neuvoi, että jos koiran oma reviiri on kovin pieni, pienet koirat alkavat merkkailla sisällä...eli pääsen pitkille lenkeille myös pienen koiran kanssa. Muuten koiran rodun valinta on alkutekijöissään. Minua miellyttäisi "yksi jokaista rotua" -periaate. Toisaalta omat suosikkirotuni veisivät minua kuin märkää sukkaa (Suomen ajokoira & beagle). Eikä kumpikaan näistä ole vaihtoehdoista ole hyvä.

    Innovatiivista tuo kanala-arkkitehtuuri, tuossa on jotain tosi hienoa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosikymmenten kokemuksella ja taidolla syntyvät täydelliset karjalanpiirakoiden muotovaliot. Ja makukin oli enemmän kuin kohdillaan.

      Minä olen taipuvainen uskomaan, että Leffellä ainakin on niin kovasti touhua ja hosua sen pienissä aivoissa, ettei se sitten muistakaan olevansa sisällä vaan nostaa koipea refleksinä; 'kas, tolppa, minäpä merkkaan'.

      Kuopus katsoi mietteissään istuvaa Leffeä taannoin ja totesi, sen päässä tiluttaa hissimusiikki, ehkä panhuilu.

      Monet pikkukoirat todellakin ovat surullisenkuuluisia huonosta sisäsiisteydestään. Ainakin chicuilla on tässä asiassa huono maine. Mitenkä pientä koiraa olit arvellut?

      Ja ehkäpä suosikkirotusi saattaisivat turhautua pieniin piireihin, näkisin kumpaisenkin koiran hölköttämässä pitkiä lenkkejä korvat lepattaen, mieluummin fillarin rinnalla. En oikein miellä niitä seurakoirina, enemmänkin olisivat elementissään käyttökoirina.

      Miten olisi corgi? Se on yllättävän monipuolinen. Ja hyvin rojalistinen.

      Poista
    2. Beaglehan on sumuisilla saarilla lähes seurakoira nykyään, kun ketunmetsästys kiellettiin.

      Meillä oli beagle, kun olin lapsi, ja se oli sekä että, samoin kuin dreeverimme. Ja olen minä tavannut ajurin, joka oli mielstään kirjaimellisesti loistava sylikoira...Sitä sylikoiraa oli vain niin paljon, tai syli oli liian pieni.

      Kyllähän minä aikaa ajatttelin koiran kanssa viettää ja jotain harrastaakin, ei ehkä näyttelykehiin kuitenkaan.

      Olen ihastunut kaverini Bichon Frisehen. Se kyllä käy myös pitkiä lenkkejä. Mikä on siis hyvä, kunhan ei juosta tarvitse jänisten perässä, kun koira saa vainun.

      Voi Leffeä.

      OP

      Poista
    3. Meilläkin on ollut dreevereitä ja ajokoiria, kyllä nekin sohvalla viihtyivät jos eivät jäniksenajossa olleet.

      Leffe on.

      Poista
  4. @OP, kollegallani on elämää suurempi bichon, samoin entisellä kollegallani. Huimia persoonallisuuksia, toisen emäntä ja oikeastaan perhe on kiinnotuneita kestävyysurheilusta ja pikkuinen Koira isolla K:lla kipittää pitkiä juoksulenkkejä. Corgit on myös huikeita, niistäkin kultaisia muistoja. Täälläkin haaveillaan koirasta mutta sen pitäisi olla sisukas matkustaja ja n. 80 päivää lempimajataloissa on koiralle liikaa. Se ansaitsee kodin, joten haava odottaa aikaa parempaa.Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bichonit ovat kyllä varsin monipuolisia koiria. Ja corgit <3

      Poista
    2. Ehdottomasti ääni corgeille. Niille hännällisille cardiganeille. Suuri koira matalilla jaloilla. Muuten ihan täysverinen pakkaus ihan kaikkeen.

      Poista
  5. Mutta bortsuista mitään puhumattakaan, tule pian kylään, ihastuttavia bortsuja tepsuttaa lähes päivittän kävelytiellä. Olen koukussa tietyn kanavan aamulähetykseen erään Borderterrrieri-neidon vuoksi. Ei auta, Mr. Dell vaatii nyt huomionsa, huoh! Warm regards till Nasse Man

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, border on omalla karulla tavallaan koirien aatelia.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com