maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kotkotuksia


Game over

Kesäajan ensimmäinen maanantai ja ulkona lumipyry. Sunnuntaina nukuttiin koko porukka autuaasti rokuliin. Heräsin puhelimen tärinään yöpöydällä ja huomasin kellon olevan aivan ruokottoman paljon. Hevoset olivat tallissa enemmän kuin nyppiintyneen näköisinä ja minä vuolaasti anteeksipyydellen kiidätin Poniherrasväen ulos aamiaiselle.

Heinämies oli käynyt tuomassa pari paalia, myöhästyin siitäkin. Kävin sitten illalla maksamassa heinät hänen pihassaan. Ja kelirikko on täällä, auto on ravassa ja tiet liejuna.

Tämä päivä on mennyt hankalan kautta koska väsymys on niin valtava. Onneksi on mahdollisuus levätä ja ottaa vaikkapa nokoset. Tänään nukuin ensimmäiset päivänokoset moneen kuukauteen.

Kanalassa ei nukuta rokuliin, siellä on taas yksi uusi kukko. Tämä valkea komistus (poikanen vielä) tuli Kainuun kuormassa meille. Ja on kyllä varsinainen silmäkarkki. Kipaisi poseeraamaan niin kiltisti. Ei ole vielä kiekunut mutta se lienee ajan kysymys. Kanala pitäisi oikeastaan nimetä uudelleen Kukkolaksi, poikia on paljon. Äkkiä laskien 10 helttapäätä.

Flirtti ja komistus
Ihana Ihmepoika

Tämä hattarapää on uusin valkohuntu, pieni ja kuohkea kuin vaahtokarkki. Tykkään kovasti.
Tälle viikolle on muutama sairaalatapaaminen ja kenties yksi kananhakureissukin. Iso-J lähtee taas reissuun ja me jäädään pyörittämään Torpan arkea. Sujuuhan se meiltä.

Nopeasti on maaliskuu kyllä kirinyt, nyt jo loppusuoralla. Ensi kuussa saadaankin sitten kevääseen vauhtia kunhan nyt ensin nämä pakolliset kevätmyrskyt kestetään. Ja Pääsiäinenkin painaa päälle.

Kaikenlaista kivaa luvassa. 
Iloa viikkoosi, missä lienetkin.


Puuhkatukka
Hatut ja myssyt




6 kommenttia:

  1. Onpa kaveria puuhkalla siunattu, kukko on scary! Nemppakin vetäisi unet Torpalle päästyään. Kirkolle lähdettiin varhain, pitstop kotona jäi alle kahdentoista tunnin. Täällä tulee, näkymä merelle on todella hieno. Mykistävän kaunis. En tiedä sen enempää olenko kesäajan puolesta tai vastaan mutta tämä valon määtä on kyllä huippu! Josko huomenna pääsisi illasta vaikka katsomaan uutta Stockaa tai jotain muuta kuin hotellikuolemaa! Hugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukukkohan on vallan soma ja veikeä, ei scary ollenkaan.

      Ihan oikeasti kyllä kannattaisi ehkä pohtia uutta näkökulmaa asumisjärjestelyihisi, onhan tuo vinhaa, että kulutat Radissonin ovea enemmän kuin kotioveasi ja tunnet hotellin henkilökunnan paremmin kuin naapurit.

      Onko muuten havut suojattu?
      Valo on ihana, tänään ihasteltiin kevätillan valoa lumipyryssä. Ainakin viisi senttiä uutta lunta on maassa. Ja piha liukas, sekä Esikoinen että Iso-J pannuttivat tänään.

      Poista
  2. Tuohan sotkeutuu noihin jalkahöyheniinsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näppärästi osaa kinttunsa asetella, eivät yleensä kompastele. Mutta minä astun usein vahingossa jonkun jalkahöyhenille ja sitä seuraa nuhteleva kotkotus.

      Poista
  3. Muuten ihan kukon näköinen, mutta jalkahöyhenet on kyllä hurjan näköiset. Mulla aina tulee vain mieleen, että kun tuo kävelee kurassa tai paskalaudalla, niin johan kerää tatinaa niihin. Vaan minkäs ne ite tuolle mahtaa. Suunnitteluvirhe.

    Noiden hattarapäiden kuvien äärellä kuvittelen aina miltä näyttävät vesisateessa :D Ne on tosi söpöjä! Mukavaa viikkoa - jokainen päivä on lähempänä kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jalkasulat ovat märässä maassa aika murheellinen näky. Ja läpsläps lätinä vain kuuluu kun kanat taapertavat vesisateesta suojaan. Sun pitää nähdä meidän jättikochit, niilläkin on karvajalat.

      Hattarapäitä en taida raskia sateen armoille jättää. Jotkut kuulema pesevät noita tukkapehkoja jos kana on oikein tehokkaasti rötvännyt itsensä jossain puurokupissa.

      Kevät antoi meille tänään rakeita ja auringonpaistetta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com