Nuorissa on tulevaisuus

Kuva: Taru K.

Meillä kävi viime viikolla Esikoisen koulukaveri ja tytöllä oli kamera matkassa. Kuvat kävivät pikaisen Lightroom -myllyn läpi ja noin 150 parasta kuvaa ilmestyi nettiin Tarun galleriaan. Koetan löytää toimivan linkin ko. sivustolle.

Sen verran raportoin säätilasta, että kaikkea on saatu. Lunta tuli ensin viisi senttiä ja sitten on pysynyt pakkasella. Tänäänkin on saatu nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta, välillä on tullut piristävä raekuuro ja sitten taas paistetta. Ihan hassua tämä kevään tulo.

Piha on aivan hirveä ansakenttä kun siellä on sileä jää pakkaslumen alla. Ikinä ei voi tietää millä askeleella lähtee lapikas liukuun. Äitikulta liikkuu pihalla potkukelkalla ja minäkin kaipaisin jotain tukivälinettä, ainoastaan sontakärryjä lykätessä on tukeva olo. Mutta enpä nyt viitsi pitkin pihoja kulkea sontakärry rollaattorinani. Hoipperehdin kinosten viertä pitkin, elämässä on nykyisin jännitystä muulloinkin kuin Eurojackpotin arvonnan aikaan.

Eipä mulla sitten muuta mielessä tänään ollutkaan, laitan tähän loppuun muutaman kuvan. Se on aina upeaa kun ihmisellä on luontaista silmää ja lahjoja ja niitä uskaltaa käyttää. Ei ihme, että ko. tyttö on suosittu kuvaaja kisoissa ja valmennuksissa.

https://tarunkuvat.galleria.fi

Kotkotuksia

Game over

Kesäajan ensimmäinen maanantai ja ulkona lumipyry. Sunnuntaina nukuttiin koko porukka autuaasti rokuliin. Heräsin puhelimen tärinään yöpöydällä ja huomasin kellon olevan aivan ruokottoman paljon. Hevoset olivat tallissa enemmän kuin nyppiintyneen näköisinä ja minä vuolaasti anteeksipyydellen kiidätin Poniherrasväen ulos aamiaiselle.

Heinämies oli käynyt tuomassa pari paalia, myöhästyin siitäkin. Kävin sitten illalla maksamassa heinät hänen pihassaan. Ja kelirikko on täällä, auto on ravassa ja tiet liejuna.

Tämä päivä on mennyt hankalan kautta koska väsymys on niin valtava. Onneksi on mahdollisuus levätä ja ottaa vaikkapa nokoset. Tänään nukuin ensimmäiset päivänokoset moneen kuukauteen.

Kanalassa ei nukuta rokuliin, siellä on taas yksi uusi kukko. Tämä valkea komistus (poikanen vielä) tuli Kainuun kuormassa meille. Ja on kyllä varsinainen silmäkarkki. Kipaisi poseeraamaan niin kiltisti. Ei ole vielä kiekunut mutta se lienee ajan kysymys. Kanala pitäisi oikeastaan nimetä uudelleen Kukkolaksi, poikia on paljon. Äkkiä laskien 10 helttapäätä.

Flirtti ja komistus

Ihana Ihmepoika

Tämä hattarapää on uusin valkohuntu, pieni ja kuohkea kuin vaahtokarkki. Tykkään kovasti.

Tälle viikolle on muutama sairaalatapaaminen ja kenties yksi kananhakureissukin. Iso-J lähtee taas reissuun ja me jäädään pyörittämään Torpan arkea. Sujuuhan se meiltä.

Nopeasti on maaliskuu kyllä kirinyt, nyt jo loppusuoralla. Ensi kuussa saadaankin sitten kevääseen vauhtia kunhan nyt ensin nämä pakolliset kevätmyrskyt kestetään. Ja Pääsiäinenkin painaa päälle.

Kaikenlaista kivaa luvassa. 

Iloa viikkoosi, missä lienetkin.

Puuhkatukka

Hatut ja myssyt

Talvesta kesään

Talviajan viimeinen aamu, huomenna herätään kesäaikaan.
Toistan itseäni jos mainitsen mielipiteeni tästä kellojen räpläämisestä. Otettaisiin vaan kesäaika pysyvään käyttöön ja sillä hyvä.

Kivaa se kuitenkin on, että nyt on takana jo kevätpäivän tasaus ja huomenna alkaa virallisesti kesäaika. Kunhan saavat vielä maanteille kesänopeusrajoitukset niin elämä on taas mallillaan. Kesärenkaita ei näillä leveyksillä laita autoonsa hullukaan, ainakaan semmoinen jonka pitää ajaa päivittäin. Vasta vappuna alkaa olla siinä hommassa järkeä.

Eilen kävin korjauttamassa tuulilasista nastaniskemän. Osumaa ottanutta kohtaa tuulilasti tuskin huomaa, hyvää työtä tekivät ja kyllä vaan tuulilasivakuutus kannattaa ottaa. Pikkuisen valitteli kiireitään korjaamon heppu, pomokin oli sopivasti lomansa ajoittanut juuri kiireisimpään aikaan. Meinasi kuitenkin pistää korjaamon ovet säppiin viideltä, liki tauotta oli painanut hommia aamusta saakka.

Tälle viikonlopulle ei ole mitään kummempaa toimintasuunnitelmaa. Kanala pitäisi siivota ja hevosten pyhäkoulu pidetään huomenna, kenttä on vähän kökköisessä kunnossa mutta muutakaan ei nyt tarjolla ole. Esikoinen ja Otto tosin kävivät käppäilemässä teitä pitkin. Minä ja Ponimies jäätiin huolestuneina odottelemaan. Ponimies kiljui perään, minä en.

Leffe sai Iso-J:ltä tuliaisiksi urosvyön, se on semmoinen turkoosi joustava kangas. Leffellä on nyt sininen vyö koivennostossa eikä se mikään ansio ole.

Pöydänjalka ja halkovasu ovat pysyneet kuivina, vyö ei. Niitä pitää varmaan hommata useampi kunnes koira oppii, ettei pissi pitkään lahkeessa lämmitä.

Tämmöistä tänään, tervetuloa kesäaika!

Pienestä pitäen

Kämmenellä

Minä kun jo luulin nähneeni paljon, en kaikkea. Eilinen Kainuun reissu antoi kuitenkin vähän uutta ihmeteltävää. Näin pieni on vastakuoriutunut siniviiriäisen tipu. Eihän se viiriäisenmunakaan kummoinen ole, kaupoissa on pääsiäisnamuja jotka ovat viiriäisenmunan kokoluokkaa. Ihan nuo ovat elinvoimaisia ja -kelpoisia öppäiäisiä vaikka noin pikkuisia ovatkin. Oikeita luonnonihmeitä!

Kaverin kanalaloissa oli lisää ällisteltävää, en ole ikinä nähnyt semmoisia lintuja mitä hänellä oli aarteissaan. Ihastuin valtavasti naurukyyhkyihin, niitä tekisi mieli hankkia pariskunta itsellekin.

Riikinkukkokyyhkytkin ovat valtavan kauniita, lienevät lumivalkoisina olevan helppoa ruokaa paikalliselle kanahaukalle. 

Mukaan tarttui kauan etsimäni valkea Kääpiökochkukko ja kaksi kanatipua, toinen omituisen värinen, friseerattu koch ja toinen on valkea valkohuntu eli lisäys Duneltin hallinnoimaan Pallopäiden klubiin. Parille kaverille toin monta laatikollista lintuja ja yhdet kanakansalaiset jätin Juukaan. On tämä hullutusta. Mutta kohtuullisen halpaa ja harmitonta onneksi.

Kun on ihan pieni

Eivät ne nämäkään jättejä ole

Luonnonilmiöitä sain eilisen ajomatkani aikana kummastella usein. Noin vartin välein vaihtunut sää tarjosi kaikkea räntäsateesta auringonpaisteeseen, taivaalta lensi jalkarättejä tuulilasiin, välillä kova tuuli ravisti Hopianuolta ja tielle muodostuneet vesilammikot ynnä sohjo lisäsivät ajamisen haasteita vähintään neljänteen potenssiin.  Onneksi liikennemäärä Kainuuntiellä ei yllä maalikylien määriin ja sain ajella keskenäni, muutama rekka tuli vastaan ja pari postin jakeluautoa, niitäkin näköjään liikkuu vielä.

Tänään sää on ollut kaunis. Täydeltä terältä paistaa ja on lämmin. Pihatie on nyt erittäin työläs ajettava, Hopianuolen leveät renkaat saavat raapia tosissaan ylöspääsyn eteen. Kohta kaikkialla on silkkaa sohjoa ja se on mielestäni yksi kevään tylsimmistä vaiheista, märkyys. Routainen maa ei jaksa imeä vettä samaan tahtiin kuin sitä sulamisesta tulee.

Esikoinen oli löytänyt netistä aarteita, meidän Otto löytyi kasvattajansa albumeista. Tässä ihan sieltä Oton elämän ensiajoista. Voi tuitui sentään kun on ollut pieni ja honkkeli.

Vauhdilla kohti viikonloppua, kivaa torstaita sinulle!

Pikkuinen Otto
Kuva kasvattajan albumista

Uutta elämää

Lisää kukkoja

Jep, pöhinää pöntössä eli hautomakoneessa tapahtuu. Yksi Light sussex kukkopoika on kuoriutunut ja toinen tuolla taustalla pungertaa maailmaan. Jälkimmäisen nimi on Vino-Veli koska se ei ole vieläkään saanut niskaansa suoraksi. Hällä sattui vähän kovempi munankuori avattavaksi. Tajusin vasta 'melkeinliianmyöhään', ettei tipu pääse kuivuneista kuoren kalvoista irti omin voimin. Niinpä minä avasin koneen, kostutin serlaa (sitä imukykyistä) ja liottelin kalvot notkeiksi. Tipu potki itsensä irti kuorenpalasista ja kenottaa nyt niska vinossa.

Vielä yksi tipu sieltä pungertaa maailmaan, silkkikananmunassa rapisee lupaavasti.

Huomenna ajan Kajjaaniin saakka ja koetan neuvotella itselleni koneellisen verran munauksia, kolmas kerta toden sanokoon! Hitto soikoon!

Viikko on muuten sujunut hyvin, mutta tänään sekä koirat että kissat ovat olleet aivan hysteerisiä tipujen piipityksen takia. Neljä nokkaa on kiinni koneessa jos en kiellä. Nyt kissat on teljetty takaeteiseen yörauhan nimissä ja koirilta loppui kunto. Ovat huohottaneet ja hilluneet koko päivän ja minulta verenpaine kiehuu uutta ennätystään. Onneksi kohta saan tiput lämpölevyn hellään huomaan varaston puolelle.

Säiden puolesta ollaan yhä keväässä. Tänään on tullut lunta, räntää ja aurinkoa. Nyt tuulee taas aivan huimilla boforeilla, olisivatko jo kolmannet karistajaiset tälle keväälle ja neljäs lakki kannon nokkaan? Kuten joka vuosi, sekoan laskuissa. Ja aina se kesä kuitenkin tulee, hyvä niin.

Yritän opiskella videoiden liittämistä näihin postauksiin, olisi hauskaa materiaalia tulossa heti kun oivallan miten pitää toimia... saattaa siis vielä kestää. Älä ainakaan hengitystäsi pidättele odottaessasi.

Aamulla tulee heinäkuorma, sitten piipahdan kainuussa, moikka !

Lumiraja vetäytyy

Kevätpäivän tasaus

Tänään on virallisesti kevään ensimmäinen päivä. Espanjassa kevät alkoi kl. 11.29 ja silloin pitäisi myös munatestin toimia. Joskus olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Minulla on nyt vähän erilaiset munahommat menossa, tipu päkistää itseään yksiöstään ulos. Ihan tuossa vieressä on hautomakone ja siellä muutama muna joten aitiopaikalta seuraillaan tätäkin kevään ihmettä.

Uusi viikko alkoi. Maanantain kunniaksi otin kolmituntisen työpöydän setvimisistunnon. Nyt on paperit mapeissa ja muutenkin siellä missä pitääkin. KELAn ruuhkia lisäsin vaatimattomalla kolmen hakemuksen nivaskallani.

Voin kertoa, että olin melkoisen uupunut urakan lopussa. Huomiselle jäi vielä tositemappi. Sen kun punnerran ja omavero.fi -palvelussa teen tarvittavat ilmoitukset, kuulun taas kunnon kansalaisten joukkoon.

Sädekehä loimottaa kirkkaana kuin Jeesuksen otsa, maksoin nimittäin läjän laskujakin reilusti ennen eräpäivää. Kyllä tästä ansiosta pitäisi jo joku ahkeruusmitali saada. Olisipa rahaliikenne tännekin päin yhtä vuolasta kuin täältä pois.

Mikäli tämän päivän säästä mitään voi ennustella, kesällä saadaan aurinkoa ja lunta. Oli pilvistä ja sitten ihan kirkasta. Ja välillä tupsautti kuurollisen lunta, semmoista kevyttä huttua. Kevät on oikukas, todistettavasti.

Viikkoon on mahdutettu yksi pikkuisen pidempi ajoreissu, toivottavasti saan nukuttua hyvin ettei aivan tillintallin tarvitse puuduttavan tylsää matkaa ajella. Muut aktiviteetit pyörittävät meitä kotikaupungissa ja kulmilla.

Jatkan tiputv:n seuraamista.

Terkkuja Duneltilta

Kas näin, huppukukko Dunelt on hän jolta keskimmäisessä kuvassa pilkottaa hienot punaiset heltan alut. Enpä muista koskaan ennen olleeni näin iloinen tipun paljastuessa kukoksi. Dunelt toki näytti heltan alkunsa jo monta viikkoa sitten.

Omena on suurta herkkua ja tuommoiset omenanpuolikkaat on nokittu hyvin siistiksi iltaan mennessä. Ovat siis aikamoisia syömäreitä nämä huntupäät.

Olen tässä aikani kuluksi suunnitellut kanalaan kaikenlaista projektia kesäksi. Osa hommista on niin isoja ja työläitä, että tarvitaan miesvoimia hommiin. Mutta maalaukset ja muut fiksailut on hyvä hoitaa vaikka sateisina päivinä, niitä kun kuitenkin riittää.

Kokonaan uusi osasto pitäisi laittaa, mikäli ne orpington -pylleröt käyn hakemassa -ja käynhän minä kuitenkin. Jättikochpariskunta (mustavalkeat) pitää majoittaa myös omaan tilaansa, jättikukko yrittää polkea kääpiökochkanoja eikä sellainen käy laatuun. Ja nämä seuraavan kuvan kukkopojat päätyvät erään kengittäjän paistinpannulle mikäli eivät omaa kotia löydä. Noista tuo etummainen on ainoa kana. Toivottavasti koneessa muhivista munista kuoriutuu edes pari kanatipua.

Sunnuntai on aurinkoinen ja hyvin keväinen. Otto tallusteli pihalla ja rikkoi pihatien liukasta jääkantta. Pyhäkoulu peruutettiin kentän tilanteen takia, onkin ensimmäinen kerta.

Eilen käytiin Savonlinnassa hautajaisreissulla, Iso-J:n isotäti pääsi kaipaamaansa lepoon. Illalla olin niin poikki, että könysin heti iltatallin jälkeen nukkumaan. Oloa ei yhtään helpottanut vatsassa vellonut yökötys ja yleinen paha olo. Meillä on nyt vähän jokaisella ollut vatsanväänteitä. Noroloroa ei sentään, mutta riittävän kurjaa kuitenkin. Kuopus oli tullut kaupungista vatsanväänteiden takia taksilla kotiin, ei olonsa vuoksi jaksanut odottaa bussia ja bussimatkaa. Hänelläkin meni levolla ohi, onneksi.

Mutta niin kipeä ei kukaan ollut, etteikö yksi Savonlinnasta tuotu Kansakoulun jyväleipä olisi tullut syödyksi, jäljellä on vain pikkuinen käntty. Onneksi pakasteessa on toinen leipämurikka, pahan päivän varalle. Maanantai on varmasti oikein hyvä syy raottaa pakastimen kanttaa.

Nyt vielä ilta-aurinkoon ulos, siellä on niin kevät!

Rimppakinttu-Otto

Taas tuulee

Kaverin kanalan kottaraisia

Tuulee niin, että tupee heiluu. Eilinen auringonpaiste on muisto vain, kaunis toki. Tänään on harmaata, viskoo lunta ja tuulee luvattoman kovaa. Kohta ei ole puissa mitä karistaa, hyvin tehokas kevättuuletus on viime aikoina ollut. Mutta ehkäpä nämä ovat nyt niitä tuulia jotka meille kaivattua kevättä puhaltavat.

Joutsenet ovat kuulema saapuneet. En ole nähnyt enkä kuullut, pelkästä tiedosta tulin iloiseksi. Aamulla joku ihan outo lintu huikkaili salavassa, näin vain mustan lentävän pisteen loittonevan eli tunnistamiselle ei todellakaan jäänyt aikaa. Eikä meikämandoliinin lintubongaritaidoilla tunnisteta kuin joutsen ja talitintti. Ja kana.

Yläkuvassa muutama todella outo lintu, kaverin kanalassa on vaikka mitä ihmeitä, kanasta totisesti on moneksi. Nuo ovat samaisia valkohuntuja kuin meidän kaksi pallopäätämme. Noilla on friseeratut höyhenet eli näyttävät posahtaneelta tennispallolta -tai jotain.

Tuulelta voisin tilata yhden hönkäyksen kylmempää ilmaa, sen verran vain, että saataisiin auramies kentälle. Pitäisi lumia sysiä aitojen yli jotta kevät koittaisi kentällekin. Nyt se on ehkä pahimmassa kunnossa ikinä historiassaan ja siksi tarvittaisiin yksi kylmempi hetki jotta lumelle voisi jotain tehdä.
Mietin jo, pitäisikö uriin pakkautunutta jäätä sulatella suolalla. Ehkä konsultoin jotain kentänomistajakolleegaa jolla pidempi historia hevosten hiekkalaatikoiden huollosta.

Viikko on edennyt jo perjantaihin. Iso-J tulee tänään kotiin. Lauantaina on ohjelmassa hautajaiset ja muistotilaisuus naapurikaupungissa ja sunnuntaina Iso-J lähtee taas reissuun. Seuraavina viikkoina elellään emäntävetoista arkea, eipä mittään, kyllä se meiltä käy. Tälle päivälle on vielä kaupunkireissu, aamulla ajelin hevosten kuivikkeita ja kanojen rehua kotiin.

Laitoin muuten tänään puhelimeen laskurin, lomalennon lähtöaikaan on nyt 100 päivää ja muutama tunti päälle. Ei paha.

Leppoisaa viikonloppua!

Hyvä päivä

Tämä päivä on syytä merkitä Torpan Päiväkirjaan.
Kesän lennot on buukattu ja maksettu. Tällä kertaa lomalla ollaan täydet viisi viikkoa Hipsaanian takuuvarman auringon alla.

Täydellisen kevätpäivän kruunasi hyväsykkeinen spinning, pitkä istunto kampaajan tuolissa ja hyväksi huipennukseksi lippujen kilahtaminen sähköpostilaatikkoon. Muy bien.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli kutakuinkin täydellinen kevätpäivä.

Tiedän nukkuvani leveä hymy naamallani.

Iloa viikonloppuusi!

Kevättä tehdään nyt

Keväthanget

Sitä minä vaan tuli tänne kertomaan, että viime yönä oli jumalaton tuuli, oikein kunnon puhuri. Tapion riihenpuinnin viikkoja eletään ja sen kyllä huomaa. Lunta oli tullut reilut 5 senttiä, nyt se on vettynyt ja painunut loskaksi, nice. Siellä loskan seassa törröttää parin kottarikuorman verran salavien silppua ja oksasuljua ynnä muuta puista irronnutta roskaa.

Lämmintä on juuri sen verran, että hanget vajuvat kiitettävällä tahdilla. Tuulisi vielä vähän niin haihtuminen kiihtyisi. Huomiselle on luvattu aurinkoakin ja se vain passaa.

Lähestyvä kevät ja kasvukausi on aikaansaanut tuttua vipinää kuokkageeneissä. Kevään korvalla sitä on vähän herkempi puutarhaärsykkeille ja -ideoille, niinpä minulle kirkastui eräs idea. Edellinen talvi oli hirvittävän tuhoisa monille vanhoille ja koetelluille kasveille. Torpan takanurkalla ikkunan alla rehotti vuosikaudet vanha angervopuska. RIP puska.

Sen paikalle en ole jaksanut miettiä mitään uutta, viime kevät nyt oli mitä oli eikä pihahommat olleet ihan päällimmäisinä mielessä. Titan, tuon armoitetun puutarhahörhön intoillessa alppiruusujen nupuista tajusin, että ehkä nyt on tullut aika ja paikka alppiruusulle täällä Torpallakin.

Kuutioin, että edesmenneen angervon tilalle mahtuu kolme matalakasvuisempaa rhodoa, vähintään kaksi valkoista ja yksi punainen.

Samoin olen visioinut ratsastuskentän päätyä eli tutuksi tullutta A-katsomoa. Se kukkula kaipaa muutaman komean havun ja sekä happomarjan että lumimarjan. Plus hitollisen määrän sipulikukkia.

Siellä jo on yksi ruusuistutus josta en nyt elämöi enempää koska lähtökohdat ko. ruusurykelmälle olivat jokseenkin karut. Kun en saanut aikaiseksi niin en saanut. Paitsi vähän liian myöhään.

Muutama muukin puutarhaan liittyvä istutusvisio minulla on mutta antaapa vielä lumen sataa ajatusten ylle, siellä ne ehkä jalostuvat ja työstyvät valmiimmiksi. Sitten tarvitaan enää kuokkaa. Ja toki yksi toivioretki Raaheen Särkän Perennataimistolle. Siellähän se homma viimeistään lähtee laukalle.

Kesään on vielä matkaa, otetaan nyt kevääntulosta kaikki riemu irti. Muistin muuten, että minullahan on melkein uudet kumpparitkin, niitä pian tarvitaan.

Nyt pitää taas hankkiutua liikkeelle, moido! Tässä vielä vähän kuva-arkiston antia, näihin kevään iloisiin torvikukkiin ei kyllästy ikinä, narsissit.<3 p="">

Sitten viime näkemän

Aito asia

.. hiljaista on ollut. Ehkä nämä blogit alkavat tulla vähitellen tiensä päähän, yksi jos toinen blogi on hiljentynyt. Pitäisi tuo sivupalkin lukulista päivittää ihan ajatuksella kun aktiivisia blogeja tuntuu olevan enää muutama.

Hiihtolomaviikko on jo sunnuntai-illassa. Lauantain kruunasi Äitikullan tupaan kantama piirakkavati, liinan alta löytyi aimo keko lämpimiä karjalanpiirakoita, niitä aitoja voilla voideltuja ja täysmaitopuurolla täytettyjä. Näitä ei saa kaupasta.

Viikonloppu on ollut ihan tavanomainen, onneksi ei mitään yllätyksiä minkään suhteen. Pientä kriisiä tuottaa jommankumman koirapojan koivennostointo, sisätiloissa. On oikeasti aika ällöttävää löytää pöydänjalan juurelta pissiläntti, ei mikään iso mutta pisarakin pissaa lattialla on liikaa. Tänään käännettiin tuvan iso pöytä ympäri ja huuhtelin etikalla pöydänjalat, sen pitäisi neutralisoida merkkailuun innostavat hajut. Veikkaan salakusijaksi Leffeä, sillä nämä elimistön luontaiset tarpeet tulevat vähän refleksinä. Kun ahterissa tuntuu painetta, Leffe kyykkää ja päästää pahan pois, vaikka ihan portaan eteen. Ihan sama pissaamisen kanssa. Yök ja hyi. Hyviä neuvoja vastaanotetaan mielihyvin.

Leffe on kuitenkin hyvin onnellinen koira ja hoivaa ikealaista possuaan huolella ja hartaasti.

Leif ja Possu

Sunnuntain ohjelmassa oli hevosten pyhäkoulu ja hiki otsalla kumpikin jumppaili oman tuntinsa. Sää oli lämmin, plussalla koko päivän ja aurinkoakin saatiin, vasta iltapäivällä meni pilveen.

Kevättä tekee kyllä nyt ihan urakalla ja hyvähän se vain on.

Sunnuntai on myös vakiintunut kanalan siivouspäivä. Niin tänäänkin talikoin kuivikkeet, hamppu on aivan yliveto. Ei haise eikä pölyä ja on nopea siivota. Tukkapäätiput Dunelt ja Reikäpää muuttivat silkkien seinähäkkiin. Siellä ne pienet reppanat nyt touhottavat. Mikäli tulee pakkasia, kiikutan ne takaisin lämpimään varastoon pupuhäkkiin. Sussexeilla ei ole ollut kunnollista munintapesää joten nyt niille väsättiin jämälevyistä uusi. Monet kanaharrastajat hakevat Ikeasta jotain seinähyllyköitä ja ruuvaavat ne kanalan seinään, me tehtiin itse. Ihan hyvä tuosta tuli, toivottavasti kelpaa rouville. Toinenkin vaihtoehto on valittavana, jännä nähdä milloin eka muna löytyy. Ja mistä.

Torpan munatuotanto on tällä hetkellä jättikoch -kanan ja satunnaisten kääpiökochien harteilla, sussexit ovat taas ummessa. Ja niistä tipuista neljä on kukkoja joten helpotusta munapulaan ei ole luvassa. Toivottavasti munaummetus päättyy pian ja päästään taas normaaliin munausrytmiin.

Kesällähän ne heittäytyvät hautomaan, yksi toisensa jälkeen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kanala-arkkitehtuuria

Ostoksilla hiihtelyä

Muutamasta pussista...

Hiihtolomaviikko perjantaissa, maalisuoraa siis jo rynnitään. Naapurikylässä hiihtelevät pyssykkähiihdon maailmancuppia ja sen kyllä näki tänään kaupunkikuvassa ja kaupungin 'kehätiellä'. Ilahduttavan paljon liikennettä ja väkeä, hyvä hyvä. Sääkin suosii, nyt on semmoinen kolme astetta plussalla, päivällä oli enemmän ja aurinkokin näyttäytyi.

Viikolla on hiihdelty vaihtelevissa kuvioissa. Torstaina karautettiin naapurikaupunkiin, Savon synkeään ytimeen. Otettiin oikein pitkänmatkan reissuhiihto.  Alkuverryttelyksi etsittiin yliopistolta eläinlääketieteen laboratorio ja sinne luovutin Aino -jäätelölaatikossa kaksi huolella valikoitua sontanäytettä, hevosilta. Todellista premiumtuotosta. 

Iltapäivällä sähköposti jo kilkutti viestiä, tulokset ovat tulleet. Olivatkin muuten ihmeelliset tulokset, Otolla madonmunia 0/gramma, Ponimiehellä 25/g. Alhainen arvo olisi 250 per gramma. Muitakaan alivuokralaisia hevosilta ei löytynyt ja sonnan pH:kin on selvitetty, tasainen 6,5 molemmilla. Ettäs tiedätte, tarkkaan on jätkät syynätty nyt.

Vaativin osuus oli ison ostoskeskuksen läpiravaaminen useampaan otteeseen. Ikeassa otetiin vain yksi kierros, ei sakkorinkiä. Tarvittiin talliin rehusäilytyslaatikoita. Ne toki saatiin ja muutama muukin tarpeelliseksi tiedetty tavara. 

Rättikauppoja ei juurikaan luuhattu, Perikunta pyörähti kahdessa. Hevostarvikekaupassa tietysti meni tovi ja toinenkin, samoin urheiluparatiisissa.

Hyvillä mielin tankattiin Hopianuolen tankki ja suunnattiin kotia kohti. Kiva oli ajella valoisassa ja hyvässä säässä.

Tänään otettiin kierros paikallisissa rehukaupoissa. Yhdestä kahta ja toisesta yhtä. Ja vielä paria muutakin ovipumppua laulatettiin kunnes auto oli taas lastattu sillä millä pitikin. Otto aloitti nyt bulkkikauden eli massan lisäys on kevään teema. Teema näkyy sekä ruokakupeissa että jumppailuissa. Eikä Ponimieskään osattomaksi jää, nyt tuli väkirehukin ruokavalioon kun työmäärä on kuitenkin jo ihan kohtuullinen ja korvatkin kastuvat useampana päivänä viikossa.

Kirppislöytö

Perikunta on ollut aktiivinen myös nettiostosten puolella, Otolle löytyi tyylikäs, maineikkaan Döbertin valmistama tuliterä otsapanta punaisin kivin huisan halpaan hintaan.

Hirveästi ei ole kyllä muuten hiihdelty, lähinnä notkuttu kotinurkissa. Täällä kun sen ruletin on pyörittävä jouluna ja juhannuksena, lomalla ja arkena. Toki minä kävin kahdessakin tapaamisessa sairaalan mäellä. Toinen oli oikein antoisa, toinen vähän vähemmän. 

Kevät kuulema tulee lämpimänä ja aikaisena, jo ensi viikolla pitäisi olla reilusti plussaa. Maaliskuu maata näytää -sanotaan enkä yhtään pane pahakseni jos näin käy tänäkin vuonna.  Kävin jo kasvihuoneessa fiilistelemässä, siellä oli +20° ja tuoksui jo ihan kasvukaudelle. Nyt en lähde muuten sössimään siemenkylvösten kanssa, ihan sovulla haen topakat taimet ammattilaiselta.

Tottahan kevät tulee kihnuttamalla ja useampi pyrykin varmasti saadaan ennenkuin ollaan oikeasti keväässä. Joka tapauksessa, talvi alkaa olla finaalissaan ja se on aina iloinen asia. Onhan meillä ollut kuitenkin ihan oikea luminen talvikin tässä tammi-helmikuussa. Olisi perin kurjaa jos loskassa ja peilijäällä pitäisi tarpoa.

Puppe näyttää tampanneen kevään riemuissaan myös, kovasti on koivua kierretty ja loikkaloikkaa otettu. Kunhan pysyvät penteleet poissa hedelmäpuista ja vaivalla kasvatetuista puuvartisista jalopuista.

Tässä nämä tärkeimmät tällä kertaa, palaillaan.

Pupen öiset kuviot

Muutama kuva vain

Hieno ulkoilusää!
Hortoilin pihalla kameran kanssa ja melko pitkään sain räpsiä ennenkuin huomasin, että kameran säädöt ovat pilvisen sään puolella ja kaikki siihenastiset kuvat olivat ylivalottuneita. Siellä toki oli joukossa valokuvaushistorian upeimmat otokset. Uskoo ken tahtoo.

Paljon on kuitenkin pihalla hortoillut muutakin porukkaa, jälkiä on monenlaisia. Tämän ensimmäisen kuvan kulkijasta en ole ihan varma. Jäniskö mennyt hyvin hitaalla pompulla mäkeä alas? Vai ylös?

Kevään valo on ihana, kaamoksen jälkeen on niin autuasta kääntää nenä kohti aurinkoa ja tuntea vanha kunnon lämpö kasvoilla. Aikani hortoiltuani tunsin kylläkin vain purevan pohjoisen viiman. Mutta silti, valo on parasta hoitoa talvenkalpealle iholle ja mielelle.

Saatiin kahviseuraakin, kiva oli taas rupatella ja vähän päivittää kuulumisia. Yritän jatkossa vähän enemmän panostaa kahvitarjoiluihin.

Silkkikanaporukkakin muutti samoilla hetkillä uuteen kotiinsa, nyt on tovi tyhjempää kunnes pallopäät siirtyvät silkkien tilalle.

Sunnuntaiseen tapaan tänään oli hevosilla pyhäkoulua ja kotiopettaja tulikin sovitulla kellonlyömällä. Otto ahersi omaa oppimääräänsä ja Ponimies omaansa. Kiva oli katsoa, kun kummatkin hevoset porhalsivat välillä yhtä aikaa kentällä, hyvin sinne kaksi vauhdikkaampaakin ratsukkoa mahtuu.

Kevään edistyessä pitää haalata sinne vähän esteitäkin. Kenttä olisi syytä saada aurattua hetimmiten, sitten se sulaisi nopeammin eikä uraan väkisinkin pakkautunutta lunta tarvitsisi hakata irti millään kuokalla.

Alkava viikko on hiihtolomaa eikä toistaiseksi ole sovittu mitään kummoisempaa. Naapurikaupungissa täytyy pyörähtää jossain vaiheessa. Toivottavasti säät suosivat.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Plussapalloja

Plussaa palloista

Nonni! Tukkapäät ovat viisiviikkoisia ja kasvattaneet viikossa komiat pallot päälakiensa suojaksi, Dundelt on oikealla, Reikäpää vasemmalla. Ne pomppaavat kädelle heti kun käden laittaa pupuhäkkiin eikä niillä ole mikään kiire pois. Istuisivat varmaan hamaan maailman tappiin kädellä. Ja sehän tietää onnea jos lintu kädelle paskoo.

Tänään pesin myös kolmen silkkikanan ja yhden silkkikukon kintut, niitä sai liotella ihan ajatuksella ja siltikin tarvittiin Iso-J:n linkkaria, että saatiin kaikki köntsäpallukat kynsistä ja jalkasulista pois. Silkit muuttavat huomenna uuteen kotiin, toistaiseksi luovutaan niistä kokonaan kun nämä tukkapäät ovat vallan hurmanneet meidät kaikki. 

Yhdellä silkkikanalla oli joku kummallinen sarkoidi hartiassa, siinä missä siipi alkaa. Rumahan se on, mutta vaaraton. Kyseessä on paras hautoja ja ainoa silkeistä joka munii. Vanha kehno Gaddafi jää tänne, se ei muuta mihinkään eikä näemmä ymmärrä edes henkeään heittää.

Sitä minä vaan mietin, että miten ihmeessä raaskin siirtää nämä pallopäät kanalaan, ei niiden kanssa sitten tule niin paljoa seurusteltua kuin nyt. Monesti kun pilkon porkkanoita hevosten puuroihin, nämä kököttävät vieressä tai käsivarrella. Enpä olisi uskonut, että lintuihin voi näin kovasti kiintyä.

Söpönokat

Viikko on ollut nopea, siis kiitänyt ihmeen nopeasti jo tänne lauantai-iltaan. Mitään ihmeitä ei ole raportoitavana, arkea on saatu elellä suhteellisen tasaisesti.

Sää on ollut vallan keväinen, hanget vajuivat ja rapa roiskui. Mutta nyt on selkeä muutos, plussakelit muuttuivat pikkupakkaseen ja lunta, sitä ryönää sataa taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Onneksi luvassa on pakkasen myötä selkeämpää eli pilvimassa haihtuu lähipäivinä pois ja saadaan nauttia maaliskuisesta auringonpaisteesta useampana päivänä. Se vain passaa kun on hiihtolomaviikkokin.

Ponimiehen karvanvaihto kiihtyy ja ilmassa alkaa olla keltaisia villahousunriekaleita enemmän kuin linnunpönttöihin ikinä mahtuu. 

Otolle tehtii maailman mainioin loimilöytö, mistäpäs muualta kuin facebookin kirpputorilta. Esikoinen bongasi sieltä paksun fleeceloimen, yltää niskan yli korviin saakka ja imaisee treenin jälkeen hevosesta enimmät hiet pois salamana. Tätä loimea olen etsinyt turhaan verkkokaupoista, nyt joku kurja luopui omastaan ja varsin kohtuulliseen hintaan. 

Huomiselle on siis luvassa hevosten pyhäkoulua, silkkikanojen pakkaus ja muutto uuteen kotiinsa ja kuulema saadaan kahviseuraakin. Mainio päivä siis luvassa. Vielä kun saisin hyvät yöunet niin elämässähän olisi hyvyys vikana.

Kivaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!

Keräilyharvinaisuus