sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Huimat humpalla
Tälläkertaa tällä kokoonpanolla, Nasse-setä ja Leffe sunnuntairallilla. Tässä on takana oikeasti vanhuksen virkistäminen, mutta niinhän siinä kävi, että taas kerran Napanderi osoitti oveluutensa ja jallitti nuoren huiman mennentullen ja molempiin suuntiin.
Äitikulta ei kipeän lonkkansa takia pääse lenkille, joten Nassen ulkoilu tarkoittaa lyhyitä koivennostokeikkoja. Silloin tarvitaan Leffen leikityspalvelua. Otin varuilta kamerankin mukaan, tarkoituksena ottaa ällistyttävän upeita toimintakuvia. Laitan tuonne loppuun ne ällistyttävyydet, huoh.
Totesin, että on nyt syytä ihan oikeasti ja ajatuksella palautella muistiin kameran asetuksien kanssa pelaaminen, tietyt valaistukseen liittyvät lainalaisuudet ja katsoa kamerasta jo valmiiksi (huom! lämpimässä) perusasetukset. Että tulisi muutakin kuin hämärää, epäselvää suttua.
Molemmat hevosetkin humppasivat korvansa hikisiksi (ja vähän muutakin) ratsastustunnin tiimellyksessä. Ponimiehen laukanvaihdot sujuvat jo huomattavasti rauhallisemmin ja rynnimättä. Kohtahan se paukuttaa niitä sarjana. Oton hiihtely näyttää hetkittäin oikein hyvältä, toki paljon työtä vielä on, että saadaan viimeisetkin ratsastuskouluponin jolkottelupyrkimykset pois.
Heinämies toi kaksi kuormaa heinää, nyt on taas varastotilanne hyvä. Laskettiin, että semmoinen 12 isoa paalia tarvitaan vielä, sitten alkaa olla laidunkausi hyvällä mallilla. Toki kesäksi pitää olla heinäjemma, eihän sitä tiedä millainen kesä tulee ja kuinka paljon hevoset majoittuvat öisin tallissa kuivan heinän äärellä. Kiva kuitenkin ajatella, että sieltä se laidunkausi taas lähestyy.
Hevoset menevät tulevana kesänä uuteen paikkaan laitumelle, joutuvat molemmat töihinkin joten ihan lomasta ei heidän tapauksessaan ole kyse. Itse toki käännämme kylkeä Hipsaaniassa, nekin aikataulut alkavat vähitellen hahmottua. Ehkä.
Kevättä on rinnassa jos toisessakin eikä tämmöinen plusasteinen sunnuntai ulkoilma-aktiviteetteineen sitä ainakaan vähennä, vaikkei aurinkoa tänään saatukaan. Tirpat sirkuttavat ihan samaa asiaa, kevät on ihan nurkan takana.
Ja tähän loppuun vielä ne ällistyttävän upeat toimintakuvat. Älä pidätä henkeäsi niitä etsiessäsi :D
PeeÄäs:
Eikä Nasse olisi pesunkestävä tallikoira, ellei se osaisi rentoutua hevosen lailla riehunnan päätteeksi:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vauhtikuvat ovat vaikeita, varsinkin hämärissä kuvattuina. Pitäisikin treenata niiden otamista. Yleensä jää se hännänpää takakäpälien kanssa kuviin.
VastaaPoistaLeppoisaa alkavaa viikkoa. Taas lähempänä kevättä, kun yhden kuunvaihteen taas selättää.
Osasin minä joskus :-/
PoistaArvaa mistä tietää kevään tulon muustakin kuin siemenkylvöistä? Kanakuume kohoaa :D
Huomenna on Esikoisen synttärit, Millenniumvauvalta loppuu lapsilisät!
Köh köh... lukihärönä tavasin: "...tietää kevään tulon muustakin kuin siemensyöksystä" :D
PoistaOnnea Esikoiselle! Sitä ollaan sitten kauneimmillaan. Kerro, että vuoden päästä alkaa rapistuminen :)
XD sinä ja sun siemenesi.
PoistaEilen illalla alkanut vatsan vellonta meinasi pilata tälle päivälle varattujen prinsessatorttujen herkutteluhetket. Onneksi pari pientä palaa on pysynyt sisällä.
Napster on the King, Lefaa vietiin nyt Kummikoiran toimesta mutta onneksi Leif jaksaa lakastaa siitä huolimatta. Kutistettu viikonloppu kiiti ja nyt ollaan taas Kirkolla ja lähes koko viikko, huoh��! Kunnostauduin kuitenkin juoksulenkillä. Esikoiselle Onnittelut, päivitän Karjalan visittiä kun selkiintyy. Ensi viikolla matkustetaan Pohjoiseen, Redsyllä pukkaa kilometrejä mutta on se vaan ajamisen iloa��.Hugs from Nemppa
VastaaPoistaNiin ne kertyy, kilometrit ja hotellipisteet. Jaksele!
PoistaHuoh, tuo vatsan vellonta ei kuullosta hyvälle! Toivottavasti säästytte suuremmilta seuraamuksilta...ns. Tammikuun vatsatautiepidemia, jota noroksi myös epäillään. Tsemppiä!
VastaaPoistaTaitaa jäädä kuvotuksen tasolle, eväät pysyy sisällä.
Poista