Lauantai

Lauantaina kl. 9.20

Vauhdilla on tänäänkin taaperrettu. Aamulla oltiin Nuorimmaisen kanssa kuntotyrmässä hetipian yhdeksän lyönnin jälestä. Perillinen suunnisti kohti jalkaprässiä ja minä jumppasaliin, kas tänäänhän oli ikirakkauteni BodyPumpin versio 100.

Maailmanlaajuinen lanseeraus tänään ja Uudesta Seelannista (Les Millsin kotimaa) kun aloitetaan niin mekin päästään herkuille ennen eurooppaa ja jenkkilöitä. Oli oikeasti ihan huisan kiva ja hyvä ja musatkin viimeisen päälle. Varmaan ihan vaan jännityksestä olin luonnollisesti kukkunut hereillä suunnilleen australian lanseerauksesta, ei vaan pysy uniasetukset päällä, ei.

Kuvassa näkyvät sangen vaatimattomat painoni, yhtään kymppikiloista lätkää ei tuossa ole. Tällä väsymyksellä katsoin turvallisemmaksi pelata vaatimattomalla pakalla. Oli minulla kasikiloinen kahvakuula varalta, mutta sitäkään en kaipaillut. Itse asiassa, niin loppui kolmannen kyykkybiisin aikana reisistä jerkku, että nakkasin viiden kilon kiekonkin pois ja hädin tuskin kykenin oman ruhon painolla kyykkäämään. On se kovvoo hommoo kun ei omaa persettä jaksa nostaa.

Ja koska lanseerauksessa oli neljä ylimääräistä/valinnaista kappaletta, me tehtiin tietysti ne kaikki ja tunti olikin 90 minuuttia. Siihen päälle kuvat ennen ja jälkeen ja matkan varrelta plus ohjaajille lanseerauksessa sallitut 'eiku' -blackoutit, parituntinen kaikkinensa salissa meni. Ja hiki tuli.

Kotona odottivat tavalliset tallihommat ja kanatkin vaativat juomahuoltoa.

Toinen kaupunkireissu toi kotiin näyttelyreissulla olleen Esikoisen ja dieetissään onnistuneen Peetu Penteleen. Sertiä ei saatu, mutta hyvät arvostelut (erittäin vankka runko, hyvä ilme jnejne) ja ERI AVK2. Tuomaritäti oli ollut tiukka ja marssittanut koiria kotimatkalle H:n ja Hylätynkin kanssa.

Koska ketään ei huvittanut syödä mitään järjellistä, tehtiin sitä sun tätä ja tungettiin ne maissilättyjen sisään.

Klo 18.15

Vähän myöhemmin

Seuraavaksi olisi aiheellista hinautua saunaan. Joudun välillä kirmaamaan takaisin talliin tarjoilemaan yöheinäkattauksen ja lataamaan lämpimät vedet yötä varten. Otto on toipunut erittäin hyvin ja kinttu on taas aivan yhtä sorja ja norja kuin ennen kompurointia. Huominen valmennustunti jää kuitenkin väliin, sen sijaan pääsee irrallaan kentälle verryttelemään.

Torstaina käytin Peetua koirafysioterapeutilla hieronnassa. Löytyi kireyttä lonkankoukistajissa ja takareidetkin olivat tiukoilla. Tänään kehässä olikin ollut oikein letkeä ja rento koira. Samainen taikanäppi lupasi tulla kotikäynnille ja kopaista hevoset. Se onkin oikein hyvä juttu, Otolla on niskassa jumia ja haluan, että katsotaan myös takapään lihakset. Jäällä ja koppurassa tasapainoilu on varmasti tehnyt jumia ja jäkitystä ponin kroppaan. Ponimies on aina yhtä rento, saa silti hierontakäsittelyn, ihan vaikka vaan hyvän hevosen palkkana.

Ja torstaista vielä sen verran, että Peetupoikapentele se sitten källin teki. Lukitsi itsensä käynnissä olevaan autoon -ja minut ulkopuolelle. Onneksi oltiin kotitiellä postilaatikon kohdalla. Sattumoisin minulla oli kotiavaimet takin taskussa ja auton vara-avain kotona avainkaapissa. Eikä Peetu saanut käsijarrua (sähköinen, napin takana) itse pois päältä. Kyllähän se vähän silti kuumotti kun auto hyrskyttää käynnissä ja pikkuinen 'ehkä vähän hämillään oleva' koiranpää pilkistää lukitun auton sisältä. Hrrr.

Peetu, pihatien kuningas