sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Traumahälytyksestä kotirauhaan

Iso ja hieno
Tämä on niitä viikonloppuja, joita en kaiholla muistele.  
Perjantaina Esikoinen lensi pitkän ja hirmuisen rynnistyslaukan jäljiltä kenttään ja lanssi kiidätti tytön sairaalaan pillit ujeltaen.
 
Kun itse ennätin sairaalaan, siellä oli jo täysi rähinä päällä, kirurgit ja nukutustiimi valmiina. Onneksi magneettikuvauksen jälkeen tuli tieto, että hälytys voidaan peruuttaa, ei tarvitse kriisileikkauksia eikä hätäsiirtoja mihinkään. Lujasti paljon kipulääkettä ja kärsivällisyyttä sekä lepoa, sillä tästä mylläkästä selvittäisiin.

Tänään Esikoinen tuli kotiin, pitivät kaksi yötä kirurgisen vuodeosastolla varuilta tarkkailussa. Onneksi perjantaina tehdyt tilannearviot pitivät kutinsa eikä sisäisiä verenvuotoja eikä muitakaan inhottavuuksia ilmennyt. 

Ainekset todella pahaan vammautumiseen olivat olemassa, tällä kertaa selvittiin ruhjeilla, kolhuilla ja kunnon tärskyllä. Huonompi tai heppoisempi kypärä olisi haljennut kuin munankuori, onneksi oli panostettu turvallisuuteen. Nythän se menee uusiksi, samoin kuin jokaikinen päältä leikkaamalla poistettu vaatekappale. Mutta en niitä sure, vakuutus on juuri näitä tilanteita varten. Ihmisiä ei voi korvata.

Hevosetsintä jatkuu, tämä yksilö on kyllä ihana ja hieno ja kaikkea. Mutta en kuitenkaan tapahtuneen jälkeen näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Hevosen käytös tuli yllätyksenä kaikille paikallaolleille, eikä vähiten myyjälle joka järkyttyi silminnähden. Mietin hetken pitääkö toisen paikalle tulleen piipaa-auton ottaa hevoskauppias kyytiinsä. 

Tuiskutti akkunat tukkoon

Lauantaiaamuna heräsin hirvittävään tuulen ulvontaan ja tajusin lumimyrskyn hakkaavan Torpan seiniä. Kävin nakkaamassa hevosille heinät eteen, täytin vedet ja jätin ne tallin suojiin. Vasta myöhemmin päivällä kävin ulkoistamassa ne. 

Tapahtuneen johdosta viikonlopun suunnitelmat heittivät volttia ja minulta jäi näkemättä lätkänäytös jossa paikalliset legendat ottivat mittaa toisistaan, ukkoja oli vyörätty kaukaloon kautta kapoisan maamme. Nuorimmaisen kummisetäkin kaiveli pelivehkeet koipallojen seasta ja väläytteli kuulema haamupelastuksiaan.  Itse en siis paikalle päässyt mutta olin toki hengessä mukana. Ja voi sen matsin kuulema netistäkin katsoa.

Käytiin sairaalassa katsomassa toipilasta ja koska hänellä oli vakaa vointi ja kivut kurissa, uskalsin minäkin jo vähän höllätä huolestumistani.

Lauantain aikana tuli reilut 10 senttiä lunta ja nyt sitä on jo 15 senttiä. Alkaisi piisata jos minulta kysytään.

Nyt näyttää sade vähän laantuvan ja ilma jäähtyy entisestään, tuuli käy kylmän puolelta. Iso-J loittonee parhaillaan kohti etelän valoja ja on sillä suunnalla koko ensi viikon. Se on yleensä varma ennusmerkki jatkuville lumipyryille. No, teen minkä jaksan ja traktorimies hoitaa suuret linjat. Mikäli alkava räkäflunssa saa minusta niskalenkin, jätän senkin tekemättä. 

Lohturuokaa

Lauantaina muuten jumpattiin Iso-J:n kanssa 550 kg:n suursäkki olkipellettiä peräkärrystä riihen lattialle. Ilman traktoria. Kyllä se onnistuu ja kaikki vehkeet säilyivät ehjinä, meistä puhumattakaan. Vähän sisua, voimaa ja kekseliäisyyttä tarvittiin. Rakensivathan ne pyramiditkin ilman koneita. Meillä oli vähän samat systeemit, vinssiä ei värkätty riihen kattohirsiin vaan ihan aitatolppia ja puretun pihakeinun osia käyttämällä se säkinpiru saatiin muljautettua sijoilleen. Nyt on tallin kuivike vähän väärässä paikassa mutta eihän tuo ole aurattua pihaa pitkin mikään ongelma sitä kottikärryllä kuljetella.  

Vuosi on hujahtanut jo ensimmäiseen adventtiin ja suoraan sanoen olen ihan hirmuisen tyytyväinen, että tämä kauhujen ja koettelemusten vuosi alkaa kääntyä loppusuoralle. Perjantaina sain toisenkin jobinpostin, siitä sitten tarkemmin myöhemmin. Saa nähdä miten mustaksi tämä tästä vielä voikaan kääntyä. 

Niin kauan kuin on elämää, sitä toivoakin ehkä on. Toivottavasti.
Rauhallista adventin aikaa, missä lienetkin!

Lauantai-illan valot



22 kommenttia:

  1. Voi jösses sentään - voimia ja puhalluksia toipilaalle. Ja punaviinilasi äiteelle. Kyllä sitä osaakin sydän olla oikeasti ihan syrjällään, kun tämmöisiä sattuu. Huolen määrä on musertava. Onneksi ei hullumpia sattunut sitten lopulta ollenkaan. Kokemus muiden ikävien sellaisten joukossa, mutta osat ehjinä.

    Uusin voimin alkavaan viikkoon. Kalenteri kulkee vääjäämättä loppua kohti. Helpotuksen huokaus siitä täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystävä <3

      Tämä viikko, kuluneesta vuodesta puhumattakaan on niitä, joita ei vesissä silmin kiittele. Iloinen olen jos nämä jo vähitellen loppuisivat, nämä mahalaskut joihin elämä säännöllisesti kampittaa.

      Pärjäile!

      Poista
    2. Tiedät kyllä oikein hyvin, kuinka sydämestä allekirjoitan kirjoittamasi. Elämän kampittamat mahalaskut on verbaalisesti jo kipeän kuuloisia - ja niin tutuksi tulleita teillä ja meillä. Pitää nostaa nenä ylös, ettei jäljet näy pärstästä :D

      Poista
    3. Joo, hetkittäin sattuu leukaan :D

      Poista
  2. Eipä käy ei teidän perheen elämä tylsäksi. Ihan hengästyttää.

    VastaaPoista
  3. Toipumista Esikoiselle, sekä henkisiin että fyysisiin kolhuihin. Aina ei harrastaminen kaviokkaiden kanssa tarjoa huippuhetkiä. You know that I will be available anytime <3! Powerhugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritän nyt nukkua ja häätää vilustumisen pois.

      Poista
  4. Nämä viikonlopun tapahtumat ovat myllertäneet munkin mielessä tuon tuosta ja täytyy sanoa, että onneksi oli varjellus matkassa.

    Meidän esikoinen työskentelee opintojen ohessa ratsastusonnettomuudessa neliraajahalvaantuneen nuoren naisen henkilökohtaisena avustajana, joten tiedän liian hyvin miten noissa tilanteissa voi pahimmillaan käydä.

    Haleja ja paranemisia sinne Torpalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kaikenlaiset kauhukuvat kerkesin katselemaan siitä alkaen kun se hevonen ryntäsi, tieto lisää näissä tapauksissa tuskaa.

      Onneksi tällä kertaa kävi näin. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, valitettavasti.

      Poista
  5. No huh hu, onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä, jos nyt vähän särkke, niin pikku juttu siihen verrattuna, mitä ois voinut käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ihan kaikkea ei tuurikiintiöstä kuitenkaan käytetty. Vaikka miten olisi tarkka ja kaihtaa riskejä, sattuma sotkee aina kuvioita.

      Poista
  6. No huh huh!!! Onneksi selvisitte säikähdyksellä, vaikkakin jättimäisellä...

    Toivotaan, että toivoa on muidenkin asioiden suhteen 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä.
      Hyvän tuurin toivon jatkuvan. Seuraava haaste onkin jo valtamerilaivan kokoinen jos huonosti käy.

      Poista
  7. Huh, pelkkä lukeminenkin tuntui vastassa. Onneksi isommilta henkilövahingoilta vältyttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan siinä sulattelemista, tilanteita jotka eivät ikinä unohdu.

      Poista
  8. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ihan hurjaa lukeakin.
    Ottakaa vähän rauhallisemmin siellä maalla.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä jo pujotellaan uutta matoa koukkuun ;-)
      Ei meillä maalla tehtävät kesken lopu :D

      Poista
  9. Huh, onneki selvisitte säikähdyksellä! Itse tässä opettelen juuri kävelemään, kun 11kk sitten pollen selästä putosin... Vieläkään ei olla selvillä vesillä! Nyt vaan toivotaan, että vaikeasti murtunut sääri lähtisi rasituksesta luutumaan, eikä ruuvit ja levytykset napsahtaisi irti. Jos luutuminen ei vieläkään käynnisty, niin on luudutusleikkaus edessä. Pollen selkään olisi kuitenkin jo kova kaipuu. <3 Toivottavasti esikoisellesi ei tullut/jäänyt pahoja pelkoja ja uskaltaisi myöskin takaisin ratsaille, kuhan nyt tokenee tälleistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenspa.
      On täälläkin mahtunut viikkoon kaikkea, ehkä jo vähitellen voisi puhaltaa pahimmat pois.
      Hyvää toipuista sinulle, aikuisella iällä opetellut askeleet ovat niitä jotka jäävät erityisesti mieleen. Kepeitä polkuja!

      Poista
  10. En edes yritä väittää että aavistaisin ne tunteet ja pelot mitä olet/olette joutuneet käymään läpi, kiitän kylläkin korkeimpia voimia siitä ettei mitään pahempaa sattunut ja toivon myös ettei tapaus jätä mitään peikkoja psyykepuolelle.
    Olis nimittäin hyvin ikävää jos tapaus lopettaisi koko harrastuksen vaikka te hevosten kanssa touhuavat ihmiset ajattelette näitä juttuja eri lailla kuin me muut.

    Kaikkea hyvää Torpan mäelle ja ennenkaikkea komplikaatiotonta sekä mahdollisimman nopeaa paranemista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinäkin olet palannut, tervetuloa takaisin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com