Fylli-täti

Työkaluja

Maanantai oli kiva päivä. Aamusta kun aloittaa, ehtii puoleen päivään mennessä tekemään vaikka mitä, eilen myös erityisen roiman annoksen liikuntaa. Pakko oli ahtaa ne samalle aamulle kun loppuviikko on melkoista mylläkkää siellä sun täällä.

Illan pimettyä nakkasin Ponimiehen satulan Hopianuolen konttiin ja hurautin Esikoisen kanssa eteläiseen naapurikaupunkiin satulan toppauksen merkeissä.

Olipa se mielenkiintoista! Olenhan minä toppauttanut satuloitani, mutta ne on aina lähetetty jonnekin Ypäjän seudulle ja takaisin ovat tulleet viikon, parin päästä topattuna ja lasku kyljessä. Nyt pääsin ihan vierestä kurkkimaan tätä tuikitärkeää toimitusta.

Ensin tutkittiin satulahuopa, sen mahdolliset epätasaiset painaumat. Satulan ongelmana on ollut sen valuminen vasemmalle puolelle.

Seuraavaksi tarkassa tunnustelussa olivat satulan toppaukset. Oli siellä ihan selviä tyhjempiä kohtia  joten ainakin osatoppaus oli tulossa. Sisätilan tarkastelu kertoisi enemmän. Joten ripsraps etukaaren kohdalta ompeleet auki. Jotkut osat (nimet jäi kysymättä) sieltä nykäistiin pois taskuistaan ja satula aukeni nätisti, istuinosa siis nostettiin ylös ja auki. Järkytyin siitä hevosenkarvojen määrästä joka satulan sisälle oli varastoitunut. Keltaisten vuonohevosen karvojen lisäksi sieltä löytyi ainakin punarautiaan karvaa.

Sitten tsekattiin runko, se oli oikein hyvä, kaikki niitit ja naulat paikoillaan, vastinhihnat olivat myös (ne joihin satulavyö kiinnitetään soljillaan) hyvässä kunnossa. Osatoppauksessa voitiin tällä kertaa ujuttaa villat paikoilleen entisistä aukoista, ei tarvinnut avata enempää eikä varsinkaan vaihtaa möykkyyntyneitä ja litistyneitä villoja. Jos vaihdetaan fyllit kokonaan, satula avataan ja toimitus on pidempi. Ja kalliimpi.

Nyt päästiin vähemmällä työllä. Toki tämä toppaus tehdään tarvittaessa uudelleen ja seuraavalla kerralla täällä meillä niin, että voidaan välillä nakata satula Ponimiehen selkään ja katsoa ihan ratsastajan kanssa miten se istuu. 

Villaa ylle -ja alle

Näppituntumalla

Vajaat kaksi tuntia siihen meni. Toki välillä ihasteltiin toppaajan omien hevosten kuvia. Mukava iltapuhde ja ehdottoman hyödyllinen. Hyvillä mielin pakkasimme satulan takaisin kyytiin ja ajelimme lauhtuvassa (pliukasta oli) pakkaskelissä kotiin.

Tänään se maailman pienuus taas nähtiin. Nimittäin tämä toppaaja on sama henkilö jonka valmistamat suitset kuvattiin entisen hevoseni Herra Harmaan jalomuotoisessa kyömynenäisessä päässä joskus kymmenisen vuotta sitten. Emmehän me toisiamme silloin tienneet, hevoseni vain sattui olemaan samalla tallilla kuin kädentaitokilpailujen järjestäjän edustajan hevonen ja kuvausstudio järjestettiin tallin käytävälle. 

Niitä suitsia ei kuulema enää ole alkuperäisessä kokoonpanossaan, mutta otsapanta kuulema pitäisi olla jossain tallessa. Mikäli se löytyy, olen enemmän kuin innokas sen lunastamaan meille. Jonkinlainen kohtalon kiertohan siinäkin on. Ja mitä tulee muihin sulkeutuviin ympyröihin, Töttiksellä taisi käydä vallan peikkomainen flaksi, toivottavasti voin lähipäivinä julkistaa erittäin iloisen asian! Siihen saakka, pitäkää peukkuja niinkuin viimeistä päivää!

Tästä satulantoppauksesta suurkiitos Saranialle, nopeaa ja ystävällistä auttamista!

Nyt tulee heinäkuorma, pitää mennä!

Yksinkertaisen tyylikästä