Pakkaspäivää!

Morjensta pöytään!
Se tuli sitten talvi ja jätti kokonaan väliin (ainakin toistaiseksi) vetisen räntäkauden. Se onkin oikeastaan ainoa asia josta minä tässä nykytilanteessa säätilasta nautin. Iloitsen jokaisesta päivästä jolloin näen sinistä taivasta ja häikäistyn oman erinomaisuuteni (kehukehu) lisäksi auringosta.

Pakkasta on ravakat -8-9° ja hirvittävä koillisen kulmalta puhaltava tuuli tekee siitä sietämättömän purevan. Onneksi, oi onneksi nykyisin en kärsi enää kolmoishermosärystä, se ja viima yhdessä olivat jotain niin kauheaa etten edes välittäisi muistella. Migreenikin voisi ärsyyntyä vinosta valosta ja viimasta, mutta senkin suhteen olen saanut olla rauhassa. Kiitos siitä.

Etelässä kuulema tulee lunta, Iso-J ihmettelee tämän viikon Ison Kirkon rientoja ja nauttii sekä ruuhkista, että lumisateesta. Sinne Helsinginniemelle mahtuvat melko huonosti sekä lumi että ruuhkat, mutta sekaanhan se on survottava kun työt on hoidettava.

Toimettomana ei täälläkään lojuta, puoleen päivään mennessä olin jo käynyt kaupungissa ja siivonnut tallin sekä täyttänyt uuden vesipaljun hevosille pakkasen (ja Ponimiehen) halkaiseman tilalle. Paperityöt säästin iltapäivän puhteeksi ja välillä haen inspiraatiota kanalasta, siellä alkavat munahanat taas aueta, eilisen saalis oli kokonaista kaksi sussexinmunaa! Juuri kun ostin ensimmäiset kaupanmunat moniin vuosiin.

Oli muuten vaikea valita munahyllyn antimista kanaystävällisintä versiota. Riistomunia en halunnut, siksi jätin jo hinnan perusteella halvimmat pois. Luomumunissakaan ei ole mitään takeita muusta kuin kanojen ruuasta, samanlaisissa massahalleissa ne luomukanatkin elävät, nokkivat vain luomustatuksen rehua. Virikekanalassa massahalliin lisätään muutama orsi ja vähän jotain 'virikettä', yhtä stressaava paikka se kanoille on kuin häkkikanalakin.

Ostoskärryyn päätyi loppujen lopuksi Kultamunan Luomumuna jonka infolapussa kerrottiin kanojen pääsevän ulkoilemaankin. Hinnasta (n. 2,50€/ 6 kpl) voisi päätellä, että tuottajakin saa jotain. Ja mitä tulee oman kotikanalan muniin, nehän ne vasta kalliita ovatkin! Mutta ei kotikanalassa mietitä rehukustannuksia kun kanoja on vain parikymmentä ja saavat aivan rauhassa munia ja hautoa kun huvittaa. Joku tietävämpi voisi kertoa mikä olisi kanan kannalta ystävällisin munavalinta kaupan hyllyltä, makuhan näissä ei kuitenkaan ikinä yllä omatuotannon tasolle.

Torpalla tyrkätään pökköä pesään ja iloitaan lämpiävästä uuninkyljestä. Ylemmässä kuvassa Oscar kuumottelee persaustaan uunin kyljessä ja Peetu tullaa korvat.

Ilta ja yö taitaa mennä presidentinvaalien tuloksia seuratessa, pikkuisen kylmäävä ajatus kieltämättä on Herra T:sta pressanvirassa. Olisi edes vähän pienemmästä valtiosta kyse.

Tämmöistä tänään!

Hukkapiilojemmassa Oscar, Felix etsii

PeeÄäs:
piti tilata Ponimiehelle uusi talvitakki. Otin samaa merkkiä kuin kaikki muutkin meillä käytössä olevat loimet, Horsewaren valikoimasta löytyy sopivat ja taatusti meidän epeleiden käytössä kestävät kunnolliset. Se tässä on mainitsemisen arvoista, että kun nuo kunnon loimet eivät mene rikki, uusi pitää hommata kun entinen katoaa! Aivan oikein, meiltä on hukassa yksi kappale toppaloimia.

Loimivarastoa tullatessani totesin, että meillä ovat vain fleeceloimet (2 kpl) ja yksi toppaloimi muuta merkkiä, eivät ne istu ja ovat muuten vain rasittavia ja hankalia.  Siksi niitä ei käytetäkään. Myyn nuokin pois ja hommaan samaa sarjaa uudet tilalle. Nih! Siinä on hevosten joululahjat sitten samalla.

Ja sekin pitää mainita, että tänään Ponimies hirnui tarhassa kun avasin tallinoven ja oltiin niitä ottamassa sisään. Se oli sellainen oli jo aikakin tulla hakemaan -hirnahdus. On se hassu kaveri.