Nelivedolla

Lauantain kurvailua

Talvi on tullut, ainakin toistaiseksi. Niin jäivät (toistaiseksi ainakin) maahanpanematta valkosipulin istukaskynnet. En kyllä mitenkään jaksa uskoa, että talvi olisi tullut ihan oikeasti, ehkä tämä on vain väliaikainen Luonto-Äidin höyrähdys ja kohta taas rapa roiskuu ja tintit sirkuttaa.

Onhan tämä nyt ihan kummallista, että lokakuu oli kuivista kuivin kuukausi ja marraskuu aurinkoisista aurinkoisin. Joka tapauksessa, viikonloppuna on Torpalla nähty laaja kattaus nelivetoisia  etenijöitä, tässä nyt ensi alkuun Ponimiehen jäkitystä lauantailta ja alla Leffen liehuntaa tältä päivältä.

Ylinopeus

Pöpelikön Dumbo

Leffe oli haljeta onnesta päästessään päästelemään ihan täysillä, Nasse-pappa paineli Esikoisen perässä metsään havuja hevosille hakemaan, Leffe ei osannut päättää jäisikö mammaa vahtimaan vai menisikö havuja hakemaan. Niinpä se pöljä juoksi kahdella työmaalla -ja lujaa juoksikin. Peetu liputettiin varikolle heti aamusta kun laitumella riehuessa etutassusta murtui kynsi. Verta ei näkynyt mutta kynsi repsotti murheellisen näköisenä. Tilanne on nyt seurannassa ja lääkäriin lähdetään oitis jos alkaa oirehtia. Toistaiseksi koiraa on eniten ärsyttänyt tilanteen tuoma pakkolepo ja se, että pitää toisten ilkamointia ikkunalasin takaa kommentoida. Sekin pännii, että tiukassa seurannassa ikkunalasi huurustuu eikä kyyläys onnistu ennenkuin huuru hälvenee. Pikkukoiraa masentaa moinen.

Molemmat hevosetkin ovat liikehtineet hienosti. Ponimies nyt liikkuu muutenkin, mutta Töttis on ollut kevyemmällä koska kaikenlaista epämääräistä käytöshäiriötä ja kurivajetta on ilmennyt. Epäilin jo hammasongelmia (ei ole), jotain piehtarointiruhjetta tai lihasjumia (ei ole), kavionpohjan arkuutta (ei ole), satulan äkillistä sopivuusongelmaa (ei ole) ja tämän päiväisen testiratsastuksen perusteella kyseessä onkin puhtaasti tammamainen asenneongelma. Osaavampi ihminen tämän meille kertoi ja havainnollisti hevosen selästä käsin. Ponimiehen satula tosin lainattiin tänään käyttöön, ihan vaan istunnan vakauttamisen vuoksi.

Siinä kävi nimittäin niin, että aikansa tukkaa heiluteltuaan ja taakse potkittuaan Töttis oivalsikin eteenpäinmenon mielekkyyden taaksepakittelun sijaan ja liikehdintä oli pahuksen hienoa ja letkeää. 

Joopajoo, minähän sanoin alusta asti, että sen hevosen ns. 'ongelmat' ovat korvien välissä, joko hevosen tai ratsastajan. Nyt ilmennyt ämmäily on ihan puhtaasti ämmien juttuja. Ehkä tämä aurinkoinen marraskuu on pistänyt pikku pissishevosen päänupin ja kiimakierron ylikierroksille ja siksikin "eniten ärsyttää kaikki".

Jatkossa edetään nyt niin, että Osaavampi Ihminen käy viikottain hevosen ratsastamassa ja pitää samalla reissulla Esikoiselle opetustuokion. Muina päivinä Töttis liikehtii Esikoisen tahdittamana. Suunnilleen samoina päivinä on myös Nuorimmaisen ja Ponimiehen viikottainen oppitunti. Ponimies on kieltämättä luokkansa priimus ja omasta mielestään ihan kaiken osaava ratsu, kuka muu muka?

Kaikenkaikkiaan, tänään(kin) sain olla iloinen omista karvaisista nelivedoista, kukin tyylillään ja kukin tavallaan, kivoja ne ovat. Ja rakkaita.

Ponimies

Viikonloppuun mahtui myös mukavaa vaihtelua, lauantaina luikahdettiin Iso-J:n kanssa ystäväpariskunnan mökille iltaa viettämään. Raclettepannu kävi kuumana ja vatsanahka soi kireänä. Hirveän myöhään ei kukaan jaksanut valvoa, puolen yön jälkeen kömmittiin jo unille.

Aamulla oli hieno sää ja hiljalleen jäätyvä järvi näytti kauniilta.
Kyllä se talvi on tulossa, haluttiin tai ei.

Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!

Winter is coming!

PeeÄäs:
maassa oleva noin 2 sentin lumikerros paljasti rusakoiden ja jänesten öiset kekkaloinnit pihalta. Ja tänään nuoret hedelmäpuut, aremmat koristepuskat ja taistotammi on suojattu yöllisten tihulaisten varalta. Iso-J ja Äitikulta kieputtivat kanaverkkoa ja muovista (järjettömän rumaa) vihreää muoviverkkoa niiden ympärille, Nasse ja Leffe kusivat antaumuksella hökötykset aromirikkaiksi joten ainakin pari yötä rusakot irvistelevät ihan muista syistä kuin vahingonteonilosta. Hähhähhää.