 |
| Tiimi |
Siirryimme jälkipeleihin kokoussaunalle ja siellä ilta vierähtikin lähelle puolta yötä ennenkuin löysimme ulko-oven ja hissin. Kotiin Torpalle pyörähdin mittaripirssin kyydissä Tuhkimon tunnilla eli oikeastaan hyvin asialliseen aikaan. Kuntokaan ei ollut huono joten hyvässä järjestyksessä poistuin nukkumaan, kauhisteltuani ensin Leffen kynittyä ananaskampausta. Iso-J löysi sakset ja vapautti sisäisen hiusmuotoilijansa...
 |
| Peetu: tuo on niin outo, niin outo! |
Leffe pussihuuli ei kadonneita karvojaan surrut vaan kieri huolettomana ja onnellisena sunnuntaiaamun aurinkoisessa läntissä. Viime yön se nukku jaloissani samassa asennossa ja kuorsasi. Huulet vain läpättivät ja pitivät ärsyttävää florp-florp-floooorp -ääntä. Sain silti nukuttua ihan kohtuullisesti ja taannoinen univelka alkaa olla nyt kuitattu.
Sää kirkastuu koko ajan ja sinistä taivastakin näkyy joten ulkoilu ei ole yhtään huono idea. Itse asiassa, pitäisi ne kukot ottaa hengiltä ja asentaa muutama virattomaksi jäänyt parvekekukkalaatikko kanoille jyväkipoksi. Ne saa ruuveilla seinään ja ovat siellä sateensuojassa ja pysyvät siistimpinä kuin nykyiset kulhot ja kipot.
Tässä on nyt kuitenkin semmoinen pieni mutta. Iso-J on edelleen toipilas, ei enää niin kauhean kipeä (miesflunssa) kuin pari päivää sitten, mutta ankaran (nuha)taudin jälkeen toipilasaikakin on rankka. Voipi olla, että kukot saavat pitää vielä päänsä mutta ruokailuasema asennetaan kyllä.
Leffe änkesi tänäänkin kanalaan ja aiheutti silkkikanojen osastolla hälinää. Tällä kertaa se ei onnistunut nappaamaan kanaa suuhunsa, onneksi. Eihän se viimeksikään sille mitään tehnyt, seisoi onnellisena kana suussa ja heilutti vimmatusti häntäänsä. Kana luonnollisesti huusi kuin .. noh.. syötävä ja Peetu kiritti vieressä: Nirri pois! Nirri pois! Ei tullut kanavainaata silloinkaan, eikä silkkikanan henkinen hyvinvointi juurikaan vaarantunut. Leffe ja silkkikana ovat kieltämättä hieman samankaltaisia järjen jättiläisiä.
Alkava viikko on sääennusteiden mukaan keväinen, lumet sulavat hurjaa vauhtia ja haravointi alkaa tuntua ihan järkevältä ulkohommalta. Äitikulta näkyy hääräävän pihatien alaosassa, tekee taas jokavuotista kanavointihommaansa.
Mukavaa ja valoisaa viikkoa, missä lienetkin!
 |
| Oououou, olen outo, ououou |
 |
| Happyface |
Onpa mukava, että pääsit vähän viihteellekin! Tehokkaan näköistä sakkia nuo JumppaPirkot :D
VastaaPoistaKevään jumppakautta itsekin odottelen, sääennusteet lupaavat jo termisen kevään ainakin lähestyvän. Näistä aurinkoisista päivistä nauttii ihan porsaana. Lumet saavat kyytiä ja pääsen pyromaanin hommiin, eli kulottamaan. SE on erinomaisen viihteellistä!
Elukat unikavereina ovat itse asiassa sangen tympeitä. Yksi kissoista nukkuu joka yö MINUN jaloissani. Ja minähän pyörin ja potkiskelen unissani. Näin ollen herään joka kerta kääntyessäni, jotta saan sääreni siirrettyä kissaa häiritsemättä. Kissat ovat talon diktaattoreita. Ja kissan sulkeminen makuuhuoneesta EI ole ratkaisu. Ne pirut raapivat ovea tasan niin kauan, että ovi avataan. Ei siinäkään onnistu nukkuminen.
En valita - osani olen valinnut. Kuusinkertaisesti.
Joo, oli kiva vähän viihdytellä. Jumppapirkot ovat kyllä aikamoisia, vetäisivät pohjiksi 1,5 h maratonin. Minä kun en vielä juokse enkä hyppää, jätin sen viihteen väliin.
PoistaTuota kulottamista minäkin mietin, olisi joskus kiva kokeilla. Avaatko vähän tuota menetelmää, missä ja mitä kulotat? Miksi? Onko se myyränkarkoitusta vai heinikon siivoamista?
Meillä eivät nämä kaksi pällikissaa tule makkariin, Winston ja Milton tulivat ja nyt kun on älytty olla päästämättä näitä kahta sinne, on saanut hieman paremmassa rauhassa nukkua. Juuri nuo syyt joita sinäkin mainitsit.
Teen kulottamisesta oman postauksen joko blogiin tai suljetulle osastolle. Perästä kuuluu!
PoistaKiitos!
PoistaOlisipa minullakin tuollainen taustajoukko jossain salilla.
VastaaPoistaJep. G:ssä asuessani eräs kulkukissa herätti minut vain tuijottamalla intensiivisesti ikkunasta. Ja toisaalla asuessani yksi talon kissoista oppi herättämään minut istumalla kasvoilleni, kello 6.00, sikäläista aikaa. Koiran rapisevat tassut ja utelias kirsu ovat olleet paljon miellyttävämpi tapa herätä, lapsuudesta muistan.
OP
Ryhmän tuki on vahva!
PoistaNasse on usein herättänyt minut tuijottamalla. Tai ehkä se oli se hännänheilutus johon heräsin, kyllähän semmoinen pieni terrierinpätkä heiluu hännän tahtiin ja siitä pieni puuskutusääni kuuluu.
Ikkunan läpi tuijottava katti on pelottava ajatustasollakin, brrrh!
Saati sitten kasvoille parkkeeraava. Olet kokenut kovia.
Voihan Leffe ja Leffen kampaus. No, meidä koiranhoitajat oli trimmannut Masalle meidän reissun aikana villakoiralookin, takajalkojen reidet & kinkut ja mahanalus on paljaina ja munat vilkkuu... Se on pitkä juttu, mutta ehkä ne karvat joskus kasvaa takaisin, siihen asti menee aika viiden minuutin lenkkejä tehden, ettei tuo koiruus saa virtsatientulehdusta kun aika kylmää on kuitenkin vielä ollut...
VastaaPoistaHuh, pitääkin käydä kurkkaamassa oletko laatinut Masan kevätkuosista jotain raporttia. Voin vain kuvitella miltä se näyttää.
PoistaLeffellä heiluu pallit tuulessa mutta kasvattaja jättää niihin karvat joten se on erittäin koomisen näköinen tupsuineen ja liehukkeineen. Muuten kun on paljas pylly ja kintutkin.
Leffeä ei huolet paina, paljaana on persaus aina :D
En mä ole siitä raportoinut, sattuneesta syystä, kun hiukan ketuttaa koko juttu kun lupaa kysymättä trimmattiin koiran persaus ihan iholle asti ja siitä sitten poiki ongelma jos toinenkin. Mutta en viitsi kaataa kaikkea sontaa blogiin, kun kuitenkin koiranhoitajalla on blogi tiedossa. Ja hyväähän ne ajatteli, mutta toteutus meni aikalailla överiksi... Mutta mitä voi odottaa jos jättää sivukaljunaisille koiransa hoitoon, niin sivukaljukoiran saa takaisin ;)
PoistaNo hupsistasamperi sentään. Aika hurjaa touhua on kyllä.
PoistaOnneksi ne karvat kasvaa kyllä joskus. Mutta ärtymyksen ja harmin ymmärrän kyllä täysin. Ja sinulla on niihin oikeus, sinun koira.
Huhtikuu vilistää hurjaa vauhtia, aamut ovat ihania ja pitää yrittää nauttia keväästä. The Redsy tarvitsee kesäkenkänsä, varmastikin piakkoin. Pitää olla yhteydessä Joenkaupungin suuntaan kuinka asia järjestyisi parhaan päin. Huomenna suunta Isolle Kirkolle, jossa loppuviikko erilaisten askareiden parissa. Olen koodissa kun kalenteri selkiintyy. Vaikka asia ei minulle kuulukaan, olisin Marran tilanteessa todella raivona Masan puolesta. Järjen käyttö pitäisi olla sallittua, suotavaa ja pakollista...Kuinka Kukaan voi parturoida koiran, jota ei omista??? Maailma on kyllä täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita ja harvinaisen paljon täällä on niitä, joilla inkkarit eivät ole kanootissa...
VastaaPoistaJoo kyllähän asia on tunteita herättänyt ja kun sain reissun päälle kuvan puolikaljusta Masasta niin "jumalauta"-sanatulva ei loppunut ihan äkkiä ja meinasin alkaa itkeä. Onneksi piti lähteä juuri tapaamaan toista bloggaria Barcelonan iltaan, niin oli pakko koota itseni, eikä jäädä märehtimään.
PoistaMasalla OLI iho kunnossa ennen trimmausta siellä takkuisen turkin alla, eikä ollut oikeasti mitään syytä, miksi se olisi pitänyt ajaa iholle asti. Kyllä minäkin siltä leikkaan väliin takut saksilla, kun en jaksa harjailla aktiivisesti ja kyseessä ei ole mikään näyttelykoira. Mutta nuo tosiaan innostui ajamaan kaikki huopuneet karvat pois, eivätkä *#¤%* voineet jättää edes sentin parin sänkeä, vaan vetivät iholle ja sitä kun koira sitten tietenkin nuolemaan, niin sain takaisin koiran, jolla oli kinkut kuin ruoskittuna kun nuollut ne punaiseksi ja ensimmäinen homma oli rasvailla sitä (sain sentään rasvan kaupan päälle ;) ) reisien haavoista ja kasseissakin oli yksi kohta vähän auki. Pelkäsin jo, että sille on haettava antibiootit ja kauluri ja ties mitä. Koiraa lisäksi hävetti helvetisti viikon, kotonakin vain juoksi nurkata toiseen ja äkkiä peppu maahan, ettei häpäisy näy. No, viikon jälkeen ymmärsi, ettei meidän kanssa tarvi hävetä ja muuttui takaisin rapsutuksia kerjääväksi omaksi itsekseen. Ja jossain vaiheessa lopetin riskillä rasvaamisen, kun ajattelin, että paranee paremmin ilman, kun ei sitten nuole itseään niin paljon ja onneksi silloin, kun oltiin itse paikalla, sitä pystyy kieltämään nuolemasta itseään ja uskoo. Mutta joo, nuoleminen onneksi lakkasi aika äkkiä ja nyt on jo jonkun verran karvaa, niin ei ole sellaista tarvetta sitten nuollakaan. Mutta varmaan menee ainakin puoli vuotta ennen kuin näyttää yhtään normaalilta...
Vaikea on ihmisen löytää hyvää koiranhoitajaa. Kolme vuotta sitten talvilomani aikaan yksi hoitaja palellutti Masan nenän ja sitä paleltumaa joutui hoitamaan kuukausikaupalla ennen kuin katosi. Ja nyt sitten tämä trimmausjuttu toisella hoitajalla... Ja minä kun niin luotin tähän hoitajaan, kun siitä ihmisestä Masa on tykännyt ja nojaillut tyytyväisenä hänen jalkaan, kun olen hakemassa pois, kun yleensä muista paikoista haluaa vaan äkkiä kotiin. Mutta nyt sitten tää trimmauscase, huoh...
Ymmärrän hyvin haasteen luotettavan koiranhoitajan löytämisen haasteen. Onneksi Masa on kuitenkin kunnossa ja taas oma itsensä. Olen ihaillut sekä Masan että Rohmun kivoja kuvia blogissasi ja kirjoitat mielestäni kivalla tavalla arjesta, harrastuksistasi ja loistavista Eläinystävistäsi! Airinkoisia kevät päiviä Masalle, Rohmulle ja Mattalle Nemppalasta!
VastaaPoistaNo voi hemmetti sentään :(
VastaaPoistaOnneksi ne karvat jossain vaiheessa kasvaa.
Ei kasva hyvät eläintenhoitajat taajassa ei.